Gunvor kertoi Einar Henningille käynnistään Toran luona ja sai
kuulla, että Michael Holm jo oli perehdyttänyt hänet "koko
asiaan." "Suoraan sanoen", jatkoi Einar, "se ei ole Toralle kovin
imartelevaa". "Mikä ei ole Toralle imartelevaa?" kysyi Gunvor.
"Oh, _koko asia_ ei ole imartelevaa, muun muassa se, että hän jo
ensimäisenä päivänä, jona he ovat yhdessä, antaa hänen suudella
itseään niin kovasti". Gunvor vastasi: "Haha, alkaako hän nyt kertoa
sitä? Onko se olevinaan sen puolustusta, mitä hän sitten teki."
"Sehän kävi kuitenkin niin kiireesti, Gunvor." Gunvor vastasi: "Minä
luulin, että Tora oli mielestäsi niin ihana. Muuttuiko hän konkurssin
perästä?... Muuten on sinun muistettava, ettei hän koskaan salannut
sitä, että hän heti ihastui Michaeliin. Hänestä oli se juuri niin
kaunista, että hänen tunteensa heräsi niin heti ilman kuherrusta ja
muuta edeltävää. Sitäpaitsi voit hyvin tietää erään asian, Einar:
sinäkin olisit voinut suudella minua ensimäisenä iltana, jolloin
me oltiin yhdessä. Minä olin ollut herrain seurassa vieraissa
ja juhlissa _monena_ iltana. Kuitenkaan en ollut koskaan tullut
kuvitelleeksikaan sellaista. Mutta sinä yhtenä iltana minä tunsin
ihan muuta." Hän katsoi Einariin rauhallisin silmin. "Sinä olisit
saanut suudella minua silloin", toisti hän. "Monta kertaa, Einar."
Einar nauroi.
"Voi kuin sinä olet hupainen! Sinä sanot tuon niin ylen vakavasti."
"Niin teen. Sillä se on vakavaa, Einar. Kaikki ihana on vakavaa."
Gunvor lisäsi:
"Ja anna nyt Toran olla rauhassa. Hänellä on se vika, jota
Michaelilla ei ole, nimittäin että hän tarkoitti asiaa vakavasti. Ja
nyt hän saa maksaa. Jumala tietää, jaksaako hän tätä."
Einar käänti puheensa hiukan toiseen suuntaan. Hänen äänensä muuttui
sovinnolliseksi:
"Minä en ole Michaelin kanssa yhtä mieltä koko hänen
menettelytapaansa nähden. Sen olen saanut jo ennen. Ja itse asiassa
minä en moiti Toraa hänen kiireellisen rakastumisensa tähden. Minä
olen tässä suhteessa hyvin liberaali. Missä on nyt Tora?" Gunvor
vastasi:
"Hän on maalla erään sukulaisen luona... erään tuomarin luona. Minä
sain kirjeen häneltä eilen. Hän ei ole erikoisen iloinen."
Einar Henning ei vastannut siihen mitään... Ja he eivät puhuneet
enää Torasta. Gunvor toivoi, että Einar olisi välttämättä ilmaissut
ajatuksensa tästä asiasta. Einar tuli silloin sellaiseksi,
jollaiseksi hän kaikin mokomin tahtoi häntä.
Mutta kerran iltapuolella hän tuli kiireesti Gunvorin luokse. Hän
oli hyvin innoissaan, kuin tavallisesti silloin, kun hänellä oli
jotain uutta kerrottavaa. Se oli Torasta! Einar oli niin kiintynyt
asiaan ettei kuunaan ennen. "Anna minun jutella sinulle, Gunvor... Se
on Torasta!" "Torasta?" "Niin, sinun pitää, hitto vie, kohta alkaa
pitää häntä kurissa -- meidän kesken sanoen." "Mitä se sitten on?
Mitä sinä tarkoitat? Onko Tora nyt täällä kaupungissa?" "Että onko
hän kaupungissa? Onpa, hitto vie, ja niin että riittää. Niin, sinä
saat sen kuulla... Ja kuten pian ymmärrät: Tora ei sovi nyt tästä
lähin enää sinun kanssasi seurustelemaan." "Ei sovi minun kanssani?"
Gunvorin ääni tuli kovemmaksi. "Mitä sanot? Suu puhtaaksi, mies!
