Lauantaiaamuna Elizabeth ja hra Collins sattuivat tulemaan
aamiaispöytään vähän ennen toisten tuloa; ja jälkimmäinen käytti
tilaisuutta lausuakseen lähtevälle vieraalleen kohteliaat kiitoksensa.
"En tiedä, rakas neiti Elizabeth", hän sanoi, "onko rouva Collins jo
ilmaissut teille kiitollisuutensa ystävällisen vierailunne johdosta;
mutta minä olen varma, että te ette voi lähteä talostamme saamatta tuta
meidän tunteitamme. Teidän seurastanne on meille ollut paljon hupia ja
etua, siitä pyydän teidän olemaan vakuutettu. Tiedämmehän kyllä, kuinka
vähän matalassa majassamme on sellaista, mikä voi viehättää vierasta.
Meidän yksinkertaiset elämäntapamme, pienet huoneemme, harvalukuiset
palvelijamme ja eristyneisyytemme suuresta maailmasta saattavat
tehdä Hunsfordista perin yksitoikkoisen sopen teidän tapaisellenne
vilkkaalle nuorelle neidille; mutta minä toivon teidän uskovan meidän
kiitollisuuteemme ja olevan vakuutettu, että olemme tehneet kaiken
voitavamme estääksemme teitä liiaksi ikävystymästä täällä ollessanne."
Elizabeth ilmaisi innokkain sanoin tyytyväisyytensä ja
kiitollisuutensa. Hän oli viettänyt nämä kuusi viikkoa varsin
rattoisasti, ja seurustelu Charlotten kanssa ja kaikki hänelle
osoitettu kohteliaisuus oli mitä suurimmasti ilahduttanut häntä. Hra
Collins oli tyytyväinen tähän vakuutukseen ja jatkoi juhlallisesti
hymyillen:
"Kovin olen iloinen kuullessani, että aika ei ole käynyt täällä
teille pitkäksi. Me olemme varmastikin tehneet parhaamme teitä
hauskuttaaksemme; ja kun meillä on ollut onni tutustuttaa teidät mitä
jaloimpaan seurapiiriin, niin luulenpa voivani imarrella itseäni
varmuudella, ettei vierailunne Hunsfordissa ole ollut erin masentava.
Suhteemme Lady Catherinen perheeseen on todella erinomainen etu ja
siunaus, jollaisesta vain harvain on suotu kerskailla. Te olette
nähnyt, kuinka kiinteä tuo suhde on ja kuinka ahkerasti meidän on
sallittu seurustella Rosingsissa. Totta puhuen minun täytyy tunnustaa,
että -- mitkä tukaluudet halpaan pappilaamme muuten liittyvätkin --
kukaan ei voisi kieltäytyä siinä asumasta saadessaan meidän tavallamme
olla läheisessä tuttavuudessa seudun valtaperheen kanssa."
Sanat olivat aivan riittämättömät tulkitsemaan hänen liikutettuja
tunteitaan; ja hänen oli pakko lähteä astelemaan ympäri huonetta,
ennenkuin kykeni jatkamaan puhettaan:
"Te voitte todellakin, rakas serkku, viedä meistä Hertfordshireen mitä
suotuisimpia viestejä. Ainakin imartelee mieltäni vakaumus, että teillä
on täysi syy siihen. Olettehan saanut joka päivä itse havaita Lady
Catherinen erinomaista huomaavaisuutta vaimoani kohtaan; ja kaiken
kaikkiaan uskallan luottaa siihen, ettei ystävättärenne ole tehnyt
avioliitossaan huonoa valintaa -- mutta minun sallittanee vaieta tämän
asian suhteen. Sallikaa minun vain toivoa, rakas neiti Elizabeth, että
kaikesta sydämestäni toivoisin teidänkin joutuvan yhtä onnekkaaseen
avioliittoon. Kallis Charlotteni ja minä ajattelemme aivan samalla
tapaa kaikista asioista. Meidän luonteissamme ja käsitystavoissamme
vallitsee vallan merkillinen yhdenmukaisuus. Kohtalo näkyy todella
luoneenkin meidät toisiamme varten."
Elizabeth voi ainoastaan vakuuttaa, että sellainen yhdenmukaisuus
varmastikin takasi asianomaisille mitä suurinta onnea. Mutta hän ei
kuitenkaan murhettunut siitä, että ystävättären tulo lopetti enemmän
kuvauksen tästä sopusointuisasta avioelämästä. Charlotte parka!
Raskasta oli jättää hänet yksin noin typerän ja itserakkaan miehen
kanssa. Mutta hänhän oli valinnut osansa avoimin silmin, ja vaikka hän
surikin vieraittensa lähtöä, ei hän pyytänyt heidän sääliään. Hänen
kotinsa ja taloutensa, seurakuntalaisensa ja kanatarhansa eivät vielä
olleet kadottaneet ensimmäistä viehätystään hänen silmissään.
Vihdoin saapuivat vaunut, matkatavarat köytettiin niiden perään ja
eväskääröt työnnettiin sisään. Ystävättärien otettua toisiltaan hellät
jäähyväiset saattoi hra Collins Elizabethin tielle. Autettuaan hänet ja
Marian vaunuihin hän äkkiä tyrmistyi muistaessaan, että lähtijät olivat
kokonaan unohtaneet lähettää terveisiä Rosingsin vallasväelle.
"Mutta", hän lisäsi, "tietystikin te haluatte lähettää meidän kauttamme
alamaiset kiitoksenne kaikesta heidän puoleltaan saamastanne
ystävällisyydestä."
Elizabethilla ei ollut mitään sitä vastaan; vaunujen ovi lyötiin kiinni
ja hevoset lähtivät patistamaan.
"Hyvä isä sentään!" huudahti Maria lyhyen äänettömyyden perästä,
"minusta tuntuu, että olemme olleet täällä vain pari päivää; ja kuinka
paljon kuitenkin on tällä aikaa tapahtunut!"
"Paljonpa tosiaankin!" huudahti hänen matkatoverinsa sydämessään.
"Mehän olemme syöneet päivällistä Rosingsissa yhdeksän kertaa, ja sen
lisäksi juoneet siellä kahdesti teetä. Kuinka paljon minulla onkaan
kotona kerrottavana!"
"Ja kuinka paljon minulla onkaan salattavana!" lisäsi Elizabeth
itsekseen.
Matka sujui mainittavitta tapahtumitta; ja muutaman tunnin kuluttua
Hunsfordista lähdettyä he saapuivat hra Gardinerin asuntoon, missä
heidän oli määrä viipyä muutamia päiviä.
Jane näytti voivan hyvin, mutta Elizabeth ei päässyt paljoakaan
tutkistelemaan hänen mielentilaansa tädin heille hankkimilta monilta
huvituksilta. Mutta Janehan seuraisi mukana Longbourniin, ja siellä
heillä olisi kylliksi aikaa purkaa toisilleen sydämensä.
Hänen oli kuitenkin työläs odottaa kotiinpaluuta kertomatta sisarelleen
hra Darcyn kosinnasta. Sellaisen tiedonannon valmistama yllätys ja oma
muuttunut käsityksensä tuon miehen luonteesta olivat todellakin
kylliksi väkevät houkuttelemaan avomielisyyteen; mutta siitä esti häntä
kuitenkin epätietoisuus, kuinka paljon hän asiasta oikein ilmoittaisi
Janelle, sekä pelko, että tämä kuulemansa johdosta johtuisi
ajattelemaan Bingleytä ja senvuoksi murehduttamaan mieltänsä.