Rouva Emma Kjeld tapasi täällä useita nuoruudenystäviään. Häntä
ja Gunvoria pyydettiin useinkin vieraisille. Rouva Kjeld viihtyi
paremmin kotona, mutta Gunvoria hän pyysi menemään, ja Gunvor meni
ja huvittelihe aina suuresti. Ja nämä tuttavuudet johtivat yhä
uusiin, joten hän, ennenkuin aavistikaan, pian eli oikeaa kemu- ja
juhla-elämää.
Vanha Maija kävi häntä aina kotiin noutamassa. Vanha Maija -- jälleen
on nyt mainittava rouva Kjeldin veljeä: hän oli lähettänyt siskolleen
tuon vanhan uskotun palvelijan. Niin, vanha Maija kävi noutamassa.
Istuskeli leveänä ja mahtavana keittiöissä -- usein tuntikausia.
Hän itse tahtoi istua. Kerrankin sattui joukko olemaan erikoisen
iloisella päällä, ja pidot kestivät kauemmin kuin oletettiin, joten
isäntä tuli keittiöön ja sanoi muorille: "Menkää nyt vaan kotiin,
Maija, kyllä me toimitetaan neiti Kjeld hyvin kotiin." Mutta Maija ei
virkkanut ensin mitään; hän pyörähytteli vaan silmiään ja ajatteli
pitkään, ja vihdoin tuli: "Taitaa vaan pitää rouvaa totella. Hän
sanoi, että minun on tuotava neiti kotiin."
Ja tuo siisti vanhus oli niin huolehtivan näköinen ja kunnioitusta
herättävä, että häntä täytyi totella.
"Neiti Kjeld, ette pääse. Te ette saa tulla vaunuillamme. Tuolla
ovellahan on vanha lohikäärme, mullistelee silmiään. Hän ei irroita
kynsiänsä Teistä."
Aina ei Gunvor kulkenut suinkaan kevein sydämin kotiin tuon vakavan
Maijan vieressä. Hänen sielunsa: liikehti levottomana. Sadat sanat,
hohtavat katseet, hymyt, jotka olivat hänelle kohdistetut -- ne
riemuitsivat vielä hänen sielussaan ja saattoivat hänet haluamaan
elämää ja onnea.
"Ihan totta puhuen, Maija, minusta olisi ollut hauskempaa, kun ne
muut olisivat tuoneet minut hevosella kotiin. Tämä pitkä tie sinne
meille asti sinun kanssasi -- se on liian pitkä, näetkös! Ensi
kerralla minä suostun hevoskyytiin, kun tarjoovat, ja silloin olet
hyvä etkä mene sotkemaan asiaa, Maija."
Maija ei vastannut mitään, tahi hymähti enintään lyhyesti: "Hm."
Menepä ja arvaa, mitä hän aprikoi. Hän katseli suoraan eteensä, mutta
hän ei hellittänyt eikä luvannut sanallakaan seuraavalla kerralla
käyttäytyä toisin.
Ja Gunvor antoi hänen vaieta. Olihan hänellä niin paljon
muistelemista ja ajattelemista tätä pitkää tietä tallustettaessa.
Ehkäpä siinä samassa myös muisti, että sillaikaa kun hän pyöri
sellaisessa ilossa, istui vanha Maija parka keittiössä odottaen
häntä. Ja nyreys päättyi siihen, että kun he tulivat kotiin, Gunvor
sanoi Maijalle hyvääyötä ja kiitokset saattamisesta.
Mennessään kamariin äidin huoneen kautta hän suuteli äitiänsä, joka
horteessa hiljaa kuiskasi hänelle hyvääyötä.
Mutta pienessä huoneessansa Gunvor sitten valvoi ja ajatteli,
ennenkuin vaipui uneen. Hän näki yhä nuo juhlapukuiset vieraat,
ja hän kuuli puheen iloisen sorinan -- uuden elämän, joka oli nyt
hänelle avautunut.