Vietettyään viikon päivät lemmen kuhertelussa ja vastaisen avio-onnen
haaveilussa oli hra Collinsin pakko lauantain lähestyessä tempaista
itsensä irti rakastettavan Charlottensa viereltä. Eron tuskaa ehkä
kuitenkin lievittivät varustelut morsiamen vastaanottamiseksi, koskapa
hänellä oli aihetta toivoa, että kohta hänen seuraavan palauksensa
jälkeen Hertfordshireen hänen luvalliset aivoituksensa lopullisesti
kruunattaisiin alttarin edessä ja hänestä tulisi aviomiehistä
onnellisin. Hän lausui Longbournissa tavallista juhlallisemmat
jäähyväiset, toivotti jälleen serkuilleen onnea ja terveyttä ja lupasi
siunata heidän isäänsä uudella kiitoskirjeellä.
Seuraavana päivänä oli rva Bennetillä ilo saada vieraaksi sisarensa ja
lankonsa, joiden oli tapana viettää joulunsa Longbournissa. Hra
Gardiner oli älykäs ja joka suhteessa herrasmainen mies. Netherfieldin
naisten olisi ollut vaikea uskoa häntä kauppiaaksi, joka oli
puodissansa saattanut säilyttää niin hienon olemuksen ja herttaisen
käytöstavan. Myöskin rva Gardiner, joka oli useita vuosia nuorempi kuin
rvat Bennet ja Philips, oli järkevä, miellyttävä ja sirotapainen
nainen, jota hänen sisarentyttärensä pitivät suuressa arvossa.
Nimenomaan näistä molemmat vanhimmat olivat häneen erityisesti
kiintyneet, sillä he olivat usein oleskelleet hänen kotonaan Lontoossa.
Rva Gardinerin ensi työnä perille saavuttuaan oli jakaa
kaupunkituomisensa ja kertoilla uusimmista Lontoon muodeista. Sen
urakan suoritettua hänelle jäi passiivisempi tehtävä -- kuunnella
talonväen tarinoita. Rva Bennetillä oli tällä kertaa paljon
valittamisen aihetta. Koko maailma oli kohdellut julmasti heitä kaikkia
ja nimenomaan häntä erikseen sitten sisaren viime käynnin. Kaksi hänen
tyttäristään oli ollut juuri pääsemäisillään hyviin naimisiin, mutta
sitten oli juttu kääntynyt kerrassaan kieroon.
"En minä Janea silti moiti", jatkoi hän, "sillä Jane olisi kyllä
pitänyt kiinni herra Bingleystä, jos vain olisi voinut. Mutta tuo
Lizzy! Ah sentään, rakas sisareni! On niin katkerata ajatella, että hän
saattaisi jo olla herra Collinsin vaimo, jollei hän olisi ollut niin
hirveän oikullinen ja itsepäinen. Se kelpo pappismies kosi häntä juuri
tässä huoneessa, ja tyttö riepu rohkeni vastata kieltävästi.
Seurauksena tulee nyt olemaan, että Lady Lucas saa tyttärensä naimisiin
ennenkuin minä, ja että Longbournin tilaa uhkaa sama vaara
perinnönjaossa kuin ennenkin. Lucasin väki on kerrassaan niin
juonikasta, ettet arvaakaan. He koettavat haamia käsiinsä kaiken, minkä
suinkin saavat. Minua surettaa sanoa heistä tällaista, mutta niin vain
on asianlaita. Minun hermoni repeytyvät ihan rikki, kun näen, kuinka
vähän arvoa oma perheenikin panee minuun tahtooni ja kuinka naapurit
ajattelevat ainoastaan omaa etuaan. Ettäs juuri nyt satuit tulemaan,
rakas sisar, on minulle kuitenkin suureksi lohdutukseksi, ja ennen
kaikkea haluan tietää, käytetäänkö Lontoossa nykyään pitkiä hihoja."
Rva Gardiner, jolle Jane ja Elizabeth jo olivat kirjoittaneet päivän
kohtalokkaista kysymyksistä, oli jokseenkin perillä asioista; hän
tyytyi senvuoksi vastaamaan kevyesti sisarensa kysymykseen ja säälien
tämän tyttäriä suuntasi puhelun toisille aloille.
