Elizabeth istui seuraavana aamuna yksikseen kirjoittaen Janelle --
rva Collins ja Maria olivat lähteneet asialle kylään -- kun häntä
säpsähdytti ovelta kuuluva soitto, varma merkki varhaisen
vieraan tulosta. Arvellen tulijaa Lady Catherineksi hän työnsi
joutuin puolivalmiin kirjeensä piiloon, jotta säästyisi kaikista
tungettelevista kysymyksistä; mutta oven auetessa hän suureksi
yllätyksekseen näki hra Darcyn aivan yksinään.
Tulijakin tuntui hämmästyvän nähdessään hänet yksin kotona ja pyysi
anteeksi sisääntunkeutumistaan, selittäen luulleensa kaikkien naisten
olevan kotosalla.
Sitten he kävivät istumaan, ja Elizabethin saatua hajamieliset
vastaukset kyselyihinsä hovilaisten voinnista puhelu tuntui uhkaavan
tykkänään tyrehtyä. Oli senvuoksi tuiki tarpeen keksiä jotain
keskustelunaihetta; ja tässä pulassaan muistellen, milloin hän viimeksi
oli nähnyt vieraansa Hertfordshiressä ja uteliaana saamaan kuulla, mikä
syy oli saanut Netherfieldin asukkaat niin äkkiarvaamatta poistumaan
paikkakunnalta, Elizabeth huomautti:
"Mikä äkkilähtö teille tulikaan viime marraskuulla Netherfieldistä, hra
Darcy! Herra Bingley tuli varmaankin hyvin mieliinsä tavatessaan teidät
kaikki jälleen niin pian; sillä muistaakseni hän oli lähtenyt vasta
edellisenä päivänä Lontooseen. Toivon, että hän ja sisarensa voivat
hyvin, kun erositte viimeksi heistä?"
"Mainiosti, kiitän kysymyksestänne."
Elizabeth huomasi, että puhelu uhkasi taasen tauota; ja lyhyen vaitiolon
jälkeen hän lisäsi:
"Luulen ymmärtäneeni, että herra Bingley ei enää aio lainkaan palata
Netherfieldiin?"
"Sitä en ole kuullut hänen koskaan sanovan; mutta hyvin luultavaa on,
että hän tulee vast'edes viettämään siellä hyvin vähän ajastaan.
Hänellä on paljon ystäviä, ja hän on siinä iässä, jolloin ystävien ja
vieraskutsujen luku yhä karttuu."
"Jos hän aikoo oleskella vain niin vähän aikaa Netherfieldissä, niin
minusta olisi naapuristolle edullisempi, että hän kokonaan luopuisi
tuosta paikasta, jotta sinne asettuisi jokin miellyttävä perhe
pysyväisesti. Mutta ehkä herra Bingley vuokrasikin tilan enemmän omaa
kuin naapuriensa hauskuutta silmälläpitäen, ja meidän on jäätävä
odottamaan, että hän vastakin menettelee saman näkökannan mukaisesti."
"En yhtään ihmettelisi", sanoi Darcy, "vaikka hän luopuisi siitä kohta
kun saa hyväksyttävän tarjouksen."
Siihen ei Elizabeth vastannut mitään. Hän ei rohjennut sen pitemmältä
udella Darcyn ystävän oloa; ja kun hänellä ei ollut muutakaan
sanomista, päätti hän jättää keskustelun jatkamisen vieraansa vaivaksi.
Tämä ymmärsi äänettömän viittauksen ja aloitti oitis tuskapäin: "Tämä
näyttää hyvin kodikkaalta talolta. Luulen, että Lady Catherine
korjautti sitä melkoisesti, kun herra Collins muutti tänne
Hunsfordiin."
"Niin hän kai teki -- ja olen varma, ettei hän olisi voinut osoittaa
ystävyyttään kiitollisemmalle vastaanottajalle."
"Herra Collins tuntuu olleen hyvin onnellinen vaimonsa valinnassa."
"Siinä olette aivan oikeassa; hänen ystävänsä voivat onnitella häntä,
että hän sattui tapaamaan yhden niistä harvoista järkevistä naisista,
jotka olisivat suostuneet hänen kosintaansa. Minun ystävättärelläni on
erinomainen ymmärrys -- vaikka en ole varma, oliko naimisiinmeno herra
Collinsin kanssa kovinkaan viisas teko hänen puoleltaan. Hän tuntuu
kuitenkin olevan täysin onnellinen; ja aineellisessa suhteessa on hänen
valintansa hänelle hyvin edullinen."
"Hänelle on varmastikin sangen mieluista asua niin lähellä omaisiaan ja
entisiä ystäviään."
"Onko Hunsford mielestänne niin lähellä? Onhan tänne matkaa hänen
isänkodistaan liki viisikymmentä mailia."
"Mitä ovat viisikymmentä mailia hyvää maantietä? Vähän päälle puoli
päivämatkaa. Minusta etäisyys on naurettavan lyhyt."
"Minä en koskaan pitäisi etäisyyttä isänkodista minään avioliiton
voittopuolena", huudahti Elizabeth; "enkä suinkaan sanoisi, että rouva
Collins on joutunut lähelle omaisiaan."
"Tuo todistaa vain teidän omaa kiintymystänne Hertfordshireen. Jokainen
paikka, joka on vähänkin Longbournin lähinaapuriston ulkopuolella,
olisi teidän mielestänne kai hirvittävän kaukana."
