Tora oli uskonut Gunvorille onnensa. Täytyihän hänen uskoa
surunsakin, kun ne lähestyivät.
"Mehän oli päätetty olla salakihloissa vielä jonkin aikaa",
sanoi hän kerran. "Michael toivoo nimittäin saavansa erään uuden
tiilitehtaan inspehtorin paikan, ja sehän kuulostaa komealta ja on
hyvä ottaa huomioon. Meidän poika kullan nimihän ei ole liioin hyvä,
ystäväni. Hänhän on antanut rahainkin mennä, eikä ole ansainnut itse
mainittavasti... eikä huolinut kiusata itseään juuri... Ja sitten on
niinkin, että hänhän on seikkaillut koko lailla... ymmärrät... No,
kaikki hän on tunnustanut minulle, ja hänen ei ole ollut helppoa,
voin vakuuttaa. Kaikki naisethan ovat kiusanneet häntä rakkaudellaan.
Itse olen nähnyt monia kirjeitä... aivan hurjistuneita... he
tahtovat olla vaikka hänen orjiaan, sanovat... ja niistä on monta
kerrassa hienoa naista... no, jos hän nyt taipui, kukapa olisi hänen
asemassaan jaksanut muuta! -- Ja sitten; jos hän onkin hukannut
rahojaan, mitä se haittaa. Rahaa on minulla, ja rahat ovat sitä
varten, että kaksi sellaista miekkoista kuin Michael ja minä niitä
käyttäisimme. Ha, vai mitä, Gunvor? Myönnä sinä vaan... ah, minä
kyllä tiedän, ettet sinä ja moni muu oikein pidä Michaelista...
niin, minä sen huomaan... ei, luonnollisestikaan sinä et tahdo
vastustaa häntä, mutta kuitenkin... oh, mutta hänpä on juuri minua
varten luotu... hän on makuni mukainen... kova ja hieno yhtaikaa...
että säkenet räiskyy, kylmät, salamoivat säkenet. Ah, hän on minun,
sellaista minä juuri tahdon."
Sillä kertaa oli Tora rauhallinen; mutta sittemmin hän selitti
innoissaan:
"Ei maksa vaivaa pitää kihlausta salassa. Nyt sai isä tietää,
että minä seurustelen paljon Michael Holmin kanssa. Huomenna minä
kirjoitan hänelle ja kerron kaikki suoraan."
Ja seuraavana päivänä hän tuli ja ilmoitti levotonna:
"Isä on kaupungissa, minä kerroin hänelle kaikki. Hän lievimmin
sanoen vastustaa liittoa, luonnollisestikin hän alkoi vanhanaikuisen
lorun teikareista, jotka ovat köyhiä kuin rotat ja tahtovat naida
rikkaita liikemiesten tyttäriä. Oh, isä on kovin kopea rikkaan
liikemiehen arvosta, ehkä liian kopea... mutta nyt se ei auta, minä
panen kovan kovaa vastaan. Minä en ilmoissa ikänä anna Michaelille
rukkasia."
Ja jälleen hän tuli seuraavana päivänä, kiireesti, heittäysi sohvaan
ja puhalsi:
"Huh, millaista elämää! Nyt oli suoraan sanoen pikku sota, Gunvor,
ja minä luulen, että minä voitin! Se meni kuitenkin helpommin kuin
luulinkaan. Minä kävin isän luona hotellissa. Hän näytti niin
juhlalliselta. Sitä 'toimeentuloa' hän taisi ajatella. Minä sanoin:
niin, isä, kyllä minä näytän sinulle, että Michael ja minä emme
tarvitse noita siunattuja rahoja, joita sinä vain ajattelet. Minä en
pyydä sinulta killinkiä! Niin sanon, ja sitä tarkoitankin. Minä annan
komeuksille himp-hampun, kunhan vain saan Michaelin. Ne rahat me
kyllä saadaan, joita me tarvitaan.
"Isä vastasi hartaasti: 'Rakas Tora, mahdotonta sinä ajattelet. Hänhän
on vaatelias, ja mihinkäs sinä olet tottunut! Ettehän te tyhjästä
elä. Kun hän vain osaisi tarttua oikein työhön... ruveta ikeesen...
Mutta hänpä onkin liian hieno siihen, se kaunis junkkeri.'
"'Kylläpäs, isä', vastasin, 'toki hän tekee työtä, kun minä pyydän. Ja
minä annan soittotunteja... usko pois, kyllä se sujuu.'
"'Sinä luulet, Tora, että se sujuu, -- oi, jospa niin olisi, mutta
minä pelkään, että sinä näet totuuden liian valoisana.'
"Isä sanoi sen hyvin lempeästi ja huolehtivasti. Ja silloinhan minä
en saattanut olla sanomatta hänelle, mitä ajattelin: 'Eikö se nyt
ole merkillistä, isä, että minun täytyy puhua sinulle tällaista...
soittotunneista ja muusta... sinulle, jolla on niin hirveästi rahaa.'
"Silloin isä kohotti nopeasti päätänsä ja vastasi:
"'Minulla on ja ei ole, Tora, muista se! Kaikki varani ovat
liikkeessäni. Jos se menestyy, olen rikas, jos se ei menesty, tulee
minusta vaikka kerjäläinen. Maailmassa voi sattua mitä tahansa.'
"'Oh, rakas isä, mitä tyhjää. Sinähän olet miljonääri hyvinkin.'
"Silloin isä pudisti päätänsä ja nytkäytti hartioitaan, teeskennellen,
ymmärräthän, kuten ainakin varma kauppias.
"'Olen minä miljonääri, hyvinkin', sanoi hän vain.
"'Niin oletkin... minä olin eräässä seurassa tunti sitten... Ja
siellä jutteli eräs nuori asianajaja siitä, miten mahdottoman rikas
sinä olet, ja siihen minä nauroin; 'paljonko tarjoatte hänestä!'
sanoin. 'Oh, neiti, miljoonan puhtaassa rahassa', vastasi hän aivan
vakavasti, 'ja luulenpa sillä kaupalla sievoisesti voittavani.' Mitäs
nyt sanot, isä?'
"'Kun olisit myynyt minut', vastasi isä hiljaa. 'No, totta puhuen,
Tora, katsastetaan nyt asiaa. Jumala sinua siunatkoon', sanoi hän
viimein, ja sitten hän suuteli minua, isä rakkaani.
"Joten ymmärrät, Gunvor, että hän on pohjaltaan hyvä. Vakava ja
arvelevainen kyllä, mutta kuitenkin hyvä. Oh, hän kyllä tuntee minut,
me ollaan oikeastaan kovin hyviä ystäviä, isä ja minä. Ja kyllä
kaikki onnistuu, saathan nähdä."