Sittenkään eivät kaikki rva Bennetin ja hänen viiden tyttärensä kyselyt
saaneet puserretuksi hra Bennetiltä tyydyttävää kuvausta hänen uudesta
tuttavastaan. He ahdistelivat perheenisää monella tapaa; avoimilla
kysymyksillä, älykkäillä otaksumilla ja kavalilla epäilyillä;
mutta hän vältti liukkaasti kuin ankerias heidän taidokkaimmatkin
ansansa; ja vihdoin heidän oli pakko tyytyä toisen käden tiedonantoon
naapurinsa Lady Lucasin taholta, joka tunsi asian miehensä
välityksellä. Tämän arvon rouvan tiedoitus oli erittäin suotuisa. Sir
William oli hyvin mielistynyt uuteen naapuriin. Tämä oli aivan nuori,
ihmeen sievän näköinen, perin miellyttävä ja -- mikä oli kaikkein
parhainta -- hän aikoi saapua suuren seurueen kera ensi tanssiaisiin.
Voiko sen hauskempaa enää kuvitellakaan! Kun kerran mies piti
paljon tanssimisesta, voi hänen otaksua luiskahtavan helposti
rakastamiseenkin; ja sangen vilkkaita toiveita virisi monella taholla
hra Bingleyn sydämen valtaamiseen nähden.
"Jos minun on vain sallittu nähdä jokin tyttäristäni onnellisena
emäntänä Netherfieldissä", sanoi rva Bennet miehelleen, "ja kaikki
muutkin yhtä hyvissä naimisissa, niin enpä osaisi enää toivoa mitään
muuta."
Muutaman päivän perästä hra Bingley saapui vastaamaan hra Bennetin
vierailuun ja istui kymmenisen minuuttia tämän kanssa kirjastossa. Hän
oli toivonut saavansa nähdä vilauksen talon nuorista neitosistakin,
joiden kauneutta hän oli kuullut kehuttavan; mutta hänen sallittiin
nähdä ainoastaan heidän isänsä. Nuorilla neitosilla oli vähän enemmän
onnea, sillä he voivat yläkerran akkunasta todeta vieraan olevan puetun
siniseen takkiin ja ratsastavan mustalla hevosella.
Päivälliskutsu lähetettiin kohta perästä; ja rva Bennet suunnitteli jo
toimenpiteitä, jotka näyttäisivät hänen emännyyskykynsä sen parhailta
puolilta, kun tuli vastaus, joka murskasi kaikki toiveet. Hra Bingleyn
piti lähteä seuraavaksi päiväksi Lontooseen, joten hänen oli surukseen
pakko vastata kieltävästi imartelevaan kutsuun j.n.e. Rva Bennet oli
kerrassaan tyytymätön siihen käänteeseen. Hän ei voinut kuvitella, mikä
kumman kiire tuon miehen ajoi taas pääkaupunkiin, kohta kun hän oli
ennättänyt saapua Hertfordshireen; ja hän rupesi miltei pelkäämään,
että uuden tulokkaan tapana olikin vain lennellä paikasta toiseen eikä
aikomuksena lainkaan asettua pysyvästi Netherfieldiin, niinkuin
siveellinen maailmanjärjestys olisi vaatinut. Lady Lucas tyynnytti
hiukan hänen pelkoaan keksimällä aatteen, että vieras ehkä olikin
mennyt Lontooseen kerätäkseen sieltä paljon väkeä odotettuihin
tanssiaisiin, ja kohtapa kävikin huhu, että hra Bingley aikoi tuoda
mukanaan kaksitoista naista ja seitsemän herraa. Tyttöjä suretti
vierasten naisten suuri luku; mutta tanssiaisten aattona he
rauhoittuivat kuullessaan, että naisia oli tullut koko tusinan asemasta
ainoastaan puoli tusinaa, niistä viisi hra Bingleyn sisaria ja yksi
serkku. Ja kun vieras seurue sitten astui tanssisalin ovesta sisään, ei
siinä kaiken kaikkiaan ollutkaan viittä enempää: hra Bingley itse,
kaksi hänen sisartaan, niistä vanhemman mies ja eräs nuori herra.
