Elizabeth oli arvellut, että hra Darcy toisi sisarensa
tervehdyskäynnille vasta tämän saapumisen jälkeisenä päivänä; mutta
vieraat saapuivatkin jo tuloaamuna. Gardinerit ja Elizabeth olivat
kierrelleet Lambtonissa eräiden uusien tuttavien kanssa ja palanneet
majataloon pukeutuakseen syömään päivällistä samojen tuttavain kanssa,
kun lähestyvien vaunujen kolina lennätti heidät akkunaan ja he näkivät
nuoren herran ja nuoren neidin ajavan katua pitkin. Elizabeth tunsi
oitis tulijat kuskin liveripuvusta ja herätti tiedonannollaan
aikamoista ihmetystä omaisissaan. Näiden päivitellessä heitä odottavaa
oma mielensä oli kuohuksissa, arkaillen hän odotti tulevaa kunniaa
vetäytyi Elizabeth kiireesti akkunasta; hänen kohtausta, jonka aikana
hän tahtoi esiintyä mahdollisimman paljon edukseen, mutta samalla hän
luonnollisesti epäili, ettei osaisi lainkaan käyttäytyä toisten
mieliksi. Hän käveli hermostuneesti edestakaisin koettaen hillitä
liikutustaan, mutta toisten kysyvät katseet sotkivat hänen
mielenrauhaansa yhä pahemmaksi.
Nti Darcy ja hänen veljensä saapuivat sisään, ja peljätty esittely
tapahtui. Mutta ihmeekseen Elizabeth huomasi, että hänen uusi
tuttavansa oli ainakin yhtä paljon hämillään kuin hän itse. Lambtonin
tuttavilta kuulemistaan puheista Elizabeth oli päätellyt, että nti
Darcy oli tavattoman ylpeäluontoinen; mutta jo ensi silmäyksellä hän
voi havaita, että tuo nuori neitonen oli vain äärimmäisen ujo. Häneltä
oli vaikea saada muuta kuin yksitavuisia vastauksia.
Nti Darcy oli isokasvuinen; ja vaikka hänellä oli ikää vasta vähän
päälle kuusitoista vuotta, oli hän ruumiinmuodoiltaan täysin kehittynyt
ja erittäin uhkea. Kasvoiltaan hän ei ollut niin kaunis kuin veljensä,
mutta niissä voi huomata hyvyyttä ja älykkäisyyttä, ja hänen
käytöstapansa oli teeskentelemättömän ystävällinen.
Heidän vähän aikaa juteltua kertoi Darcy Elizabethille, että myöskin
hra Bingley oli tulossa tervehtimään häntä; ja tuskin oli Elizabeth
ennättänyt lausua sitä toivovansa ja varustautua vastaan ottamaan uutta
tulijaa, kun Bingleyn nopeat askeleet kuultiin portailta ja seuraavassa
tuokiossa hän astui sisään. Kaikki Elizabethin entinen kauna häntä
kohtaan oli jo aikoja sitten haihtunut; mutta hän tajusi, että jos hän
olisi sitä vieläkin tuntenut, niin olisi se kädenkäänteessä sulanut
olemattomiin Bingleyn reippaan ja teeskentelemättömän sydämellisyyden
lämmössä. Tämä tiedusti ystävällisin vaikka ylimalkaisin sanoin hänen
omaistensa vointia ja puheli ja laski leikkiä samaan hilpeän
huolettomaan sävyyn, joka hänessä ennenkin oli Elizabethia erityisesti
viehättänyt.
Hra ja rva Gardinerille Bingley oli miltei yhtä mielenkiintoinen
henkilö kuin Elizabethille itselleen. He olivat tietenkin kuulleet
hänestä paljon ja halunneet nähdä häntä. Ja nyt heillä oli hyvä
tilaisuus tarkata kaikkia edessään olevia nuoria, jotka kaikki olivat
ilmeisesti vilkkaan mielenliikutuksen vallassa. He voivat panna
merkille, että ainakin yksi seurasta oli vakavasti rakastunut.
Rakkauden esineen suhteen heille jäi vielä vähän epäilyksen aihetta;
mutta rakastajan tulista ihailua oli mahdoton väärinkäsittää.
Vieraat viipyivät heidän luonaan puolisen tuntia; ja kun he lähtivät,
pyysi hra Darcy sisartaan kannattamaan hänen toivomustaan, että hra ja
rva Gardiner ynnä nti Bennet saapuisivat päivällisille Pemberleyhin,
ennenkuin he lähtisivät paikkakunnalta. Rva Gardiner katsahti
sisarentyttäreensä nähdäkseen mitä tämä, jolle kutsu tuntui
pääasiallisesti tarkoitetun, siitä päättäisi, mutta Elizabeth oli
kääntänyt päänsä poispäin. Arvaten tämän tahallisen vältteleväisyyden
pikemminkin ilmaisevan hetkellistä hämmennystä kuin torjumishalua ja
nähdessään miehensä mielihalulla suostuvan, hän kiittäen suostui
kutsuun, jota päätettiin noudattaa ylihuomispäivänä.