_Mitä_ se on?" Einar hätkähti vähän ja katsoi häneen. "Suu puhtaaksi,
mies, sanot sinä, kas pakanaa --." Gunvor katsoi häneen: "Niin, se
on pakanaa, Einar, sinun _pitää_ puhua. Minun täytyy saada tietää,
mitä tämä on. Sinä tulet tänne ja alat puhua Torasta, kuten..." "No
niin... ymmärräthän; sinä olet jännityksessä... Torahan on ollut
herttainen tyttö... kieltämättä... mutta suoraan sanoen: tämä on
ikävä asia... Sinä saat siis sen kuulla ja olla varuillasi... No,
Gunvor... minä olen kymmenesti sanonut sinulle, etten minä ihaile
Michaelin käytöstä Tora Pharoa kohtaan. Sen sanoin minä kyllä hänelle
itselleenkin suoraan; no, hän vastasi siihen tapaan, että jokainen
voi ymmärtää, etteipä hän issikka-hevoseksikaan kelpaa... 'Etevä minä
en ole', sanoi hän, 'minun täytyy käyttää, mitä minulla on'. Hän
tarkoitti kai muotoansa... Mutta nyt? Mitäs Tora tekee?" Einar katsoi
Gunvoriin. "Arvaatko? Ei, sinä et arvaa. Sillä nyt tulee se mahdoton:
Tora on ollut hänen kotonansa!" Gunvor kuiskasi peljäten: "Onko Tora
ollut Michael Holmin luona?" "On... hänen poikamies-boksissaan... Hän
on kerjännyt ja pyytänyt häntä... Että Michael vain pitäisi hänet."
Gunvor kuunteli kalpeana ja vaieten. Einar jatkoi:
"Tällaisesta ei tosiaan ole kovin hauska jutella kihlattunsa kanssa.
Mutta on kai parasta, että saat sen kuulla, joten tiedät miten
käyttäytyä vasta tuota naisihmistä kohtaan." "Einar, vaikenetko!"
"En, minä tohdin lausua juuri niin rohkean sanan. Sillä hänen
esiintymisensä on _liian_ mahdotonta. Hän on suorastaan kerjännyt
Michaelilta... Hän ei vaatinut päästä hänen vaimoksensa, kun Michael
ei sitä tahtonut... ei, vain saada olla hänen lähistöllään... Michael
saisi ottaa hänet rakastajattarekseen, jos tahtoi... kun ei vain
sysäisi häntä luotansa."
Einar keskeytti. Gunvor kysyi vähän ajan päästä:
"Ja mitä Michael Holm teki?"
"Hän toimitti hänet tietysti pois... nouti vaunut... vei hänet
hotelliin... lyhyesti sanoen, hän sai hänet pois sievällä tavalla...
Muuhan olisi ollut tarkoituksetonta... ja eihän Michael tietysti ole
sellainen, että tekee kardinaali-tuhmuuksia."
Gunvor istui vielä aivan hiljaa, ja sanoi viimein:
"Oi, Toraa, Tora parkaa! Miten minä pidin sinusta."
"Vai niin, sinä pidät hänestä..."
"Niin, Einar, elä sinä ole alhainen!... Sinä et saa olla! Mitä
halpamaisuutta Toraa kohtaan tämä kaikki on. Ensin hän on 'rikas
tyttö', ja kaikki sujuu sukkelasti ja hyvin. Ja se, että hän rakastaa
Michaelia niin rajattomasti, että tuskin voi hillitä itseään: oi,
se on suuremmoista, oi, hän on ihana, hän on ylevä, hän on hieno,
hän on erikoinen. Mutta nyt, kun hän on köyhä ja yhä edelleen
pitää hänestä... nyt on kaikki toisin... kaikki se, joka ennen oli
kaunista, on kerrassaan mahdotonta. Rakas Einar, sano vain, että
Michael Holmin on tässä suurin syy. Muista, miten Tora kerran puolsi
häntä, miten hän on puoltanut häntä vanhempiensa ja muiden edessä."
Einar näytti harmistuneelta.
"Mitäs se nyt auttaa. Ihmiset eivät ota huomioon sellaista, kun he
arvostelevat häntä. He näkevät aina ja ainoastaan vain alastomat
tosiseikat. Ja alastomat tosiseikat ovat tässä asiassa pahat. Ja
minä tulin niinollen sinua varoittamaan. Sinun pitää muistaa hyvää
nimeäsi ja mainettasi. Jos se juttu Torasta leviää, niin on hän koko
kaupungin mielestä prostitueerattu. Ja ymmärräthän, ettei minun
kihlaukseni saa tulla sekoitetuksi siihen asiaan."
Gunvor lähestyi hiukan Einaria ja otti häntä kädestä:
"Minä sanon sinulle erään asian, Einar. Sinä annat minun olla Toran
kanssa rauhassa! Sinä et tule enää puhelemaan sellaista hänestä.
Minä en siedä sinua kuulla, rakas Einar. Sen nimessä, mitä sinä
tunnet minua kohtaan ja minä sinua kohtaan, -- anna minun olla Toran
kanssa rauhassa!" Einar Henning vastasi kipakasti: "Mikäli näen,
olet naiivi, kultaseni... se sinun tulee huomata ja se heittää. Minä
sanon sinulle erään toden: joko täytyy olla hyvässä seurassa tai
hyvän seuran ulkopuolella. Jos sinä tahdot olla, niin saat ottaa sen
huomioon, mitä silloin tällöin olen vihjannut... viimeksi tänään."
