MESTARI JON (puoleksi kuiskaamalla). Kuningas Kristian.
GAD (kovalla äänellä). Tai paholainen. (Huutaa akkunasta,) Lähetän
täältä tanskalaisen viettelijän. Viisi miestä saattakoon hänet rajan
yli Skåneen.
ÄÄNI AKKUNASTA. Hän tulkoon.
MESTARI JON (ylimyksille). Suljen teidät tohtori Hemmingin suosioon.
(Gadille.) Sanoin teille: yksin hän. (Menee.)
GAD (itsekseen). Tuo konna, luulen, melkein totta haastoi. Sture on
liian heikko. Kuningas Kristianin julman ruoskan nämä kavaltajat
tarvitseisivat.
TROLLE. Nyt varmaan jätätte meidät, herra electus?
BUSKMAN. Vexiön kauppiaiden veljeskunta toivoo tohtori Hemmingin
tyhjentävän haarikan rauhan palauttamiseksi.
GRÖN (tuo haarikan).
GAD (juo). Kiitos oluesta! Mutta rauhaa, joka saataisiin Tanskan
valtaan alistumalla, en toivo. (Astuu jälleen akkunaan, josta valo
hänen kasvoilleen sädehtii.) Jatkuva taistelu on meille elinasia.
Me puolustamme uskoamme, vapauttamme, ihmisarvoamme. Uskoamme!
Kuningas tahtoo vanhentuneiden ja mädäntyneiden kaavojen voimassa
pitämistä; meillä on halu avata edes yksi kirkon himmeistä akkunoista.
Vapauttamme! Tanskassa ei ole vapautta, ja me kadottaisimme omamme.
Kansa, joka on kahleensa katkonut, joka ei enää kule kumarassa
ikeen alla, vaan pystyisin päin katsoo ylhäistä valoa kohden;
kansa, joka ei ole oppinut ainoastaan ajattelemaan, vaan myöskin
ajatuksensa lausumaan, kansa, joka voi kärsiä äärettömän paljon, joka
mieluummin uhraa sydänverensä kuin hylkää synnyinmaansa — ojentaisiko
se vapaaehtoisesti kätensä Tanskan kuninkaan kahlehdittavaksi.
alentuisiko se tieten ja tahtoen kurjiksi kuormajuhdiksi ja halvaksi
vaihtotavaraksi, jollaisia hänen omat alamaisensa ovat? Sillä kuka
meistä ei tietäisi, että tanskalainen linnanherra, joka seuraa
kuninkaansa esimerkkiä, kernaasti antaa kolme talonpoikaa kelvottomasta
metsästyskoirasta. — Puolustamme ihmisoikeuksiamme! Meidän maassamme
suojelee laki ja oikeus kaikkia. Niin on ollut ikimuistoisista ajoista
saakka. Kuka meistä ei muistaisi sitä jaloa laamannia, joka rohkeasti
oikaisi kuningastaan ja sai koko kansan puolelleen. Tämä ei ole ainoa
tapaus lajiaan. Niin voi tapahtua milloin hyvänsä. Ja voi silloin
Tanskan kuninkaita, kun Ruotsin kansa vie heidät tilille! Varmaankin he
silloin pakenevat oikeuspaikkaa.
Toistan siis sanani. Meidän pitää jatkaa taistelua. Onhan kunniallinen
kuolema häpeällistä elämää parempi. Ettekö tiedä, että tanskalaiset
polveutuvat ryöväreistä, varkaista ja pahantekijöistä? Vihan ja
kateuden jäytäminä haluavat he kaikkien kansojen häviötä ja ovat
sentähden kammotut kaikkialla koko maailmassa. Voisin todistaa sanani
heidän oman, Waldemarien aikana eläneen historioitsijansa Saxon
lausunnoilla sekä omilla havainnoillani, joita olen tehnyt vieraissa
maissa matkustellessani. Mutta teille pitäisi se muutenkin olla selvä.
Kysykääpä omalta kokemukseltanne! Teidän, herra Sten Kristerinpoika,
joka nyt innolla ajatte kuningas Kristianin asiaa, pitäisi tuntea,
kuinka tanskalaiset palveluksenne maksavat. Vanhan Sten herran aikana
te toisten kanssa kutsuitte maahan kuningas Hannun ja kaunistitte hänen
päänsä Ruotsin kruunulla. Palkinnoksi rosvosi kuningas teidän mainiot
lohivetenne Elfkarlebyssä.
STEN KRISTERINP. (keskeyttäen). Ajat ovat siitä muuttuneet.
GAD. Mutta eivät tanskalaiset. Kuinka on tapahtunut Suomessa? Tämän
tuhatjärvisen maan rantamat ovat täynnä heidän hävitysmerkkejään.
