Pimeähän pitkään
rako aukeaa.
Näy ei armot mitkään,
näkyy talven maa;
pakkastaivahalla
sauhupatsahat,
talot niitten alla
hangen saartamat. —
Rakosesta kahden
pitkän pimeän
katsoo yli lahden
päivä kylähän,
kylän taakse heittää
kylmän katsehen,
metsiin, joita peittää
lumi valkoinen.
Näkyi sieltä jostain
sauhu eilettäin,
rukouksen nostain
taivaskantta päin.
Liekkö ollut keitten
pyyntö viimeinen,
taakse umpiteitten
unohdettujen?
Hiljaa nyt on siellä
tölli takamaan,
nietos kaivotiellä
nietos portaallaan. —
Lyhyt hämär hankein
tölliin haparoi,
jota oksin kankein
kuuset vartioi,
mutta yö jo ryhtyy
maita peittämään;
huomispimi yhtyy
eilispimeään.