Sovittuaan asiasta sisarensa kanssa kirjoitti Elizabeth seuraavana
aamuna äidilleen, että vaunut lähetettäisiin päivän kuluessa
noutamaan heidät kotia. Mutta rva Bennet oli toivonut heidän pysyvän
Netherfieldissä ainakin viikon päivät ja hän vastasi senvuoksi,
että vaunut joutuivat vapaaksi vasta tulevaksi tiistaiksi.
Jälkikirjoituksessa hän lisäsi, että jos hra Bingley ja tämän sisaret
vaativat heitä vielä viipymään, niin hän puolestaan tuli kotiaskareissa
aivan hyvin toimeen ilman heitä. Mutta Elizabethia ei lainkaan
haluttanut jäädä kauemmaksi vieraisiin, eikä hän odottanut
isäntäväenkään sitä vaativan. Ja peljäten, että pitempi viipyminen
tuntuisi tunkeilevaisuudelta, hän yllytti Janea pyytämään hra
Bingleyltä vaunuja lainaksi, jotta he pääsisivät lähtemään vielä
tänään, niinkuin oli sovittukin.
Tämä pyyntö kohtasi hellyttävää vastarintaa, ja lähtö siirrettiin
huomiseksi. Nti Bingley sai kuitenkin syytä katua lykkäämistä, sillä
hänen kademielensä ja inhonsa toista sisarta kohtaan oli paljon
kiivaampi kuin suopeus Janea kohtaan.
Hra Bingley sen sijaan tunsi todellista surua lähdön johdosta ja
koetteli kaikella tapaa taivuttaa heitä vielä viipymään -- Jane ei
ollut vielä kyllin voimissaan, ja vaunuissa täryyttäminen olisi
varmasti hänelle vahingoksi; mutta Jane vakuutti varmasti olevansa jo
täysissä voimissa.
Hra Darcylle sen sijaan oli tieto sisarusten lähdöstä tervetullut.
Elizabeth oli ollut jo liiaksikin kauan Netherfieldissä. Tuo pieni
maalaistyttö viehätti häntä enemmän kuin hyvä oli, ja nti Bingley oli
Elizabethille epäkohteliaampi ja häntä itseään kohtaan härnäävämpi kuin
oli mieluista. Hän päätti olla hyvin varovainen, ettei enää sanalla
eikä katseellakaan paljastaisi hänelle ihailuaan ja mielenkiintoaan. Ja
päätökselleen uskollisena hän koko päivän mittaan vaihtoi tuskin
kymmentä sanaa hänen kanssaan.
Seuraavana päivänä jumalanpalveluksen jälkeen -- se oli sunnuntai --
löi viimeinkin eronhetki, ja totta puhuen se oli mieluista useimmille.
Nti Bingley kävi yht'äkkiä ainakin yhtä herttaiseksi Elizabethia kuin
helläksi Janea kohtaan; ja syleiltyään jälkimmäistä, toivotellen
sydämensä halusta näkevänsä hänet jälleen pian joko Longbournissa tahi
Netherfieldissä, hän tarjosi kättä edellisellekin.
Kotona heitä ei odottanut kovinkaan lämmin vastaanotto äidin puolelta.
Rva Bennet paheksui heidän hätiköimistään, arveli heidän suotta
vaivanneen isäntäväkeään vaunujen lähettämisellä ja sanoi olevansa
varma, että Jane kävisi jälleen kipeäksi. Mutta heidän isänsä oli
oikein iloinen heidän tulostaan, vaikka hän tapansa mukaan sangen
säästeliäästi iloaan ilmaisi. Kotipiirin ilma oli käynyt hänelle sangen
painostavaksi molempain järkeväin ja hilpeitten vanhimpain tytärten
poissaollessa.
Maryn he tapasivat syventyneenä pianon bassonuottien ja ihmisluonnon
ominaisuuksien tutkisteluun. Catherinen ja Lydian kuulumiset olivat
hiukan toista laatua. Paljon oli tapahtunut rykmentissä sitten viime
keskiviikon. Enolla oli eilen ollut useita upseereja päivällisvieraina,
erästä sotamiestä oli rangaistu ruoskimalla ja huhuiltiinpa, että
eversti Forster kohta aikoi mennä naimisiin.