Hra Bingley oli sangen hyvän ja arvokkaan näköinen; hänellä oli
miellyttävät kasvot ja maailmanmiehen sulava, teeskentelemätön
esiintymistapa. Hänen sisarensa olivat uljasryhtisiä kaunottaria. Hänen
langostaan, hra Hurstista, voi vain sanoa, että hän näytti hienolta
mieheltä; mutta hänen ystävänsä, hra Darcy, kiinnitti oitis koko salin
huomion uljaaseen ja kookkaaseen vartaloonsa, kauniihin kasvoihinsa,
ylhäiseen ryhtiinsä ja ennen kaikkea siihen salin kaikissa nurkissa
kohta kiertävään huhuun, että hänellä oli vuosituloja kymmenentuhatta
puntaa. Herrat sanoivat, että hän oli oikea loistonäyte miehisestä
miehestä; naisten supatteluista päättäen hän oli paljon kauniimpi itse
hra Bingleytäkin, ja puolen iltaa seurasi koko salin ihailu häntä,
kunnes hänen käytöksensä sitten yht'äkkiä riisti häneltä kerrassaan
yleisen suosion. Hänen keksittiin olevan aivan liiaksi ylpeä, mukamas
yläpuolella koko seurapiiriä ja sen tarjoamaa huvitusta; ja silloin ei
edes hänen suuri maakartanonsa jossain Derbyshiressä voinut pelastaa
häntä joutumasta arvostelluksi mitä vastenmielisimmäksi ja
epämiellyttävimmäksi veitikaksi, jota ei käynyt vertaaminenkaan hänen
ystäväänsä.
Hra Bingley oli oitis tehnyt saapuvilla olevien huomattavien
henkilöiden tuttavuutta; hän oli vilkas ja vapaa, oli mukana joka
tanssissa, harmitteli juhlan liian varhaista päättymistä ja puhelipa
panevansa itsekin toimeen tanssiaiset Netherfieldissä. Sellaiset
miellyttävät ominaisuudet puhuivat itse tarpeeksi puolestaan. Mikä
vastakohta hänen ja hänen ystävänsä välillä! Hra Darcy tanssi
ainoastaan kerran rva Hurstin ja kerran nti Bingleyn kanssa, kieltäytyi
tulemasta esitellyksi kellekään muulle naiselle ja vietti lopun iltaa
kävellen ympäri salia ja vaihtaen sanan tai pari jonkun oman seurueensa
jäsenen kanssa. Hänen luonteenominaisuutensa luettiin salissa kuin
avoimesta kirjasta. Hän oli tosiaankin kaikkein koppavin, kaikkein
epämiellyttävin mies koko maailmassa, ja jok'ikinen toivoi, ettei häntä
tarvitsisi täällä enää koskaan nähdä. Kaikkein tuimin oli rva Bennetin
äkeys, sillä tämän arvon rouvan ylimalkaista harmia vielä terästi tuon
kelvottoman miehen kehno käyttäytyminen hänen omaa tytärtään kohtaan.
Elizabeth Bennetin oli täytynyt kavaljeerien käsittämättömän hupsuuden
takia "koristaa seinää" kahden tanssin ajan; ja tällöin oli hra Darcy
sattunut seisomaan niin lähellä neitoa, että tämä voi kuulla hänen ja
hra Bingleyn välisen keskustelun, viimemainitun tultua vaatimaan
ystäväänsä mukaan tanssimaan.
"Tulehan nyt sinäkin, Darcy, minun täytyy saada nähdä sinunkin pyörivän
lattialla. Minua harmittaa nähdä sinun jurottelevan tuolla tavoin
itseksesi kuin mikäkin pölkky. Sinä viihdyt paljon paremmin kun itsekin
tanssit."