"Minä tuskin luulen ottavani huomioon sitä, mitä tahdot, Einar.
Voit kuulla sen jo ajoissa, niin ei katumista. Minä teen, mitä näen
oikeaksi." Ja hän jatkoi lujemmin:
"Sinä olet tuhma, kun olet sellainen minulle! Niin, sinä olet
tuhma! Sinä laahaat kaiken sen hyvän, mitä tunnen sinua kohtaan,
kaikellaiseen matalaan, ellen sanoisi pahempaa. Sinä kerrot siinä,
prameilet, Toraa häpäiseviä juonia, ja sinä melkein halkeat hyvistä
elinohjeistasi... Niin, katso vain minua! Minä olen saanut kylläni
sinusta tänä iltana. Jos sitä menoa jatkat, niin pelkäänpä, miten
meidän välimme vielä käykään. Minä olen saanut sinusta kylläni tänä
iltana. Saat mennä, jos tahdot... Mene vaan."
Einar tuli lähemmäksi häntä. "Oh, miten sinä olet kaunis, kun loistat
noin vihasta..."
"Tässä ei ole siitä kysymys", huudahti Gunvor. "Meidän täytyy oppia
tuntemaan hiukan toisiamme, Einar. Usein minusta tuntuu, etten minä
ymmärrä sinua ollenkaan."
Mutta Einar ei tahtonut selitystä lainkaan, siltä näytti. Hänelle
tuli yhtäkkiä toiset ajatukset. Hän näytti unohtaneen kaiken
muun paitsi sen, että Gunvor oli tässä ja että hän halusi hänen
hyväilyjään. Hän tiesi ennestään, että Gunvorin hänen suudelmansa
tekee heikoksi ja katseensa syvälle hänen silmiinsä. Ja hän tahtoi
tehdä hänet heikoksi, vaikka Gunvor taisteli vastaan. Viimein tuli
Einar karkeaksi:
"Mitä juonta se on? Enkö minä saa suudella sinua? Enkö minä ole sinun
sulhasesi?"
Gunvor ei vieläkään tahtonut. Hän seisoi siinä hengästyneenä.
"Ei, se ei onnistu sillä tavalla tänä iltana!" huusi hän, "ehkä
on käynyt liiankin kauan niin!... Sinä tulet tänne puhumaan
halpamaisuuksia ja liehakoimaan, niin että sydäntäni vihloo. Oletko
sinä sellainen, kuin minä luulen sinun pohjaltasi olevan, vai etkö
ole -- sen tahdon tietää."
Einar alkoi myöntyä. Hän tunnusti osin, livahti toisten seikkain
ohitse, kiihdytti Gunvoria hyvän aikaa. Koetellen kääntää asiaa
kuherteluksi ja leikiksi. Kopaisipa hänet yhtäkkiä syliinsä
ja suuteli häntä väkivalloin milloin mihinkin. Gunvor tunsi
vastenmielin, että se vaistojen huumaus, jonka Einar niin helposti
herätti hänessä, alkoi vallata häntä. Hän mutisi puoleksi uhmaten,
puoleksi voimatonna: "Tämän pitää loppua, Einar! Sinun pitää ymmärtää
minua paremmin." Einar kuiskasi, hurjasti häntä hyväillen: "Niin,
niin, minä ymmärrän, että sinä olet niskuri... Sinut täytyy kesyttää
ja pakoittaa, Gunvor!"
Nuo hetket, joina Gunvor tunsi hänen voimansa, olivat muuten ihania.
Hänessä heräsi sama tunne kuin silloin, kun hän ensi kertaa näki
hänet, häikäisevässä auringonpaisteessa, vahvana ja ruskeana. Se
tunne yhtyi hänen valoisimman päivänsä tunnelmaan.
Mutta nyt särkyi lumous: Einar oli sanonut sellaista, jota hän vihasi
ajatellakin. Hän riuhtausi yhtäkkiä irti. "Sinä et ole selvästi
vastannut minulle siihen, mistä puhelimme... viimeksi sanoit vain,
että minut täytyy kesyttää ja pakoittaa. Mutta siinä asiassa minä en
ainakaan anna itseäni pakoittaa. Luuletko että me kumpikin voimme
halveksia kaikkea halpaa ja pikkumaista, mitä se lieneekin? Ajattele
sitä huomiseen. Minä en halua suvaita puolinaista myöntymistä tänään!"
Einarin täytyi poistua.
Seuraavana päivänä sai Gunvor kirjeen, jossa Einar puhui paljon
koreata. Gunvor tunsi, että se oli kirjoitettu ajatellen hyväilyjä,
joita hän ei ollut saanut ja joita hän kaipasi.