Entistä synkeämpi oli mieliala pappilassa äidin Harjulassa-käynnin
jälkeen. Mutta lapsen mieli ei kauan jaksa kestää surua, ja kun aurinko
aamulla loisti pilvettömällä taivaalla tuntui Ullasta, että hänen oli
mahdoton surra tänään niinkuin eilen. Jotain täytyi tapahtua.
Ja tapahtuikin.
Aamiaisen jälkeen ajoi pihalle ihka uudet vaunut, ja kuskilaudalta
hypähti poika, jonka leveät hämäläiskasvot huomattavan itsetyytyväisinä
muhoilivat komean kuskinhatun alta. Hän ojensi paikalle rientäneille
lapsille kirjeen.
Se oli Kristiina tädiltä ja kuului seuraavasti:
Rakas Anna! Olisin iloinen, jos vaunuissa voisitte tulla Kaunialaan.
Sinua odotan malttamattomasti. Minnaa samoin. Martta luultavasti
estelee, mutta ota hänet mukaan. Nuoremmista lapsista niin monta kuin
tahdot ja vaunuihin sopii.
Jos Jonatan saattaa tulla, olen hyvin iloinen.
Ulrik pyytää lausua kunnioittavimman tervehdyksensä perheellesi.