"En totisesti viihdykään. Tiedäthän kuinka inhoon tanssimista, jollei
toverinani ole jokin aivan läheinen tuttava. Mutta tällaisessa oudossa
karjassa pyörähteleminen on aivan vastoin luontoani. Sisaresi ovat jo
lattialla, eikä koko salissa ole ainuttakaan muuta naista, jonka kanssa
voisin seurustella tuntematta kidutuspenkin tuskia."
"Minä en vain tahtoisi olla tuollainen jöröpää kuin sinä", huudahti
Bingley, "en vaikka perisin siitä kuningaskunnan! Kautta kunniani, enpä
luule koskaan eläissäni tavanneeni niin paljon hauskoja tyttöjä yhdessä
kuin täällä tänä iltana; ja monet heistä ovat, kuten itsekin voit nähdä,
erinomaisen sieviä."
"_Sinä_ tanssit äsken ainoan kauniin tytön kanssa mitä täällä on",
sanoi hra Darcy, katsellen vanhinta Bennetin neideistä.
"Ah -- hän on todellakin ihanin tyttö, jota koskaan olen pidellyt
käsivarrellani! Mutta tuolla aivan sinun takanasi istuu yksi hänen
sisaristaan, joka on myöskin hyvin sievä ja varmasti sangen
miellyttäväkin. Annahan kun pyydän tanssitoverini esittelemään sinut
hänelle."
"Ketä sinä tarkoitat?" ja kääntyen ympäri katsahti ylpeä nuori mies
välinpitämättömästi Elizabethiin, mutta tokaisi sitten hartioitaan
kohauttaen. "Mukiinmenevä, mutta ei tarpeeksi sievä _minua_
houkutellakseen; enkä minä ole muuten tällä kertaa sillä päällä, että
kävisin lohduttelemaan neitosia, joita toiset miehet hyljeksivät. Teet
paremmin kun palaat tanssitoverisi pariin nauttimaan hänen hymyistään,
sillä minun kanssani haaskaat aikaasi aivan hukkaan."
Hra Bingley noudatti hänen neuvoaan. Hra Darcy jatkoi kävelyään, ja
Elizabeth katseli hänen jälkeensä silmin, jotka eivät kuvastaneet
kovinkaan ystävällisiä tunteita. Hän kertoi kuitenkin koko jutun
ilkamoiden ystävättärilleen; sillä hänellä oli vilkas, leikkisä
mielenlaatu, joka helposti keksi hullunkurisia piirteitä
harmillisissakin tilanteissa.
Ilta kului muuten koko perheeltä sangen rattoisasti. Rva Bennet oli
nähnyt vanhimman tyttärensä saavan suurta ihailua Netherfieldin
vierasseurueen taholta. Hra Bingley oli tanssinut Janen kanssa
kahdesti, ja hänen sisarensa olivat lausuneet tälle kohteliaisuuksia.
Jane riemuitsi voitostaan yhtä paljon kuin äitinsäkin, vaikka
levollisemmalla mielellä. Elizabeth nautti sisarensa mielihyvästä. Mary
oli kuullut nti Bingleyn kiittävän häntä koko seudun somimmaksi
tytöksi; ja Catherinen ja Lydian ei ollut tarvinnut kertaakaan kaivata
tanssikavaljeereja, mikä heille vielä oli tanssi-illan pääilo. Kaikki
palasivat siis tyytyväisin mielin kotia Longbourniin ja tapasivat hra
Bennetin vielä ylhäällä. Saatuaan kirjan käteensä ei perheenpää
välittänyt ajan menosta; ja tällä kertaa hän oli koko lailla utelias
kuulemaan juhla-illasta, jota hänen perheensä jäsenet olivat odotelleet
niin sykähdyttävin toivein. Hän oli oikeastaan toivonut, että hänen
vaimonsa uuteen naapuriin kiinnittämät toiveet olisivat osoittautuneet
pettäviksi harhakuviksi, mutta pianpa hän huomasi saavansa kuulla aivan
toiseen suuntaan käyvän selostuksen.
