Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa, ja entistä virkeämmin mielin
Elizabeth vaarinotti kaikkia uusia ja huvittavia nähtävyyksiä tien
varrella. Kaikki raskaus oli haihtunut hänen sydämestään; sisar oli
erotessa näyttänyt niin terveeltä ja virkeältä, että hänen suhteensa
ei tarvinnut mitään peljätä; ja ajatus kesällisestä huvimatkasta
pohjois-Englantiin antoi jatkuvata rattoisata askarrusta hänen
ajatuksilleen.
Kun matkalaiset kääntyivät valtatieltä Hunsfordin ruohoniityille,
etsivät kaikkien silmät kiihkeästi pappilaa, ja jokainen tienkäänne oli
tuovinaan sen näkyviin. Rosingsin laajan puiston lauta-aita paarsi koko
matkan tien toista vartta. Elizabethia hymyilytti muistellessaan, mitä
kaikkea hän oli kuullut hovin asukkaista.
Vihdoin pilkoitti pappilakin silmiin. Sen pieni puisto vietti
kylätielle päin, asuinrakennus oli puiston laidalla; vihreäksi maalattu
lauta-aita ja sen takana oleva laakeripensas-aita ilmaisivat talon
pappilaksi. Hra Collins ja Charlotte ilmestyivät kuistille, ja vaunut
pysähtyivät pienelle veräjälle, jolta sorapolku vei rakennuksen
portaille. Kaikkien silmät ja suut hymyilivät, päät nyökkyivät ja
iloisia huudahduksia helähteli. Rva Collins otti mitä iloisimmin
vastaan ystävättärensä, ja Elizabeth tunsi yhä kasvavaa mielihyvää
tulostaan, nähdessään olevansa niin ikävöiden varrottu ja mielihyvin
vastaanotettu. Serkkunsa ryhdin ja sävyn hän huomasi yhtä pönäkän
kankeaksi kuin ennenkin; hra Collins pidätti häntä hyvän hetken
veräjällä tiedustellakseen seikkaperäisesti hänen omaistensa vointia.
Sitten tulijat saatettiin sisään, missä isäntä uudelleen juhlallisesti
julisti vieraat tervetulleiksi hänen halpaan majaansa ja matalan
kattonsa alle.
Elizabeth oli valmistunut näkemään hänet täydessä loistossaan; eikä hän
saattanut olla huomaamatta, kuinka isäntä näytellessään pöyhkeän
kainostelevasti vieraille huoneitaan ja niiden sisustusta tuntui
kohdistavan huomautuksensa erikoisesti hänelle, aivan kuin saattaakseen
hänet katuen tuntemaan, minkä surkean erhetyksen hän oli tehnyt
kieltäytyessään tulemasta niin mainion talon emännäksi. Mutta vaikka
kaikki todella olikin sievää ja kodikasta, ei Elizabeth voinut
tyydyttää isäntänsä mieltä millään katumuksen ilmeellä eikä raskaalla
huokaisulla; pikemminkin hän tähysti ihmetellen ystävättäreensä, joka
kykeni näyttämään niin hilpeältä ja huolettomalta sellaisen
elämäntoverin vierellä. Kun hra Collins sattui laskemaan tavallista
paksumpia kömpelyyksiä -- mikä ei sattunut niinkään harvoin -- vilkaisi
Elizabeth oitis Charlotteen nähdäkseen, punastuiko tämä; mutta yleensä
Charlotte näytti viisaasti päättäneen olla kuulematta niitä ollenkaan.
Sitten kun oli huoneita ja kaikkea niiden sisustusta kylliksi ihailtu
ja tutkittu säiliötkin läpikotaisin vinniltä kellariin saakka, kutsui
hra Collins vieraitaan tekemään kierroksen puutarhassa, joka olikin
avara ja hyvinhoidettu ja jossa työskenteleminen oli hänen suurimpia
huvejaan. Isäntä käytteli vieraitaan jokaisella taimilavalla ja
kukkapenkereellä, selitellen perusteellisesti vaivannäköjään ja
odotellen ylistelyjä, antamatta toisten rauhassa nauttia näkemästään.
Mutta mitäpä olikaan hänen puutarhapahaisensa ja ylimalkaan mikään
paikka koko yhdistetyssä kuningaskunnassa Rosingsin ihanuuden rinnalla,
jonka päärakennus pilkoitti puiston tuuheiden puiden läpi pappilaa
vastapäätä. Se olikin todella kaunis uudenaikuinen maahovi ja sijaitsi
tasaisesti viettävän rinteen yläreunalla.
Puutarhasta hra Collins olisi vienyt heidät kahdelle niitylleen; mutta
kun naisilla ei ollut yllään sopivia jalkineita astuakseen
lumisohjussa, oli palattava sisään; ja Sir Williamin jäädessä isännän
pariin vei Charlotte sisarensa ja ystävättärensä uudelle kierrokselle
talon läpi, ilmeisesti iloisena kun sai näytellä kotiaan ilman miehensä
pönäkkää esittelyä. Kaikki oli tosin pientä, mutta erinomaisen hyvässä
kunnossa ja kodikasta sekä siistitty ja järjestetty sellaisella
huolella, että Elizabeth voi täydestä sydämestään antaa tunnustuksensa
nuorikon emännyyskyvylle.
