Elizabeth istui äitinsä ja sisarustensa parissa yhäti mietiskellen
äsken kuulemaansa ja arvaillen, oliko hänellä oikeutta kertoa siitä
toisille, kun Sir William itse saapui vieraisiin, ilmeisesti tyttärensä
lähettämänä ilmoittamaan kihlauksesta. Monin onnitteluin naapureille ja
omalle perheelleen alkavasta sukulaissuhteesta hän purki kuuluviin
uutisensa hyvin ällistyneelle ja epäuskoiselle kuulijapiirille.
Suuremmalla suoravaisuudella kuin kohteliaisuudella rva Bennet väitti
oitis, että hän oli tykkänään erehtynyt; ja aina ajattelematon ja
monesti kerkeäpuheinen Lydia huudahti meluavasti:
"Herra isä sentään! Kuinka te saatatte tuollaista palturia meille
syöttää, Sir William? Ettekö tiedä, että herra Collins kosi meidän
Lizzyä?"
Tarvittiin todellakin hovilaisen järkkymätön mielenmaltti ja levollinen
kohteliaisuus, jotta Sir William kykeni ylevästi hymyillen sulattamaan
naisten kiivaat vastaväitteet ja yhä vakuuttamaan tuomansa uutisen
todenperäisyyttä.
Elizabeth tunsi tarvetta vapauttaa vieras tästä tukalasta tilanteesta
ja kävi sen vuoksi vahvistamaan hänen kertomustaan, mainiten jo
kuulleensa asiasta Charlottelta itseltään; ja hänen onnistui vaimentaa
äitinsä ja nuorempain sisartensa soraäänet lausumalla Sir Williamille
totiset onnittelunsa (joihin Janekin yhtyi) kihlauksen johdosta,
perustellen niitä vetoamalla hra Collinsin mainioon luonnonlaatuun ja
Hunsfordin läheisyyteen Lontoosta ja sen hovista.
Rva Bennet oli kuulemastaan uutisesta liiaksi hämmentynyt kyetäkseen
paljonkaan puhumaan Sir Williamin vierailun aikana; mutta kohta kun ovi
oli sulkeutunut tämän takana, purkautuivat hänen tunteensa rajusti
ilmoille. Ensiksikin hän väitti, että koko juttu oli perätöntä
hölynpölyä; toiseksi hän vakuutti olevansa vallan varma siitä, että hra
Collinsille oli viritetty kavala ansa; kolmanneksi, että nuoresta
parista ei ikinä tulisi onnellisia; ja neljänneksi, että kihlauksen
täytyi välttämättömästi pian purkautua. Kaksi selvää johtopäätöstä hän
joka tapauksessa kykeni tekemään näistä jokseenkin sotkuisista
asianhaaroista: että Elizabethin uppiniskaisuus oli syynä kaikkeen; ja
että kaikki ihmiset olivat ylen julmasti kohdelleet häntä ja hänen
hermojaan. Näistä kahdesta asiasta hän sitten piti puhetta koko päivän
mittaan. Mikään ei pystynyt lohduttamaan ja lepyttämään häntä. Eikä
hänen kaunansa pehminnyt vielä senkään päivän kuluttua. Kesti
kokonaisen viikon, ennenkuin hän kykeni näkemään Elizabethia käymättä
oitis hänen silmilleen; kokonaisen kuukauden, ennenkuin hän voi puhua
Sir Williamin tai Lady Lucasin kanssa töykeyttä osoittamatta, ja kesti
monia kuukausia, ennenkuin hän antoi anteeksi heidän tyttärelleen.
Hra Bennet pysyi paljon levollisempana tapahtuman johdosta; tämä
kokenut ihmistuntija selitti tyydytyksellä havainneensa, että Charlotte
Lucas, jota hän oli pitänyt jokseenkin järkevänä tyttönä, oli yhtä
hupsu kuin hänen vaimonsa ja vielä hupsumpi kuin hänen omat tyttärensä.
Lady Lucas ei voinut salata riemuaan sen johdosta, että hänen
tyttärensä oli päässyt onnellisesti kihloihin ennen naapurin rouvan
tyttöjä ja että tämä seikka oli omiaan harmittamaan naapurin rouvaa
sydämen pohjasta; ja ilmaistakseen näitä ihmisystävällisiä tunteitaan
hän rupesi käymään Longbournissa entistä ahkerampaan, vaikka rva
Bennetin happamien ilmeiden ja pisteliäiden huomautusten olisi luullut
voivan katkeroittaa hänen onnensa maljan pohjaan saakka.
Elizabethin ja Charlotten välillä vallitsi vielä edelleenkin jännitys,
joka pidätti heitä puuttumasta tuohon arkaan puheenaiheeseen; ja
Elizabethista tuntui siltä, ettei vanha luottamuksellinen suhde voisi
enää koskaan palata heidän välilleen. Charlotten lemmenhistoriasta
pettyneenä hän kääntyi sitä hellemmällä kiintymyksellä Jane sisareensa,
jonka sydämen onnesta hän kävi päivä päivältä yhä hätäytyneemmäksi, kun
Bingleyn palaamisesta ei vieläkään kuulunut yhtään mitään.
Jane oli oitis vastannut Carolinen kirjeeseen ja laski nyt päiviä ja
hetkiä, milloin hän voisi odottaa jotain toivon aihetta. Hra Collinsin
lupaama kiitoskirje saapui jo tiistaina ja ilmaisi niin mahtipontista
kiitollisuutta, kuin olisi arvoisa lähettäjä vieraillut perheessä
vähintäänkin vuoden päivät. Selvitettyään täten kiitollisuudenvelkansa
hän ilmoitti monin tuntehikkain kääntein heille onnellisesta
kihlauksestaan heidän ihastuttavan naapurinsa nti Lucasin kanssa sekä
lupasi jälleen saapua Longbourniin maanantaista kahden viikon päästä.
