Oli ukko ja akka. Heillä ei ollut perillistä, ei poikaa eikä tyttöä,
ei ketään. He laittoivat silloin savesta pojan ja panivat sen uuniin
kuivamaan.
Vähän ajan päästä alkoi se huutaa sieltä:
-- Hoi, hoi, tuokaa ruokaa!
Akka sanoi:
-- Mitä siellä huutelet? Tule pöydän ääreen!
-- En minä tule, tuokaa tänne!
Akka antoi uuniin leivän pojalle, joka pisti sen suuhunsa ja heti pyysi
toista. Senkin sai. Sitten pyysi se kolmatta. Senkin se sai. Mutta
hänen neljättä pyytäessään, sanoi akka:
-- Poikaseni, ei minulla sen enempää ole.
-- On sinulla, tuo tänne vaan, huusi poika.
Akka toi viimeisetkin leivät ja antoi ne pojalleen. Ne syötyään se taas
alkoi huutaa lisää ruokaa.
-- Ei minulla ole enää mitään, sanoi akka.
-- Onhan sinulla taikinaa, vastasi poika.
Akka kaasi kaiken taikinankin uuniin. Sitten poika taas alkoi huutaa
lisää ruokaa.
-- Nyt ei minulla ole enää yhtään mitään, vastasi akka.
-- Tule itse sisään! vastasi poika ja otti akan suuhunsa.
Sitten hän kysyi isältään:
-- Onko teillä vielä mitään ruokaa?
-- Ei ole.
-- Tule itse sisään!
-- Ja poika söi isänsäkin.
Hän läksi kulkemaan tietä pitkin. Niin tuli vastaan joukko heinämiehiä,
joilla oli hangot ja haravat ja viikatteet.
-- Onko teillä mitään? kysyi poika.
-- Ei ole mitään.
-- Onko teillä mitään syötävää?
-- Ei ole.
-- Tulkaa sitten kaikki sisään!
Ja hän söi koko heinäväen, hangot, haravat, heinät, viikatteet, kaikki
tyyni.
Pojan astellessa tietä myöten, tuli jänis vastaan.
-- Minne sinä menet? kysyi poika.
-- Menen vain tänne pitkin tietä.
-- Tule sisään!
Hän söi senkin.
Tuli kettu poikaa vastaan.
-- Minne sinä menet? kysyi poika.
-- Minä vain täällä tiellä juoksentelen.
-- Tule sisään!
Hän söi senkin.
Tuli karhu vastaan.
-- Minne sinä menet? kysyi poika.
-- Menen tänne ranteita myöten raskaan, rinteitä myöten riskoon.
-- Tule sisään.
-- Ei sinussa ole minun ottajaani.
-- On kuin onkin, sanoi poika ja pisti karhun suuhunsa.
Oli siellä vatsassa jo jos jonkinlaista tavaraa.
Pojan astellessa tietä eteenpäin, tuli hirvi vastaan.
-- Minne sinä menet? kysyi poika.
-- Menen tänne pitkin maita, pitkin soita, pitkin kesäteitä.
-- Tule sisään!
-- Sinussa ei ole ottajaa.
-- On kuin onkin, sanoi poika.
Hirvi sanoi hänelle:
-- Mene tuonne kallion viereen ja avaa suusi, niin juoksen sinne
suoraan.
Poika teki niin, ja hirvi juoksi sellaista vauhtia ja puski niin
vimmatusti, että poika lensi kalliota vasten murskaksi, niin että
savenpalaset vain paukkuivat.
Ja sitten hirvi murskasi koko savipojan ja päästi sen sisältä pois
isän ja äidin ja akan leivät ja taikinan ja heinäväen ja kaikki niiden
kapineet, ja jäniksen ja ketun ja karhun, joka oli tullut siellä pojan
sisällä nilkuksi.