Gunvor ei ollut kotosalla, kun kaupunginvouti rouvineen tuli.
Iltapäivällä hän puheli äitinsä kanssa. "Minä luulen, että he
pitivät sitä niskuroimisena, ettet sinä ollut täällä", sanoi rouva
Kjeld... "Mutta muuten", hän nyökkäsi... "et siinä paljoa menettänyt,
vaikket ollutkaan heidän seurassaan. Minä en pitänyt heistä.
-- Voipa olla niin", jatkoi hän, "että lie niitä naisia, jotka
sopivat kaupunginvouti Henningin miniäksi paremmin kuin sinä. Siltä
minusta tuntui... ja se sopii sinun tietää, Gunvor. -- Sillä tosi
on sellainen", jatkoi hän salatun kiivaasti, "että kaupunginvouti
Henning ei ole semmoinen kaikkia kohtaan kuin meitä. Jos luulet,
että hän on vain vanha kärtty, niin erehdyt. Ei, minä tiedän, miten
kohtelias ja lauhkea kavaljeeri hän olisi ollut, jos hänestä kihlaus
olisi ollut mieleistä, jos sinulla olisi rikkautta tai 'suvun'
suhteen arvokas asema. Olisitpas silloin häntä nähnyt! Silloin
hän olisi tullut juhlapuvussa, usko se! Mutta mitenkäs nyt! Kuin
kuluneissa koti-reuhkoissaan... Hän ei viitsinyt turhaa kursailla
meidän tähtemme, usko pois."
"Mitä hän sanoi, äiti? Sinä et saa salata minulta mitään."
"En tosiaan", nyökkäsi rouva Kjeld... "minä aioin kyllä tässä pitää
suuni. Mutta asia on liian tärkeä. Sinähän kuitenkin joudut heidän
kanssaan jotenkin tekemisiin... Ei auta kuin jänis piiloittaa
päätänsä pensaasen... Hän uteli m.m. Kjeldistä niin kummallisella
tavalla. Ehkäpä hän huomasi, etten minä hänen puheistaan pitänyt,
sillä hän sanoi, näin: 'Niin, niin, rouva Kjeld, Teitä ei kai
miellytä, että niitä seikkoja kosketellaan. Minä olen itse papin
poika, ja ymmärrän, että Teistä tietysti on kiusallista, kun
muistutetaan Teitä miehenne hairahduksista.' Niin hän sanoi."
Vaiettiin hetkisen. Gunvor ei virkkanut sanaakaan. Hän istui hiljaa
ja pudisti päätänsä.
"Kun olin pieni..." kuiskasi hän viimein... "Minusta tuntui niin
pahalta, kun pikku tytöt juoksivat perästäni ja huusivat ja
pistelivät minua... Minä muistan sen kyllä... kuin rotat olisivat
jyrsineet... Ja silloin se haihtui niin helposti... Kun vain isä
katsoi minuun ja jutteli kanssani... Ja siitä lähtien ei kukaan ole
puhunut isästä pahaa. Minähän olen puhunut hänestä kaikille, joita
pidän arvossa. Einarillekin..."
"Oh", sanoi rouva Kjeld, "eihän seikka paljoa merkitse silloin kun
vain seurustelee ihmisten kanssa. Mutta nyt on kyseessä avioliitto,
muista se. Ja kun tahtoo sopan keittää, niin kelpaa kaikki karvas
pataan. Luuletko, ettei Henning keksisi vaikka mitä koreata isästäsi.
Villitsijä, harhauskoinen, Kristuksen vainooja, vaikka mitä!"
Gunvor näytti väsyneeltä, yhä siinä paikallaan istuessaan.
"Minä näen jo, että Einarin on ruvettava jommallekummalle puolelle",
sanoi hän, "hänen täytyy suojella minua sellaista vastaan."
"Kai hän suojeleekin, jos on mies", vastasi rouva Kjeld.
Vähän päästä kysyi Gunvor:
"Kun Henning sillä tavalla sanoi, että sinusta on kiusallista, kun
mainitaan isän hairahduksista, -- mitä sinä silloin vastasit?"
"No, minä vastasin: Minusta on kiusallista huomata, että
hairahdukset, joihin moni on tehnyt itsensä syypääksi Kjeldiä vastaan
hänen eläessään... etteivät ne erehdykset ole jo kuolleet kuolemalla,
jonka ne ansaitsevat... -- Niin, sen minä sanoin... suoraan... pitipä
hän siitä tai ei... Minä olin ihan rauhallinen sanoessani. Minä en
voinut muulla tavoin vastata... no, minähän vain olen syyllinen, jos
hän ei siitä pitänyt. Ja ei hän pitänytkään, se on varma. Hän lähti
piankin täältä. Hän ja rouva. Niin, Jumala tietää sen, että otin
heidät vastaan parhaalla tarkoituksella. Minähän tahdoin suorastaan
olla heidän mielikseen... varsinkin sinun tähtesi, Gunvor... Ei, niin
ei käynyt."
Gunvor ei mennyt hotelliin koko sinä päivänä. Hän ei jaksanut.
Seuraavana päivänä hän sai keskellä päivää Einarilta kirjeen, joka
kuului:
"Rakas Gunvor! Kun minä en ole nähnyt sinua moneen vuorokauteen,
pyydän minä sinua varmasti tulemaan hotelliin, jossa isäni asuu,
kello kuuden aikaan. Minun tuskin tarvinnee sanoa sinulle, että
minun isäni ja äitini ovat mitä suurimmassa määrin kummastuneet
siitä välinpitämättömyydestä, jolla heitä kohtelet. Sinähän
lupasit minulle olla heille niin rakastettava kuin suinkin voit.
Minua surettaa, että tähän saakka olet ollut aivan vastaista.
Minä toivon, että sinä tänä iltana pyydät isältä ja äidiltä
anteeksi silmiinpistävää käytöstäsi.