"En tiedä. Minä en tunne sellaista, Tora."
"No niin", sanoi Tora verkalleen, "mutta nyt me siis olemme tosiaan
kihloissa. Mutta muista se. Se kyllä päätettiin. Mutta ymmärräthän,
että kihlaus pidetään ensin salassa... joten et saa mainita siitä
kellekään... Mutta miten sinä olet tullut hiljaiseksi, Gunvor... sinä
näytät niin kovin vakavalta. Oletko minulle vihainen, Gunvor?"
Gunvor vastasi hiljaa:
"Ei, mutta olen pahoillani, Tora. Minusta sinä et ole minulle
samallainen kuin ennen."
"Mutta rakas Gunvor... tietysti olen."
"Et, sinä et ole. Olet kuten minulta mennyt."
"Oh, elä nyt turhia!"
Tora kietoi kätensä Gunvorin kaulaan:
"Rakas, ollaanhan me yhtä hyviä ystäviä kuin ennenkin. Sinä olet aina
minun paras, paras ystäväni. Sinä ainoastaan."
"Soita nyt jotain, Tora!"
Tora istahti flyygelin ääreen ja soitti kappaleen, josta tiesi
Gunvorin pitävän. Gunvor pyysi häntä soittamaan vielä toisen: pienen
laulusen, jota hänen äitinsä usein hyräili, hupaisen, vanhanaikuisen
laulun. Ja Tora teki hänen mielikseen ja soitti sen kerran, ja alkoi
uudestaankin. Mutta silloin hän keskeytti sen yhtäkkiä ja rupesi
voiton-riemuisesti soittamaan toista säveltä. Ja hän lauloi laulun,
jossa purkausi riemuiten kaikki, mitä hän tunsi. Ja riemu suureni,
se julisti koko maailmani iloa, se kohosi ja kohosi, kunnes murtui
huutoon: minä rakastan sinua! ja tuo huuto kajahti niin kuumasti ja
kiihkeästi, tuhannen kimaltavan flyygelin sävelen seuratessa sitä.
Sitten hän lakkasi ja kääntyi Gunvorin puoleen:
"Minä keksin tämän laulun kerran", sanoi hän, "ja näytin sen
opettajattarelle. Hän koetti sitä pianolla ja lauloi sitä varovasti.
Haha, sinä et usko, miten tuo sävel ja sanat kuuluivat kauniilta, kun
tuo kuipelo niitä lauloi. Ja viimein tuo poloinen kääkkä nyrpisti
nenäänsä: 'Hm', sanoi hän, 'minusta tämä laulu ei ole oikein sopiva
sellaiselle vallasnaiselle kuin te, neiti Tora...' Oh, Gunvor, eikö
se sinusta sovi... eikö se ole kaunis?"
"On", vastasi Gunvor vakavasti, "se on kaunis".
"Onpa on! Minä rakastan sitä!" Hän ryntäsi syleilemään Gunvoria. "Ah,
miten kaikki on kaunista", sanoi hän. "Oi, Gunvor, sano nyt, että
minäkin olen kaunis!"