Bingley ilmaisi vielä kerran ilonsa saadessaan tavata Elizabethia ja
kyseli paljon yhteisistä Hertfordshiren tuttavista; jopa hän kysyi,
olivatko _kaikki_ hänen sisarensa kotona Longbournissa. Arvaten hänen
halunsa ennen kaikkea kohdistuvan toivoon saada kuulla Janesta
Elizabeth vastaili mielellään; ja vieraiden poistuttua hän kykeni
tyydytyksentuntein muistelemaan äsken vietettyä puolituntista, vaikka
totta puhuen hän sen kestäessä ei ollut voinut mielenkuohultaan
paljonkaan nauttia siitä.
Enon ja tädin hyvä käsitys hra Darcysta lujeni yhä hänen erinomaisen
kohteliaisuutensa ja rakastettavaisuutensa vaikutuksesta;
taloudenhoitajattaren hänestä antamaa ylistystä tukivat Lambtonissa
kuullut kertomukset hänen suoruudestaan ja oikeudentunnostaan, hänen
ylevämielisyydestään ja avuliaisuudestaan köyhiä kohtaan. Ainoastaan
hänen ylpeyttään moitittiin; mutta senkin moitteen voi hyvin käsittää
tuon pienen kauppalan taholta, jonka perheiden luona rikas hoviherra
kai aniharvoin alentui vierailemaan.
Wickhamista matkailijamme sen sijaan saivat paljon ikävämpiä
kuulumisia. Hänen maineensa täällä hänen kotiseudullaan ei ollut
lainkaan hyvä, sillä poistuessaan sieltä maailmalle hän oli jättänyt
jälkeensä suuren joukon velkoja, jotka hra Darcy oli saanut perästäpäin
suorittaa.
Elizabethin ajatukset pyörivät tänä iltana Pemberleyssä enemmän kuin
koskaan ennen; ja vaikka ilta tuntuikin pitkältä, ei se kuitenkaan
ollut hänelle kylliksi pitkä, jotta hän olisi sen kuluessa voinut
määritellä yhden _ainoankaan_ Pemberleyn asukkaan herättämää
mielenkiintoa; ja hän makasi yölläkin vielä monet tunnit valveilla
koettaen päästä siitä täyteen selvyyteen. Varmastikaan hän ei enää
vihannut tuota miestä. Ei -- viha oli sammunut ja haihtunut jo kauan
sitten, ja melkein yhtä kauan häntä oli hävettänyt tuntea edes
vastenmielisyyttäkään häntä kohtaan. Darcyn arvokkaiden ominaisuuksien
-- jotka hänen alussa oli ollut niin väkinäisesti tunnustettava --
herättämä kunnioitus oli jo jonkin aikaa lakannut vaivaamasta hänen
tunteitaan; ja nyt tuota kunnioitusta koroitti joka taholta Darcyn
osaksi tulevat hyvät arvostelut, jotka asettivat hänen vakavat
luonteenominaisuutensa entistä mieluisempaan valoon. Ja kaiken lisäksi
tulivat eilisen ja tämän päivän hellyttävät ja järkyttävät kokemukset.
Mutta yläpuolella kaikkea muuta, yläpuolella kunnioitusta ja ehdotonta
arvonantoa, tunsi hän omalta puoleltaan vapaaehtoisesti syntynyttä
kiitollisuutta -- syvää kiitollisuutta sekä siitä, että tuo mies kerran
oli niin palavasti tunnustanut rakastavansa häntä, että myöskin siitä,
että hän yhä edelleenkin rakasti häntä siksi hartaasti, että voi antaa
hänelle anteeksi hänen töykeän kieltonsa ja kaikki siihen liittyvät
väärät syytökset. Sen sijaan että hän olisi, kuten Elizabeth oli
koettanut uskotella itselleen, vältellyt häntä kuin pahinta
vihamiestään, hän tuntui olevan mitä innokkain säilyttämään ja
jatkamaan heidän ystävyyttään; ja sen merkiksi hän pyrki hänen
omaistensakin suosioon ja taivutti sisarensa tekemään hänen
tuttavuuttaan. Sellainen muutos niin ylpeäluontoisessa miehessä ei
ainoastaan ihmetyttänyt, vaan velvoitti myöskin kiitollisuuteen.
Elizabeth kunnioitti häntä ja oli hänelle syvästi kiitollinen -- hänen
rakkaudestaan, hänen tulisesta rakkaudestaan, se hänen täytyi lisätä;
hän tunsi totista osanottoa ja harrastusta hänen persoonalliseen
onneensa; ja hän halusi vain tietää, missä määrin hän itse toivoi, että
Darcyn onni olisi hänestä riippuvainen; ja olisiko heidän molempien
onneksi, jos hän käyttäisi vaikutusvaltaansa -- jota hän yhä vielä
kuvitteli omaavansa Darcyyn nähden -- saadakseen tämän uudistamaan
kosintansa.
Täti ja sisarentytär olivat illalla sopineet keskenänsä, että niin
suureen kohteliaisuuteen nti Darcyn puolelta -- hänhän oli saapunut
vieraisille oitis kotiatulonsa jälkeen -- oli vastattava yhtä
kohteliaasti, ja että heidän oli siis mentävä Pemberleyhin jo
seuraavana aamuna. Elizabeth tunsi mielihyvää tästä päätöksestä, vaikka
hänen olisi ollut vaikea selittää itselleen miksi.
Hra Gardiner erosi heistä kohta aamiaisen jälkeen. Darcy oli edellisenä
päivänä uudistanut kalastuskutsunsa, ja hänen oli määrä saada joku
Pemberleyn herroista kumppanikseen.