Hänen huulillaan väreili hymy, jonka Elizabeth luuli ymmärtävänsä;
Darcy luuli kaiketi hänen ajattelevan Janea ja Netherfieldiä, ja
punastuen hän kiirehti vastaamaan:
"En suinkaan tarkoita, että naisen pitäisi naimisiin jouduttuaankin
olla kytketty kiinni isänkotiinsa. Ovathan läheisyys ja etäisyys sangen
venyviä käsitteitä ja riippuvat niin monista vaihtelevista
asianhaaroista. Jos varat sallivat tehdä matkoja milloin hyvänsä ja
miten pitkälle tahansa, niin ei etäisyyskään ole haitaksi. Mutta niin
ei ole laita _tässä_ tapauksessa. Herra ja rouva Collinsilla on hyvät
vuositulot, mutta ei sentään siksi suuret, että ne sallisivat ahkerasti
matkusteltavan -- ja arvaan, ettei ystävättäreni voisi sanoa asuvansa
lähellä omaisiaan vähemmän kuin puolen nykyisen välimatkan päässä."
Hra Darcy veti tuoliansa lähemmäksi häntä ja sanoi:
"_Teillä_ ei varmastikaan ole oikeutta tuntea noin väkevää kotipaikan
rakkautta. Ettehän te voi olla elänyt ikäänne kaikkea Longbournin
perukoilla."
Elizabeth katsahti ylös hämmästyneenä. Puhujan tunneasteikossa näytti
jälleen tapahtuvan vaihdos; hän siirsi tuolinsa taapäin, otti pöydältä
sanomalehden, silmäili sitä hajamielisesti ja sanoi sitten kylmempään
sävyyn:
"Miten Kent teitä miellyttää?"
Lyhyt keskustelu seurasi tämän seudun valo- ja varjopuolista, molemmin
puolin kylmän asiallisesti, kunnes sen keskeytti kävelyretkeltään
palaavien Charlotten ja hänen sisarensa saapuminen. Toisten
kahdenkeskinen yhdessäolo tuntui vähän hämmästyttävän näitä. Hra Darcy
selitti sen samalla tapaa kuin ensin sisään tullessaankin, ja poistui
sitten istuttuaan vielä muutaman minuutin ajan.
"Mitähän tämä oikein tarkoittaa?" uteli Charlotte kohta hänen mentyään.
"Rakas Eliza, hänen täytyy varmastikin olla rakastunut sinuun, muuten
hän ei koskaan olisi tullut tänne näin tuttavalliselle käynnille."
Mutta kun Elizabeth oli kertonut hänen juroudestaan koko vierailun
aikana, ei tuo otaksuminen ruvennut näyttämään oikein uskottavalta,
vaikka Charlotte olisi sitä kuinka hartaasti toivonut; ja monien
vaihtelevien arvelujen jälkeen perusteltiin harvinainen vierailu
viimein siihen mahdollisuuteen, että Darcylla ei kai ollut mitään
muutakaan tehtävänä, mikä tähän vuodenaikaan katsoen tuntui
todennäköisemmältä. Kaikki ulkoilmaurheilu oli tällöin mahdoton.
Sisällä hovikartanossa oli hauskutuksena seuranpito Lady Catherinelle,
lueskelu ja biljaardinpeluu, mutta eiväthän reippaat nuoret herrat voi
alituisesti istuskella sisälläkään; ja pappila kun oli niin lähellä ja
sinne oli hauska kävelymatka ja perillä hauskoja nuoria naisia,
tunsivat molemmat serkukset houkutusta kävellä sinne harva se päivä. He
tulivat eri aikoihin aamupäivisin, milloin yhdessä, milloin kumpikin
erikseen, joskus tätinsäkin seuraamana. Kaikille pappilalaisille oli
ilmeistä, että eversti Fitzwilliam yhtyi hyvin heidän seurassaan, ja
se huomio teki hänet sitä suositummaksi.
Mutta mikä seikka Darcya viehätti käymään niin ahkerasti pappilassa,
sitä oli vaikeampi arvata. Varmastikaan hän ei tullut seuraa pitämään;
usein hän saattoi istua kymmenisen minuuttia toisten parissa avaamatta
kertaakaan suutansa; ja jos hän joskus puheli, tapahtui se ilmeisesti
enemmän välttämättömyyden pakosta kuin omasta sisäisestä halusta. Hän
ei koskaan näyttänyt oikein hyväntuuliselta. Rva Collins ei tiennyt,
mitä koko miehestä ja hänen käynneistään oikein päätellä. Hän oli vielä
kerran tai kahdesti vihjaillut Elizabethille, että tuo salamyhkäinen
vieras kukaties oli rakastunut häneen, mutta toinen oli aina makeasti
nauranut koko arvelulle; eikä rva Collins sitten enää rohjennut
kehittää tätä puheen aihetta sen pitemmälle, peljäten että sen kautta
ystävättäressä herätettäisiin toiveita, jotka päättyisivät syvään
pettymykseen.
Hellässä huolenpidossaan Elizabethista hän joskus suunnitteli naittaa
hänet eversti Fitzwilliamille. Tämä oli ehdottomasti hauskempi noista
kahdesta serkuksesta; hän ihaili ilmeisesti Elizabethia, ja hänen
varallisuutensa ja yhteiskunnallinen asemansa oli hyvä; mutta näiden
etujen vastapainona kiikkui toisella vaakalaudalla se kieltämätön
tosiasia, että hra Darcy suurena tilanomistajana voi määrätä
lihavatuloisen kirkkoherranviran täyttämisestä, mutta hänen serkkunsa
ei edes laihasta kappalaispaikastakaan.