Palvella Tanskaa! Minä? Niin, palvelen teidän majesteettianne
saadakseni koston.
KRISTIAN. Sen saatte viimeiseen pisaraan. Te seuraatte minua Tukholmaa
vastaan. Teidän puhettanne kuulee kansa.
GAD. On kuullut.
KRISTIAN. Te saatte sitte puhua.
GAD. Saanko jo alkaa palvelukseni neuvolla?
KRISTIAN. Alkakaa!
GAD. Paavin lähetti on tuonut Ruotsista suuret rikkaudet. Sallisitteko
ne kulettaa Roomaan, kun niillä saatte miehiä ja aseita?
KRISTIAN. Isänmaasi kukistamiseksi?
GAD. Niin. Siten saa typeryys ja kiittämättömyys palkkansa, ja minä
saan koston.
SlGBRIT. Ja teidän majesteettiinne saa Ruotsin kruunun. Tässä miehessä
(mittaa Gadiin) kumartuu Ruotsi eteenne.
KRISTIAN. Ja syvään sen täytyy kumartua. Nyt etsimään legaatin jälkiä.
Äyrityistäkään ei saa hän muassaan viedä. (Menee Sigbritin kanssa
vasemmalle. Kuninkaan palvelija saapuu oikealta.)
GAD (palvelijalle). Missä on seuralaiseni?
PALVELIJA. Häntä ei ole enää.
GAD. Mitä? Murhattuko?
PALVELIJA. Kuninkaan käsky on täytetty. (Menee vasemmalle).
GAD (yksin). Siis riemuita voi musta helvetti. Olen uhrin antanut jo
saatanalle. Ja kuitenkin on sääli nuolta miestä. Hän oli kaikkia muita
parempi. Ja minä! Minä syöksin hänet turmioon. Ja itseni. Äsken olin
viaton parjauksen uhri, nyt tahraannuin viattomalla verellä. Mutta
vielä ei ole tehtävänäni suuri elämäntili. Pimeyden syvimpään kuiluun
painukoon vaaka. Pahemmaksi en tule kuin kavaltajaksi. Siksi on minut
julistettu jo. Kaikki on minulta riistetty. Mitään ei jälellä ole...
Eikö mitään? On. Oma itseni. Ja se saa aikaan paljon.