"Ah sentään, rakas Bennet", puuskahti hänen arvoisa puolisonsa
astuessaan huohottaen sisään, "et arvaakaan kuinka hauska ilta meillä
on ollut! Toivoisin, että sinäkin olisit ollut siellä mukana. Janea
ihailtiin niin, ettei paremmasta apua. _Jok'ikinen_ ihmetteli, kuinka
suloiselta hän näytti; ja hra Bingleystä hän oli kerrassaan
ihastuttava, ja hänpä tanssikin kahdesti tyttäremme kanssa. Aattelehan
_sitä_, rakkaani -- hän tanssi kahdesti hänen kanssaan! Jane olikin
ainoa tyttö koko salissa, jota hän tanssitti kahteen kertaan. Kaikkein
ensiksi hän pyysi neiti Lucasia. Minua niin harmitti nähdä hänen
tanssivan tuon tytön kanssa; mutta keksinpä kohta, ettei hän ihaillut
tätä ollenkaan -- eihän häntä kukaan voikaan ihailla, se on tietty; ja
sitten hän tuntui tulevan aivan haltioihinsa nähdessään meidän Janemme
pyörivän lattialla. Heti hän tiedustelemaan, kuka se tyttö oli, ja
esityttämään itsensä hänelle, kerran hän tanssi neiti Kingin kanssa, ja
neljännen kerran Maria Lucasin kanssa, ja viidennen jälleen meidän
Janen kanssa, ja kuudennen meidän Lizzyn kanssa, ja katriljin..."
"Jos hänellä olisi ollut hituistakaan sääliä _minun_ hermojani
kohtaan", huudahti hänen miehensä kärsimättömästi, "niin hän ei olisi
tanssinut puoleksikaan niin paljon! Älä Herran nimessä luettele minulle
enää hänen tanssitettaviaan. Oh, oh -- kunpa siltä keikarilta olisi
nilkka nyrjähtänyt jo ensi tanssissa!"
"Ah, mitä nyt, rakkaani? Minä puolestani oikein mielistyin häneen",
jatkoi hänen aviosiippansa ylistysvirttään. "Hän on niin ihmeen hyvän
näköinen nuori mies! Ja hänen sisarensa olivat ihastuttavia. Enpä vielä
eläissäni ole nähnyt mitään niin hienoa kuin heidän tanssipukunsa. Olen
varma, että pitsi rouva Hurstin hameessa..."
Jälleen hänen täytyi keskeyttää. Hra Bennet kieltäytyi kivenkovaan
kuulemasta enää sanaakaan koko hienoudesta. Siksipä hänen vaimonsa oli
pakko vaihtaa puheenaihetta, ja hän kuvasi sangen katkerasti ja jonkin
verran liioitellen hra Darcyn tyrmistyttävää töykeyttä.
"Mutta sen voin vakuuttaa sinulle", hän lisäsi, "ettei Lizzy kärsinyt
suurtakaan tappiota joutuessaan _tuon_ miehen ylenkatseen alaiseksi;
sillä totta tosiaan hän on mitä inhoittavin ja karkeatapaisin junkkari,
joka ei miellyttänyt sitten niin ketään. Niin ylpeä ja nokka pystyssä
mukamas, ettei häntä kehdannut edes katsellakaan! Käveli ja tepasteli,
tepasteli ja käveli vain ympärinsä, luulotellen jotakin olevansa! Ei
edes sen näköinen, että olisi viitsinyt tanssia hänen kanssaan! Kunpa
sinä olisit ollut siellä antamassa hänelle pisteleviä sukkeluuksiasi.
Minä sitä miestä oikein inhoan!"