Lady Catherine oli näet ollut niin ihastunut hänen sopivasta
valinnastaan, että vaati häät pidettäväksi niin pian kuin mahdollista;
ja tämä hänen jalosukuisuutensa toivomus oli kirjoittajan mielestä
parahin valtti, jolla hänen jumaloitu Charlottensa saataisiin pian
nimeämään se päivä ja hetki, jolloin hänestä tulisi aviomiehistä
onnellisin.
Hra Collinsin palaus Hertfordshireen ei enää lainkaan ilahduttanut rva
Bennetiä. Päinvastoin hän oli valmis nureksimaan sitä yhtä paljon kuin
puolisonsakin. Hänestä oli hyvin merkillistä, että sulhanen majoittuisi
Longbourniin eikä Lucas Lodgeen -- se oli sekä sopimatonta että
häiritsevää. Hän ei mitenkään suvainnut talossa vieraita, niin kauan
kuin hänen terveydentilansa oli niin säälittävä, ja kaikista vieraista
olivat rakastuneet ihmiset hänestä kaikkein sietämättömimmät. Eipä
ihme, ettei rva Bennetin pahantuulisuus ottanut lauhtuakseen, eikä sitä
suinkaan lievittänyt hra Bingleyn jatkuva ja käsittämätön poissaolo.
Sama seikka ei antanut rauhaa myöskään Janelle eikä Elizabethille.
Päivä kului toisensa jälkeen, ilman että hänestä kuului muuta kuin koko
Merytonissa kiertelevä huhu, ettei hän aikonut palata Netherfieldiin
enää koko talvena; mikä huhu oli omiaan panemaan rva Bennetin hermot
kovalle koetukselle. Hän ei koskaan laiminlyönyt leimata sitä mitä
typerimmäksi ja ilkeämielisimmäksi valheeksi.
Yksinpä Elizabethkin rupesi jo pelkäämään -- ei Bingleyn
välinpitämättömyyttä Janesta, vaan että hänen sisartensa onnistuisi
pidättää hänet poissa Janen lähettyviltä. Nuo tunteettomat naiset ja
hänen voimakastahtoinen ystävänsä, yhdessä nti Darcyn persoonallisten
sulojen ja Lontoon tarjoamain huvitusten kanssa, saisivat ajan
pitkittyessä kukaties rakastuneen nuoren miehen tunteet viilenemään.
Mitä Janeen itseensä tuli, niin _hänen_ tuskansa tänä jännityksen
aikana oli luonnollisesti vielä suurempi kuin Elizabethin; mutta hän
kätki surunsa sydämeensä, eikä hänen ja Elizabethin kesken kosketeltu
sanallakaan tätä asiaa. Se ei kuitenkaan estänyt hänen äitiään sen
kymmenen kertaa päivässä palaamasta siihen ja tulkitsemasta
kärsimätöntä ihmetystään Bingleyn äänettömyydestä tai vaatimasta Janea
julkisesti tunnustamaan, että hän tunsi itsensä hyvin huonosti
kohdelluksi. Tarvittiin todella Janen koko tasainen lempeys, jotta hän
jaksoi näköjään tyynin mielin kohdata näitä alituisia hyökkäyksiä.
Hra Collins saapui mitä säntillisimmin lupaamaansa aikaan, mutta hänen
vastaanottonsa Longbournissa ei tällä kertaa ollut yhtä sydämellinen
kuin hänen ensi käynnillään. Hän oli kuitenkin niin suuresti onnensa
lumoissa, ettei hän kaivannutkaan suurta huomaavaisuutta; ja totta
puhuen hänen väsymätön lemmenkuhertelunsa tuntui toisista
huojennukselta, sillä se vapautti heidät pitämästä hänelle seuraa.
Suurimman osan joka päivästä hän vietti Lucas Lodgessa, palaten monesti
vasta iltahämärissä Longbourniin, niin että hän ennätti lausua
valittelunsa myöhästymisestään talonväelle, kun nämä olivat jo levolle
käymässä.
Rva Bennet oli tulimmaisessa tuskassa. Jo pelkkä kihlauksen
mainitseminen ja kaikki, mikä vain oli jossain yhteydessä sen kanssa,
saattoi hänet vihan vimmoihin; ja kuitenkin hän voi olla varma, että
kuuli siitä mainittavan alituisesti sekä kotona että kylässä. Pelkkä
nti Lucasin näkeminen oli hänelle ylen ärsyttävää; kun Charlotte saapui
kyläilemään Longbourniin, epäili emäntä vieraansa tulleen vain
tarkastelemaan tulevaista rukinsijaa; ja milloin tämä puheli hiljaa hra
Collinsin kanssa, oli hän täysin vakuutettu, että he puhelivat vain
siitä, milloin saisivat tilan haltuunsa ja viskaisivat hänet
tyttärineen maantielle. Rva Bennet valitti katkerasti kaikkea tätä
vääryyttä puolisolleen.
"On tosiaan katkeraa ajatella, rakas Bennet", hän sanoi, "että
Charlotte Lucas pääsee kerran emännöimään tässä talossa, että _minun_
pitää tehdä tilaa _hänelle_ ja vielä elävin silmin nähdä hänet
sijassani!"
"Rakkaani, älä anna tuollaisille synkille ajatuksille valtaa itsessäsi.
Toivokaamme, että asiat tulevat kääntymään paremmin päin. Otaksukaamme,
että minä saan vielä haudata herra Collinsinkin."