Henkikirjoittajan poika, syntynyt Iisalmessa 1830, tuli ylioppilaaksi
1849 ja maisteriksi 1857. Toimitti sitten kymnaasin-apulaisvirkaa
Kuopiossa, johon pääsi varsinaiseksi 1858.
On painoon valmistanut _Suomen kansan satuja ja tarinoita_, toimittanut
lastenlehtiä _Lukemista Nuorisolle_ 1856 ja _Lasten Suometar_ 1857
(puolen vuosikertaa). Hänen suomentamansa runoelmat löytyvät Lasten
Suomettaressa, Tapiossa ja Pääskyisen Pakinoissa.
Wäsyneen valitus.
Jo hetken oon nyt heilunut
Mä, kirves käissäni,
Jo hongan oisin kaatanut,
Waan vaipui voimani.
Ol' ennen mulla kuntoa,
En silloin uupunut,
Waan vehkaleivän syötyä
On ruumis riutunut.
Jos kurja muunne muuttaisin
Jo tästä seudusta,
Niin leivän ehkä löytäisin
Ja palkan vaivasta.
Waan vaikka siellä saisinkin
Ma ruoan runsahan,
Niin vaikeaa on kuitenkin
Mun mennä matkahan.
Sill' oisko seudut, maisemat
Niin siellä herttaiset?
Ja oisko kummut, kukkulat
Kuin meillä metsäiset?
Ja tuoksuisiko tuomikko
Niin siellä laaksossa?
Ja kullan laulu soisiko
Noin mulle lehdossa?
Kuin lehti kuiva lentävi,
Min tuuli tempasi,
Niin raukka hänkin eksyvi,
Ken maansa hylkäsi.
Waan ehkä Herra kuulevi
Jo köyhän kansansa,
Ja syksyn tullen siunavi
Sen vielä vuoronsa.
(Lasten Suometar 1856).