GAD (yksin). Voi teitä, te löyhäpäiset narrit! Tuolla sankarinaisella
on pikkusormessaan enemmän älyä kuin koko tällä tomppelilaumalla. He
itse rientävät nyt turmaansa... Itsekö? He seuraavat kuin tahdottomat
lampaat. He ansionsa mukaan palkan saavat. Ja minä olen kostanut. On
kosto läsnä jo. (Kristina ja kaikki muut tulevat vasemmalta.) Lupaus on
noiden kasvoille kirjoitettu.
KRISTINA (Gadille). Te, herra electus, käskette nyt enkä minä. Niin
tahtoo kaupungin ja linnan väki. En ole koskaan heitä pahoittanut. Siis
saavat tahtoansa seurata. Me odotamme määräyksiänne.
GAD. Kun niin on, otan tämän kaupungin ja linnan kuninkaalle.
GREN. Vaan ehdot? Ne on ensin kuultava.
GAD (ottaa poveltaan kuninkaan sinetityn kirjeen). Ne ovat tässä.
Hänen majesteettinsa lupaa unhottaa kaikki, mitä on tapahtunut Ruotsin
ja Tanskan pitkässä sodassa hänen iso-isänsä kuningas Kristian
ensimäisen, hänen isänsä kuningas Hannun ja hänen itsensä aikana.
Hän lupaa armoihinsa ottaa Kustaa Erikinpojan, suo läänityksiä rouva
Kristinalle ja kaikille hänen täällä linnassa oleville ystävillensä.
Hän on myöskin suojeleva rouva Kristinaa, hänen lapsiaan ja ystäviään,
niin että he kaikki saavat elää levossa ja rauhassa kiittäen armollista
hallitsijaansa. Nämä lupaukset on hänen majesteettinsa vahvistanut
kuninkaallisella sinetillä ja pyhän kolminaisuuden nimeen vannotulla
valalla.
GREN. Johon ei ole luottamista.
GAD. Hallitsijan valaan luotetaan.
GREN. Ja niitä rikotaan.
KRISTINA. Meidän on kuninkaaseen luotettava. Ken lähtee häntä
vastaanottamaan?
ERIK VAASA. Minä, armollinen rouva.
KRISTINA. Te, jalo sukulaiseni! Menkää!
PORMESTARI. Minun on kaupungin avaimet kuninkaalle ojennettava.
KRISTINA. Siihen velvoittaa teitä virkanne.
GAD. Hänen majesteettinsa saapuu heti tänne armollisna. (Pormestari ja
Vaasa menevät perälle.)
1:NEN PORVARI. Minä riennän kaupungille riemusanomaa levittämään.
KRISTINA (surullisena). Riemusanomaa? Menkää!