Pyhän Henrikin pyhättö Auran rannalla on häväisty, sen kalleudet
ryöstetty. Hätäviestit leviävät sieltä, kertoen viattomien
kärsimyksistä, kyyneleistä, verivirroista. Voi tätä hallitsijaa! Voi
näitä päälliköitä! He tuhoavat kansaa, joka muita Ruotsin valtakunnan
asukkaita uskollisimmin on säilyttänyt kuningatar Margaretan
unioniaatteita... Minä vihaan tanskalaisia. Niin tekee jokainen
rehellinen Ruotsin mies. (Hyvä-huutoja akkunan takaa.) Ja kun te,
piispat ja ritarit, haluatte päästä minun seurastani, niin minäkin
nyt kernaasti jätän teidät. Sillä teissä on tanskalainen haju, jota
rajattomasti inhoan. Ketä ei lätäkkö-ilma miellytä, hän seuratkoon!
(Menee kiivaasti. Kauppiaat, paitse Buskman ja Grön, seuraavat. Ulkoa
kuuluu riemuhuutoja.)
STEN KRISTERINP. (kiivaasti). Pyhän Bodvidin parran nimessä! Tätä me
siedämme!
KNUT ESKILINP. Hävyttömin solvaus! Hän saattaa siitä ylpeillä.
STEN KRISTERINP. Sen saatoit kuulla, Trolle.
TROLLE. Sen itse kuulit.
KRISTER PENTINP. Sen kuulimme kaikki. Arvoisat piispatkin.
INGEMAR. Sen olemme usein kuulleet.
MATIAS. Mutta emme enää monesti kuule.
KRISTER PENTINP. Jos emme surmaa koiraa, kyllä se haukkuu.
TROLLE. Hän on Sturelle kaikki kaikessa, kansalle uusi Engelbrekt.
MATIAS. Mutta Roomasta tulevaa iskua hän ei kestä.
KAIKKI YLIMYKSET. Roomasta!
MATIAS. Hänen pyhyytensä ei ole vahvistanut Linköpingin kapitulin
vaalia. Hemming Gad ei ole laillinen piispa.
TROLLE. Ei ole. Mutta hän käyttää piispan tulot.
INGEMAR. Sotaan.
MATIAS. Se on estettävä.
STEN KRISTERINP. (halveksien). Estäkää!
MATIAS. Sen tekee panna.
KAIKKI. Panna!
MATIAS (Trollelle). Poikanne, arkkidiakoni Kustaa, on vielä Roomassa?
TROLLE. On.
MATIAS. Hän on edelleen kardinaalien ja pyhän isän suosiossa?
TROLLE. On.
MATIAS. Ja vihaa Sturea?
TROLLE. Kiivaimmasti.
MATIAS. Ja on kuninkaan ystävä?
TROLLE. Mitä hartain.
MATIAS. Te kirjoitatte hänelle usein?
TROLLE. Paremmin en voisi taitoani käyttää. MATIAS.
Teidän on heti kirjoitettava hänelle.
TROLLE. Kirjeenviejä voi jo tänään Bergqvarasta lähteä.
MATIAS. Hyvä. Kirjoittakaa arkkidiakonille, että hänen on käyttäen
hyväkseen kardinaalien apua, toimitettava hänen pyhyytensä tietoon,
että Sturen suosikki Hemming Gad pinoaa rikoksia rikosten päälle, niin
että niiden mitta jo pitäisi olla täysi, joten tämä itsetekoinen piispa
ja jumalaton mies olisi pannaan pantava, hiippakunnan hoidosta, viran
tarjoamien etujen nauttimisesta ja koko seurakunnasta erotettava.
Lukuun ottamatta hänen monia hengellisiä hairahduksiaan, joista pahin
on se, että hän on lausunut paljon ilkeitä ja häpäiseviä sanoja
paavillisesta pyhyydestä, on hän aina ollut kiivas kuninkaan, oman
oikean herransa vastustaja. Hän menettelee niinkuin viikinki eikä
niinkuin hengen mies. Hän on häpeäksi koko kristikunnalle. Ilmoittakaa
samalla, että toivomukseenne yhtyvät kaikki Ruotsin oikeat piispat ja
vapaasukuiset miehet, joita electuksen röyhkeys ja omavaltaisuus on
loukannut.
TROLLE. Kirjoitan. Pyhä Sebastiankaan ei voi Hemming Gadin päätä
panna-iskulta suojella.
KNUT ESKILINP. Pyhä Sebastian on kadottanut arvonsa ja niin tekee
pannannekin, jos Sture ottaa Gadin suojelukseensa.
MATIAS. Pyhää isää vastaan? Sitä ei hän tee.
STEN KRISTERINP. Sille asialle ei ole vielä kukko laulanut.
MATIAS. Minä kyllä taivutan nuoren kukon. Nyt lähdemme. Te, herra
ritari, kirjoitatte arkkidiakonille Roomaan, veli Ingemar Sturelle.
TROLLE ja INGEMAR. Niin, niin.
STEN KRISTERINP. Ja minä olen lähettänyt sanani kuninkaalle.
Viimeiseksi teihin yhdyin; ensiksi teen suurimman uhrin. Minun isäni
poika ei rakasta empimistä.