Olipa kerran pohatta, niin rikas, ettei hänen rikkaudellaan mitään
rajaa ollut. Mutta hyvä oli hänellä sydän ja auttavainen hän oli
kaikkia kohtaan. Jos nälkää näkevä hänen luokseen tuli, niin hän hänet
runsaasti ravitsi, ja kun väsynyt matkamies hänen taloonsa eksyi, niin
hän oman vuoteensa hänelle antoi.
Eräänä sunnuntai-aamuna hän valjasti hevosensa ja ajoi kirkkoon ja
hänen saapuessaan sinne ei siellä ollut ketään, jolla olisi ollut
kauniimpi puku yllään.
Hänen astuessaan ulos kirkosta, oli siinä portaitten vieressä viluinen
kerjäläinen. Hän kääntyi pohatan puoleen sanoen:
-- Minun on vilu, armahda minua ja anna minulle turkit, jotka ovat
ylläsi!
Kolmasti hän rukoili ja pyysi, ja silloin pohatta riisui upeat turkit
yltään, verhosi niihin kerjäläisen ja sanoi hänelle:
-- Tule minun rekeeni, niin vien sinut asuntooni ja siellä sinut
runsaasti ravitsen.
Hän asetti kerjäläisen rekeen istuen itse ajajan paikalle. Kun hän
kodissaan oli kerjäläisen runsaasti ravinnut, sanoi tämä hänelle:
-- Sinä olet ollut minulle hyvä, ja minä tahdon sen sinulle korvata.
Tule minun asuntooni.
-- Enhän minä sinne tietä tunne enkä tiedä, missä sinun asuntosi on,
vastasi pohatta.
-- Minä tulen sinua harmaalla hevosella sinne noutamaan, vastasi
kerjäläinen.
Kahden viikon kuluttua näki pohatta tuon entisen kerjäläisen ajavan
talonsa eteen komealla harmaalla hevosella. Hän sonnusti itsensä matkaa
varten, sillä nyt hän tiesi, että häntä oli tultu noutamaan, kuten oli
luvattu.
Ja se entinen kerjäläinen astui tupaan sanoen pohatalle:
-- Kun sinä olit minulle hyvä, olen minä tullut noutamaan sinua minun
asuinsijoilleni. Katso, hevoseni odottaa sinua jo talosi kynnyksen
edessä.
Yhdessä he astuivat talosta ja kävivät rekeen istumaan. Silloin kuuli
pohatta, miten hänen tuvastaan alkoi kuulua itku, syvä ja vihlova.
Hän kääntyi kerjäläisen puoleen ja kysyi häneltä:
-- Miksi kuulen talostani sellaisen itkun?
Siihen kerjäläinen vastasi:
-- Etkö tiedä, että sinä jo olet kuollut. Minä olen tullut sinua
noutamaan asuntooni, jossa sinua olen odottanut.
Ja kun hän sen oli sanonut, läksi harmaa hevonen kiitämään. Ja pohatta
pääsi ijäisiin asuntoihin.