Sepän poika Wiipurista, syntynyt 1833, tuli yliopistoon 1851 ja
maisteriksi 1857. Oli Pietarissa Suomen seurakunnan kouluin johtajana
v. 1858-65, jolloin palasi Suomeen Wirallisen lehden toimittajaksi.
Antanut sekä omia että suomennetuita runoelmia kalenteriin _Mansikoita
ja Mustikoita_ II ja III; suomentanut Shakespearen _Macbeth'in_ ja
Scriben _Ensimäinen Rakkaus_ näytelmistöön.
Muinoin mullakin...
Muinoin mullakin sydän sykki,
Riemu rintoa nosteli,
Sydän sykki ja silmä suihki,
Weri kuohuen aaltoili.
Silloin taivahan tanterella
Tähdet kirkkahat loistelit,
Tähdet loisti, ja lehdikossa
Lemmen lintuset laulelit.
Nyt en tiedä mi mielen muutti,
Kuka kumma lie tullutkaan,
Ei nyt tähtyet taivon loista,
Laula lemmen ei linnutkaan.
Surun pilvi on peittänynnä
Taivon tanteren tähtineen,
Kullan kylmyys on karkoittanna
Lemmen lintuset lauluineen.
Siit' ei sykkine sydän mulla,
Siit' ei rintani riemahda,
Siitä kurja jo huokailenki:
Terve tultuas kuolema!
(Mansikoita ja Mustikoita 1861).
Neidelle.
(Heine.)
Kuin kukka hellä, hemmyt,
Oot armas impyein!
Ma silmiisi kun katson,
Saa suru syömehein.
On kuin kädet päällesi pannen
Anoisin Herralta:
Armaani aina ett' oisit
Noin hellä, hempukka!
(Mansikoita ja Mustikoita 1860).