Jäätyään sitten Elizabethin kanssa kahdenkesken hän jatkoi juttua
pitemmältä. "Se näytti todellakin hyvältä naimiskaupalta Janelle", hän
sanoi. "Minua surettaa, että siitä ei tullut mitään. Mutta sellaistahan
sattuu niin usein! Sellainen nuori mies, joksi olet herra Bingleytä
kuvaillut, rakastuu niin helposti sievään tyttöön muutaman viikon
ajaksi, ja sitten kun sattuma jälleen erottaa heidät toisistaan, hän
unohtaa tämän aivan yhtä helposti. Se on tavallinen maailmanmeno."
"Tuo on tavallansa erinomainen lohdutus", vastasi Elizabeth, "mutta
_meille_ se ei kelpaa. Emme me pelkän sattuman kautta ole joutuneet
kärsimään. Enkäpä luule niin useasti tapahtuvankaan, että omaisten ja
ystäväin vaikutus saa itsenäisessä asemassa olevan nuoren miehen aivan
äkisti unohtamaan tytön, johon hän on vast'ikään ollut tulisesti
rakastunut."
"Mutta tuo sanontatapa 'tulisesti rakastunut' on minusta niin
epämääräinen ja epäilyttävä, ettei se paljonkaan valaise asiaa. Sitä
käytetään yhtä usein puolituntisen tuttavuuden herättämistä tunteista
kuin todellisesta, vakavasta kiintymyksestä. Sanoppas, _kuinka_ tulinen
herra Bingleyn rakkaus oikeastaan oli?"
"Minä en vain ole koskaan nähnyt toista niin lupaavaa molemminpuolista
mieltymystä. Se syntyi aivan ensi näkemältä, ja joka kerta kun he
uudestaan tapasivat toisensa, voi sen huomata yhä selvemmin. Omassa
kodissaan toimeenpanemissaan tanssiaisissa hän julkisesti loukkasi
eräitä neitosia, kun jätti heidät tyyten tanssittamatta; ja itsekin
puhuttelin häntä kahdesti saamatta vastausta, sillä hänen huomionsa oli
tykkänään kiintynyt Janeen. Voiko sen selvempiä merkkejä toivoakaan?
Eikö epäkohteliaisuus kaikkia muita kohtaan ole epäämättömin merkki
siitä, että on rakastunut johonkin erikoisesti?"
"Miksikäs ei -- sellaisena olen taipuvainen pitämäänkin hänen
rakkauttaan. Mutta Jane parkamme! Minun käy kovasti säälikseni häntä,
sillä arvaan että hänen luonteelleen on vaikea ykskaks selviytyä
kaikesta tuosta. Paljon parempi olisi ollut, jos tämä olisi sattunut
_sinulle_, Lizzy; sinä olisit piankin kyennyt nauramaan kaikille
suruillesi. Mutta etkö luule sen haihduttavan hänen suruaan, jos hän
seuraa meitä kaupunkiin? Näyttämönvaihdos on usein terveellinen -- ja
ehkäpä myöskin lyhytaikainen poissaolo kodista ja omaisista voi olla
joksikin hyödyksi."
Elizabeth oli hyvin mieltynyt tähän ehdotukseen ja arveli sisarensakin
mielellään suostuvan siihen.
"Minä toivon", lisäsi rva Gardiner, "ettei tuon nuoren miehen olo
kaupungissa peloita eikä myöskään houkuttele häntä. Mehän asumme niin
eri puolella Lontoota ja seurustelemme siksi erilaisissa piireissä,
ettei ole lainkaan luultavaa, että he koskaan sattuisivat joutumaan
yhteen, jollei tuo nuori mies varta vasten tule tapaamaan häntä."
"Ja _se_ taas on aivan mahdotonta, sillä hän on nyt ystävänsä
holhottavana, eikä voi olettaakaan, että herra Darcy sallisi
hänen lähteä etsiskelemään Janea aatelittomasta kaupunginosasta!
