GAD (asettuen akkunan kohdalle, jonka takaa kuuluu voimakas huuto:
Tohtori Hemming. Gad viittaa sinne rauhoittavasti). Minä olen turvassa,
ystävät. (Ylimyksille.) Siinä on porvareita ja talonpoikia; he ovat
valmiit uhraamaan kaikki Ruotsin vapauden hyväksi.
MATIAS. Te toitte joukon meitä vastaan?
GAD. En tuonut. Minulla oli teihin suurempi luottamus kuin kansalla.
Olin saanut kuulla tästä kokouksesta ja aijoin tulla yksin. Mutta
Kalmarin porvarit ja piiritysjoukko olivat saaneet sen tietää eräältä
uskolliselta palvelijaltani. Kun sitten yritin ratsastaa kaupungin
portista, piirittivät he minut. »Te olette turvamme», he lausuivat,
»emme uskalla teistä luopua. Jos ette palaa takaisin kaupunkiin,
seuraamme me teitä.» Seuratkaa sitten! sanoin heille. Ja nyt on minulla
syy heitä siunata.
KNUT ESKILINP. Te siis pelkäätte.
GAD. En. Ruotsin aatelismiehissä on kyllä muitakin murhaajia
kuin Engelbrektin murhaaja. Mutta minä luotan suomalaisen noidan
ennustukseen, että saan surmani tanskalaisten käsistä; ja silloin
minä tietysti olen hyvin vanha ja huono. Minä siunaan heidän tuloaan
siksi, että saan sanoa heille (huutaa akkunasta): Sillä, ajalla kun te
taistelette uhraten henkenne ja verenne Ruotsin hyväksi, aikovat nämä
herrat ja piispat hävittää maan itsenäisyyden ja saattaa sen kuningas
Kristianin valtaan kaikille Ruotsin rehellisille asukkaille turmioksi,
vahingoksi ja orjuudeksi. Eipä siis syyttä ole Tanskan kuningas heidän
kunniataan ja kilpeään häväissyt. Ja kun hän saa heidät valtaansa,
sulkee hän heidät ahtaaseen paikkaan, johon ei kuu kuule eikä päivä
näe. Se on heidän palkkansa, koska he näkevät omat etunsa, eivätkä
isänmaan, koska eivät pidä isänmaata sinä ainoana kirkkaana tähtenä,
jonka tulee töitämme ohjata, sinä ainoana kalliina, jonka edestä miehen
kannattaa elää, toimia, kuolla. (Ulkoa kuuluu suostumuksen huutoja,
näyttämöllä lyhyt äänettömyys, jolloin herrat pidättelevät kiukkuansa)
GAD. Valtionhoitajan nimessä vangitsen minä tämän tanskalaisen petturin.
MESTARI JON (hätäisesti). Jalot herrat, armolliset piispat, älkää
heittäkö minua hänen valtaansa. Muistakaa, minä olen kuningas
Kristianin edustaja, ja te olette taanneet minulle turvallisuuden
(piilottautuu toisten taakse).
TROLLE. Häntä suojelee tämän veljestöhuoneen rauha.
GAD. Ja tätä huonetta suojelevat minun keihäsmieheni. Ellei
tanskalaista valtaani heitetä, ei kenkään pääse täältä vapaana.
TROLLE. Mitä teette hänelle?
GAD. Lähetän Tukholmaan. Ja jollei valtionhoitaja häntä hirtätä muiden
korppien peloksi, ei hän ole seurannut minun neuvoani.
MATIAS. Muistakaa, herra electus, että mestari Jon on hengellisen
säädyn jäsen, niinkuin minä ja te. Maallisissa asioissa tuomiten ja
puuhaten olette te unhottaneet hengelliset asiat. Varoitan teitä
kuitenkin mestariin koskemasta. Vapaana menköön hän, kun lupaa palata
rajan yli.
GAD. Älä usko tanskalaista äläkä munkkia! Mutta voin noudattaa teidän
armonne tahtoa. Myönnyn lähettämään suosikkinne Skåneen Tanskan
puolelle. Niin pääsee hän jälleen kutomaan mustia juoniaan. Mutta jos
hänet kerran vielä Ruotsissa tapaan, silloin, viiden haavan nimessä,
hirtetään hänet lähimmän puun oksaan. Siis ulos, mies! (Mestari Jon
erkanee toisista ja poistuu ovelle päin.)
STEN KRISTERINP. (Jonille). Sanani kuninkaalle muistakaa!
JON. Se itse muistakaa. Kööpenhaminassa ei sitä unhoteta. (Katsoo kauan
Gadiin, lähestyy sitten häntä ja lausuu puoliääneen.) Jäättekö ystävien
joukkoon?
GAD (ylenkatseella). En.
MESTARI JON. He vihaavat teitä?
GAD. Ja minä heitä.
MESTARI JON. He ovat voimakkaat.
GAD. En pelkää heitä.
JON. On ainoastaan yksi, joka voi teidät heistä vapauttaa ja tehdä
heidän juonensa tyhjäksi.