Hän oli jo saanut kuulla, että Lady Catherine yhä vielä oleskeli
maalla. Asia tuli uudelleen puheeksi päivällispöydässä, jolloin hra
Collins rupesi purkamaan sydäntään: "Niin, neiti Elizabeth, totisesti
teillä on kunnia nähdä Lady Catherine de Bourgh tulevana sunnuntaina
kirkossa kuuntelemassa minun tekstintutkisteluani, eikä minun tarvitse
sanoakaan, että te tulette mainiosti mielistymään häneen. Hän on ylen
ystävällinen ja alentuvainen kaikkia ihmisiä kohtaan, enkä luule
sanovani liikoja kun arvelen, että hän kunnioittaa teitäkin huomaamalla
läsnäolonne jumalanpalveluksessa. Ja tuskinpa arvaan väärin
olettaessani, että myöskin te ja Maria kälyni olette tervetulleet
liittymään mukaamme joka kerta, kuin meidät teidän täällä ollessanne
kutsutaan nauttimaan hovin vieraanvaraisuutta. Hänen käyttäytymisensä
rakasta Charlotteani kohtaan on kerrassaan ihastuttava. Meidät on
pyydetty aina kahdesti viikossa hoviin päivälliselle, eikä meidän
sallita koskaan palata kotia jalkaisin. Hänen jalosukuisuutensa vaunut
ja hevoset ovat aina valmiina portilla meidän varallemme. _Yhdet_ hänen
jalosukuisuutensa vaunuista, piti sanomani, sillä hänellä on niitä
useampia."
"Lady Catherine on todellakin sangen kunnianarvoinen ja viisas nainen",
vahvisti Charlotte, "ja erittäin kohtelias naapuri."
"Aivan totta, rakkaani, sitähän minä juuri sanonkin. Hän on tosiaankin
nainen, jota ei koskaan voi tarpeeksi paljon kunnioittaa."
Loppuilta kului haastellessa Hertfordshiren uutisia ja kertoillessa
uudestaan sitä, mistä jo oli aikaisemmin kirjeissä mainittu; ja
päästyään viimein levolle makuusuojaansa oli Elizabethilla aikaa
ajatella Charlottea, tämän kotionnea, hänen pitkämielisyyttään kömpelön
miehensä rinnalla ja hänen reipasta emännöimiskykyään; ja hänen täytyi
vilpittömästi myöntää itselleen, että ystävätär oli odottamattoman
hyvin suoriutunut uudesta osastaan.
Kun hän huomenissa puolipäivän aikaan huoneessaan varusteli itseään
lähtemään kävelymatkalle, kuului alakerrasta äkkiä melua ja humua,
aivan kuin koko talo olisi joutunut kuohuksiin; sitten kuului portailta
joutuisia askeleita ja joku huuteli häntä hätäisesti alas. Hän avasi
ovensa ja näki portaiden käänteessä Marian, joka toimitti hänelle
miltei hengettömänä mielenkiihkosta:
"Ah, Eliza rakas! Joudu pian ruokasaliin -- et arvaakaan, mitä siellä
saat akkunasta nähdä! En tahdo sanoa sitä sinulle etukäteen. Tule
oitis!"
Ihmeissään seurasi Elizabeth häntä ruokasaliin. Sen akkunoista näki
veräjälle ja maantielle, jolla näkyi keveät avovaunut ja niissä kaksi
säätyläisnaista.
"Tässäkö sitten koko kumma onkin?" huudahti Elizabeth. "Minä kun jo
odotin näkeväni porsaat tonkimassa puutarhaa -- eikä muuta olekaan
näkyvissä kuin Lady Catherine tyttärineen!"
"Oh, nyt erehdyt, rakkaani", sanoi Maria aivan typertyneenä toisen
välinpitämättömyydestä; "eihän tuo toki ole Lady Catherine. Vanhempi
nainen on hänen seuralaisensa rouva Jenkinson, mutta nuorempi on neiti
De Bourgh. Katsoppas vain häntä. Kuka olisi uskonut, että hän on niin
pikkunen ja laiha!"
"Mutta onhan aivan julmaa, että hän pidättää Charlottea avopäin ulkona
kylmässä tuulessa. Miksi hän ei käy sisälle?"
"Oh, Charlotte sanoi, ettei hän juuri koskaan tee niin. Niin suurta
kunniaa neiti De Bourgh harvoin osoittaa kyläläisille."
"Minä pidän hänen ulkonäöstään", sanoi Elizabeth äkkiä, aivan uuden
ajatuksen työntyessä hänen mieleensä. "Hän näyttää kivuloiselta ja
nyrpeältä. Hän on aivan omiaan herra Darcyn vaimoksi. Jopas löysi vakka
kantensa!"
Hra Collins ja Charlotte seisoivat avopäin veräjällä, puhellen
vieraiden kanssa; ja Elizabethin suureksi hauskutukseksi oli Sir
William asettunut kaikkein siroimpaan hovilaisasentoonsa kynnykselle,
tutkistellen mitä vakavimmalla tarkkuudella edessään olevia
inhimillisen loiston ja mahdin edustajia ja kumarrellen ja noikaten
syvään joka kerta kun nti De Bourgh sattui katsahtamaan sinne päin.
Vihdoin loppuivat haastelun aiheet; vieraat naiset ajoivat tiehensä ja
toiset palasivat sisälle. Kohta kun hra Collins äkkäsi molemmat tytöt
akkunan ääressä, hän rupesi onnittelemaan heitä odottamattomasta
onnenpotkauksesta, minkä Charlotte selitti lähemmin siten, että koko
perhe oli seuraavaksi päiväksi kutsuttu Rosingsiin päivälliselle.