Kylväjä, uskossa keväimen,
maan multahan kätki siemenen.
Tuli kesä. Hän katseli laihojaan,
ne poudassa kypsyivät povella maan.
Tuli syksy. Hän satonsa leikata sai,
jyvät kultaiset aittaansa korjasi kai.
Oi, kylväjä, iloitse onnestas,
älä puoleeni käännä katsettas;
mä mitään en sarkaani kylvänyt,
en kesältä mitään mä pyytänyt,
tuli syksy, metsät jo kellastui,
nyt jyvää en ainokaista pui,
syystuuli yli aution peltoni vain
käy keltalehtiä tanssittain.
Pois, naapuri, käännä katsehes.
Sua kaipaa en neuvoines, lohtuines.
Ma rakastan martoja kenttiä vain
ja tanssia lehtien katoavain.