ORVO (hellästi). Miksi et lähtenyt Ennun kanssa?
IRJA. Enhän voinut. Olenhan minä nyt teidän!
ORVO (laskee kätensä hänen olalleen. Tulisesti). Meidän! Kenenkä?
IRJA (katsoo häneen). Pitääkö minun lähteä?
ORVO (yltyvällä intohimolla). Sinä et saa lähteä.
IRJA. Oi, jospa vain tietäisin sen varmaan.
ORVO. Minä kyllä noutaisin sinut takaisin.
IRJA. Sinä! Ei, ei! Sitten vasta verta vuotaisi! Mieluummin syöksyn
järveen.
ORVO (syleilee häntä). Minä rakennan sinulle oman kodin vuoren taakse.
IRJA. Ei, Orvo. (Riistäytyy irti). Äitisi sanat --!
ORVO. Mitä äidistä. Hän valehtelee.
IRJA (itkee katkerasti). Ei, ei, hän ei valehtele.
ORVO. Pelkäätkö äitiä? Minä kyllä suojelen sinua.
IRJA. En, en! Minä en pelkää äitiäsi. Nyt pelkään sinua.
ORVO. Irja, -- kumpaako sinä rakastat, Tuukkaako vai minua?
IRJA. Orvo, miksi sinä kiusaat ja viettelet minua? (Elkka ja Tuukka
tulevat nopeasti samassa kuin Irja riistäytyy irti Orvon sylistä. Elkka
osoittaa Irjaa Tuukalle).
ELKKA. Katsos! Valehtelenko minä? Hän on vieläkin Orvon sylissä. Varro
vähän aikaa, niin saat kyllä nähdä.
TUUKKA (työntää äitinsä syrjään ja astuu esiin). Irja! Orvo!
ELKKA. Älä koske Orvoon! Tuo luuska on hänet vietellyt.
TUUKKA. Orvo!
ELKKA (huutaa). Pakene, Orvo!
TUUKKA. Pysy paikallasi! Minä tapan sinut!
ORVO. Minä olen puolustanut Irjaa siitä saakka kuin hän tuli taloosi,
ja puolustan häntä vieläkin.
(Veljekset tappelevat. Tuukka haavoittaa Orvoa kirveellään,
mutta joutuu heti tunnonvaivoihin. Tappelu taukoo).
IRJA. Tuukka! Nyt olet Hiiden hallussa!
TUUKKA. Äiti, äiti! Oletko valehdellut? (Heittää kirveen kädestään).
ORVO (istuu kivelle, koettaen sulkea haavaansa. Hammasta purren). Irja,
sano vain, että sinä rakastat minua -- ja minä nousen ylös ja tapan
veljeni. (Orvo hyökkää Tuukan päälle).
IRJA (asettuu väliin). Kirves pois! Meidät on Lempi liittänyt toisiimme
niin lujasti, ettei kukaan voi meitä eroittaa. Kuuletko, ei kukaan!
Tuukka, armahda veljeäsi! Suo hänelle anteeksi!
ORVO. Sinuako siis tuo Karjalan tyttö rakastaa?
ELKKA. Olisinko minä erehtynyt?
VAINA (mielipuolen ja hurjan näköisenä nousee vuorelle ja viittaa
sauvallansa itää kohti).
IRJA. Vaina! (Juoksee rummuttamaan). Vihollinen tulee. Sotaan,
hämäläiset! Tuukka, puolusta vaimoasi! Orvo, puolusta kotiamme! Sotaan,
hämäläiset! He eivät ole minun kansaani.
ORVO. Sotaan, hämäläiset! Kultarengas jokaisesta Karjalan tytöstä,
jonka käsiinne saatte. (Rientää pois).
TUUKKA. Irja, aja karja vuorille. (Elkalle). Kun palajan takaisin, niin
vaadin sinun suonistasi veljeni veren. (Menee).
(Hämäläisiä juoksee näyttämön ylitse. Sotamelske lähenee).
ELKKA. Minä tahdon katsella tappelua -- nähdä, kuinka uljaat poikani
raatelevat heimoni vihollisia! (Menee vuorelle. Joukko naisia tulee).
(Hurjasti). Kas, kas! Tuolla he kiemuroivat kuin kaksi suhisevaa
käärmettä. Toinen sininen, toinen valkoinen. Ja minun väkevät poikani
loistavat siellä kuin pari säihkyvää silmää tuon valkean hirviön
päässä.
Juo nyt verta, sinä valkoinen käärme! Revi heidät palasiksi! Heittele
renkaita vihollistesi ympärille! Rusenna heidät niin, että louhelaisten
veri paisuu kevättulvana seutujemme ylitse ja iäksi lannoittaa Hämeen
maan.
Kirotut olkoot Louhelan miehet! Uljuutta, valkoinen käärme! Karkoita
heidät rantaan! Syökse heidät alas kallioilta! Hukuta heitä kuin
hiiret! Aallot kyllä kuljettavat haaskat Louhijärven rantamille!
Kirotut olkoot Louhelan naiset! Hämeen miehet polttavat kaskekseen
pyhät lehtonne, ja teidän täytyy muokata maata ja korjata viljaa
sortajainne aittoihin. Poikamme ottavat orjikseen teidän tyttärenne, ja
Hämeen nuoriso tanssii heimonne haudoilla.
Kirottu olkoon koko Hiiden heimo! Tuoni avaa veräjänsä. Sen musta joki
kohisee ja pauhaa! Manalan koirat ulvovat! Niin! -- Kirottu ollos,
Karjalan kansa!
(Sotamelske lähenee ja yltyy yhä hurjemmaksi).
IRJA (hajalla hiuksin, juoksee epätoivoissaan edestakaisin. Vaipuu
vihdoin maahan, käsiään väännellen). Oi, kaikki tää veri vuotaa minun
tähteni! -- Haa, Usu!
USU (tulee kallioiden välitse. Näkee Irjan. Syöksyy heti hänen
päällensä ja sitoo hänen kätensä ja jalkansa). Kas, siinähän se! -- Nyt
on kosto minun!
(Aikoo viedä hänet pois. Samassa tulee Tuukka).
TUUKKA. Usu!
(Tulinen tappelu Irjasta).
VAINA (vuorella). Katsokaa, kuinka Lapin Jumalat kostavat! Ha, ha, ha!
Väliverho.