ELKKA. Vaiti, Orvo! -- Tuukka on isäntä talossaan.
TUUKKA (karjalaiselle). Ota ylös hame!
KARJALAINEN. Komenna itseäsi!
TUUKKA (hurjasti). Ota se ylös!
KARJALAINEN. En ikinä!
TUUKKA (hurjasti). Orvo, tuo tänne karhunkeihääni!
ELKKA. Niin, poikaseni, pistele ruojia kinttuniveliin, että he saavat
ryömiä täältä nelinkontin ruuhiinsa! (Eräs hämäläinen ojentaa Tuukalle
keihään).
ORVO (asettuu väliin). Ei, Tuukka! Se kääntyy meille häpeäksi.
IRJA (itkee).
TUUKKA (katsoo Irjaan, epäilee hetken aikaa ja heittää keihään
karjalaisen eteen.). No, vie tuo sitte vastaukseksi Karjalaan! (Menee
pirttiin).
KARJALAINEN (ottaa keihään). Se oli toista. (Orvolle). Kiitoksia,
hämäläinen! Saammeko nyt mennä?
IRJA (hämäläisille). Saattakaa heidät pois!
ELKKA (seuraa heitä pari askelta). Te Karjalan myyrät! (Sylkee heidän
jälkeensä.).
KARJALAINEN (toverilleen). Tuo on kai itse Lempo. (Elkalle). Kuule
sinä, akka ärmätti, kun palaamme tänne toistamiseen, niin silloin
nykäisemme sinut siipisangasta siskosi luo Louhijärvelle. (Menevät
hämäläisten seuraamina).
ELKKA (polkee Irjan hametta. Eräälle hämäläiselle). Möttö, ota tuo
karjalaisriekale ja ripusta se kurjimman orjasi kupeille!
MÖTTÖ (ylpeästi). Minun orjani ovat liian hyvät käydäkseen Karjalaisten
ryysyissä. (Kääntää hänelle selkänsä ja seuraa toisia.).
ORVO (ottaa ylös hameen). Älä itke, Irja! Kyllä minä hameesi talletan.
(Menee luhtiin.).
ELKKA (kiukuissaan). Tästä leikistä tulee nolo loppu. Pahaa se tietää,
kun kärpät pihaan pesivät. (Menee.).
IRJA (yksin menee luhdin ovelle ja nojautuu portaita vasten. Hiljaa).
Orvo!
ORVO (kurkistaa luhdin aukosta). Ei tänne! -- Mene Tuukan luo -- ja
saata hänet iloiseksi jälleen!
IRJA (säpsähtää ja menee verkalleen pirttiin).
ORVO (katsoo hänen jälkeensä). Kun ei vain Tuukka heittäisi pois vielä
muitakin ryysyjä. -- Miksi juuri hän näki tytön ensin? -- Hm -- Irja on
hänen! Ja muuksi ei saa asia muuttua.
Vaaralliseksi arveli äiti tätä leikkiä. No, oli miten oli. Saammehan
nyt kuitenkin tapella. Ja silloin kyllä huolet haihtuvat. Karjalasta
ryöstän sata nais-orjaa itselleni ja rakennan oman talon vuoren
kukkulalle. -- (Äänettömyys) -- Mutta pois kaikki mietteet! Nyt täytyy
vartioida kosken suuntaa yöt päivät ja pysyä alati valppaana. (Menee
luhtiin).
Väliverho.