Kuinka voitte sellaista kuvitellakaan, rakas täti? Herra Darcy
on ehkä saattanut joskus _kuulla_ sellaisesta seudusta kuin
Gracechurch-kadusta, mutta enpä uskoisi hänen luulevan, että edes
kuukautinenkaan pesu voisi puhdistaa häntä sen rihkamalöyhkistä, jos
hänen päähänsä pälkähtäisi astua sinne kerran jalallaankaan. Ja siitä
olen varma, ettei herra Bingley hairahdu minnekään, ilman että tuo
ystävä on hänen kintereillään."
"Sen parempi! Minä toivon, etteivät he enää koskaan tapaisi toisiansa.
Mutta eikö Jane ole kirjeenvaihdossa hänen sisarensa kanssa? _Tämä_ ei
saata olla käymättä häntä tervehtimässä."
"Olen varma, että hänkin varsin pian ja mielellään unohtaa koko
tuttavuuden."
Mutta huolimatta tästä varmasta vakuutuksestaan sekä lausumastaan
toivomuksesta, että Bingleytä voitaisiin pysyttää erillään Janesta, ei
Elizabeth ollut kuitenkaan vielä menettänyt kaikkea toivoa. Saattoihan
olla mahdollista -- joskus se hänestä tuntui luultavaltakin -- että
nuoren miehen rakkaus viriäisi uuteen eloon, ja että hän menestyksellä
kirvoittuen ystäväinsä vaikutusvallasta pyrkisi jälleen tapaamaan
rakkautensa esinettä.
Nti Bennet suostui mielellään tätinsä ehdotukseen; eikä Bingleyn perhe
ollut tähän aikaan muuten hänen ajatuksissaan kuin että hän toivoi
Carolinen, joka asui erillään veljestään, jolloinkin viettävän
aamuhetken hänen kanssaan, ilman että hänen tarvitsi peljätä veljen
tapaamista.
Gardinerit viipyivät viikon päivät Longbournissa; ja rva Bennet oli
huolehtinut heille niin paljon yhtymätilaisuuksia Philipsin ja Lucasin
perheiden ynnä nuorien upseerien kanssa, ettei lähempi perhepiiri
joutunut edes kertaakaan istumaan yksin päivällispöydässä. Kun kylästä
palattiin kotiin, oli perheellä aina joitakin upseereja saattelijoina,
ja näistä oli hra Wickham varmasti yksi; tällöin oli rva Gardinerilla,
jonka epäluuloa Elizabethin lämmin ylistely oli herättänyt, tilaisuutta
tarkoin vaarinottaa molempia nuoria. Epäilemättä lainkaan heidän olevan
vakavasti rakastuneet toisiinsa hän kuitenkin arveli siitä innosta,
jolla molemmat etsivät toistensa seuraa, jotakin olevan tekeillä; minkä
vuoksi hän päätti ottaa asian Elizabethin kanssa puheeksi ennen
poislähtöään ja varoittaa häntä antautumasta täydellä todella
sellaiseen epäviisaaseen suhteeseen.
Lukuunottamatta muita Wickhamin viehätyslahjoja oli muuan erityinen
seikka, joka kiinnitti rva Gardinerin mieluista mielenkiintoa
kauniiseen nuoreen upseeriin.
Noin kymmenen tai kaksitoista vuotta takaperin, ennen naimisiin
menoaan, hän oli viettänyt pitkän ajan Wickhamin kotiseudulla
Derbyshiressä. Senvuoksi heillä oli paljon yhteisiä tuttuja; ja vaikka
Wickham oli sangen vähän oleskellut siellä isänsä viisi vuotta sitten
tapahtuneen kuoleman jälkeen, voi hän kuitenkin kertoilla rouvalle
paljon tämän entisistä ystävistä.
Rva Gardiner oli myöskin käynyt Pemberleyssä ja tunsi hra Darcy
vainajan maineen erittäin hyvin. Siinä toinen tyhjentymätön puheenaihe.
Kuullessaan, kuinka nykyinen hra Darcy oli kohdellut lapsuutensa
toveria, rouva rupesi palauttamaan mieleensä, mitä hän oli ennen
kuullut tästä herrasta hänen poikavuosiltaan, ja se maine ei ollut
varsin hyvä. Hän muisteli varmasti kuulleensa, että hra Fitzwilliam
Darcya oli aina mainittu ylpeäksi ja äkkipikaiseksi veitikaksi.