Metsä. Yö.
VAINA. Naiset itkevät. Sudet ovat nähneet verta ja repivät nyt
toisiaan. Ha, ha, ha! Mitäpä se minua liikuttaa. He eivät ole minun
heimoani.
USU (tulee kantaen Irjaa, joka on sidottu käsistä ja jaloista.
Karjalaiset kuljettavat naisia ja lapsia näyttämön ylitse. Huutoa,
itkua ja melua).
Mitä lemmon leikkiä? Miksi laahaatte tänne akkoja ja sikiöitä?
Tappakaa, mitä ei kannata kotiin kuljettaa! Taikka laskekaa heidät
lietsuun! Kyllähän susiparvi haaskasta puhdasta tekee. (Heittää Irjan
maahan, istuu kivelle ja pyyhkii otsaansa). Utto! Nuo tytöt ovat minun
orjiani! Sido heidät kiinni johonkin mäntyyn. Mutta muista, että minä
kaivan maksasi maalle, jos he saavat jyrsiä paulansa poikki.
Irja, missä on olutta?
IRJA (vaikenee).
USU. No! Etkö saa suutasi auki? Pitääkö minun vääntää sinulta
leukapielet longalleen? (Parvi karjalaisia tuo meluten oluttynnyrin
näyttämölle). Ahaa! Oikein, veikot! Antakaa tänne sangollinen ensi
janooni.
(Eräs karjalainen laskee ja tuo hänelle olutta. Usu juo
yhtä päätä ja muuttuu sitä lempeämmäksi, mitä enemmän päihtyy).
Kuulepas, Irja! Taltu nyt elämään mielin kielin, sillä sinä olet minun
vallassani! Hoi, miehet! Sytyttäkää kylä tuleen, niin saamme paistaa
Tuukkalan härkiä hääateriaksi. Talon saatte säästää morsiusvuoteekseni.
Ulvokaa, tytöt! Sillä nyt on Lauson Usu sotaretkellä Pähkän kirotulla
perukalla ja kostaa karvaasti jokaiselle, jossa vain henki on. Ulvokaa
ja uliskaa, Hämeen naiset! Huomenna ovat kurkkunne käheät kuin
ruokaansa rääkkyvien varisten.
Lisää olutta! Lauso pitää nyt kestiä Pähkälässä.
(Eräs karjalainen laahaa näyttämölle nuoren tytön).
Kas Mettu! Mistä olet sen kaunoisen kalan kaapannut? Annas kun katson!
-- Tyttö on liian kaunis sinulle. Hän on minun!
METTU (suuttuen). Eipä kun minun!
USU (hypähtää seisaalleen). Minun, sanon minä!
METTU (raivostuen). Ja minä sanon, että hän on minun!
USU (paiskaa kirveen Metun päätä kohti, mutta heittää harhaan). Ja
kenen hän nyt on?
METTU (raivoissaan). Varo itseäsi, Usu!
USU (istuu jälleen, nauraa hohottaen). Mitä suotta riidellään! Ha, ha,
ha! Pidä hänet sitten, koska en osannutkaan kalloosi. (Ojentaa hänelle
olutsangon). Oivaa olutta! Juo, Mettu, äläkä siinä mörköile! Tänä
iltana iloitaan ja juodaan hämäläisten hautajaisia. (Nostaa Irjan
polvelleen ja hyväilee häntä). Istu vain koreasti, sanon minä! Sillä
nyt olet minun vallassani. Niin, pikku pulmuseni, sinuun on aina
mieleni palanut ja nyt tahdon rakastella sinua Tuonen tuville saakka.
Kymmenen poikaa täytyy sinun synnyttää. Älä siinä suotta tempoile!
Kyllä paulat kestävät, eivät ne kortena katkeile. Niin, niin. Minä
tunnen tapasi, enkä laskekaan sinua vapaalle jalalle. Mutta huomenna,
sen lupaan ja vannon, olet sinä masea kuin uitettu kissanpoika. Mitä
teet tuolla puukolla? Anna se pois -- muuten voisit sillä vielä tuhoja
tehdä. (Ottaa puukon hänen vyöltään ja heittää sen kiviröykkiöön. Vaina
on istunut siellä kenenkään huomaamatta. Havaitsee puukon, ottaa sen
käteensä ja näyttää terävin katsein tarkastelevan Usua). Hoi, miehet!
Sytyttäkää nuotio ja tuokaa tänne olutta ja olkia! Kohta on ilo
ylimmillään, ja silloin Usu viettää häitänsä Irjan kanssa. (Aikoo
hyväillä häntä, mutta Irja puree Usua sormeen. Usu työntää hänet pois
luotaan). Kirottu ilveskissa! Sinulla on terävät hampaat. (Pudistelee
kättään). Kas tuossa! (Ojentaa hänelle sangon). Juo, tyttö! Sinä
miellytät minua! Kuulkaa, miehet! Metsäsiat eivät ole saaneet Karjalan
ketunpentua lannistetuksi. Ja sekös vasta Usua miellyttää! Niin, lempo
soi! (Juo). Juo, Irja!
VAINA (on noussut kuullessaan mainittavan Irjan nimen). Irja -- Irja!
USU. Hiisikö sinutkin on tänne laahannut?
VAINA (pitelee päätään). Irja -- Irja -- Kuka onkaan Irja?
USU (nauraa ja menee miesten joukkoon).
IRJA (kääntyy Vainan puoleen).
VAINA. Niin, Irja! Irjahan oli suden tytär. (Tulee Irjan luo ja pyyhkii
pois hiukset hänen otsaltaan). Tyttö, oletko nähnyt Irjaa?
IRJA (hiljaa). Vaina, tapa minut!
VAINA (työntää Irjan pois luotaan). Ei! Sinä olet vierasta heimoa!
(Lempeästi). Voi, kuinka sinä olet kalvas, niin kalvas!
IRJA. Vaina!
VAINA (kuuntelee). Vaina!
IRJA. Vaina -- älä mene!
VAINA. Minä olen kai nähnyt unta sinusta! Sinä näytät niin lempeältä.
(Synkästi). Kuule -- (Osoittaa Usua) -- tahtooko tuo tehdä sinulle
pahaa?
IRJA. Oi, tahtoo. -- Vaina, pelasta minut! (Usu kääntyy toisaalle.
Vaina leikkaa poikki Irjan paulat ja antaa Irjalle puukon).
USU. Hei, miehet! Nyt on ilo ylimmillään. Joudu nyt, Irja, häiden
viettoon sulhosi kanssa. (Hoipertelee Irjan luo).
IRJA (hypähtää Usun luo ja iskee puukkonsa hänen rintaansa, häviten
heti yön pimeyteen).
Väliverho.