Hemming Gad (saapuu sota-asussa, miekka vyöllä, kypärän silmikko alas
laskettuna.)
GRÖN (rientäen hänen luoksensa). Miekkanne, ankara herra!
GAD (ojentaa hänelle miekkansa, nostaa silmikon kasvoiltaan ja heittää
läsnäolijoihin ankaran, kysyvän katseen).
YLIMYKSET (hämmästyen). Te, herra electus!
KAUPPIAAT (samoin). Tohtori Hemming!
GAD. Niin, se minä olen. Olen liikkunut paljon maailmassa, enemmän
maitse, vähän vesitse. Mutta yhden merimiesten ennusmerkin olen oppinut
tuntemaan. Saanko sen sanoa teille, piispat ja ritarit?
MATIAS. Sitä opettamaanko tänne tulitte?
GAD. Niin, teidän armonne.
TROLLE. Sanokaa se!
STEN KRISTERINP. Koska ei kielenne voinut enää Kalmarissa kalkattaa.
GAD. Kun lokki kiertää laivaa, on tulossa paha sää.
KNUT ESKILINP. Se sana viekää laivaväelle.
GAD. Se on sokaistu; se luokseen houkuttelee turman lintua.
TROLLE. Se ei meihin koske, tohtori Hemming.
GAD. Jumalan viiden haavan nimessä, se koskee teihin. Te olette
laivaväki. Tuossa (viittaa mestari Joniin) on lokki!
MATIAS. Ja mikä te olette, herra electus?
GAD. Minä? Sen tietää Ruotsin kansa.
MATIAS. Vaan tiedättekö sen itse? Oletteko te piispa?
STEN KRISTERINP. Hän on anastaja. Hän on vallannut isänmaan asiat yksin
ajettavikseen.
INGEMAR. Milloinka, veli, olette viimeksi messun lukenut?
GAD. Sitä aijoin juuri lähteä lukemaan. Mutta kun mieluummin katson
paholaista vasten silmiä kuin seison alttariin päin ja annan hänen
selkäni takana luikerrella ja juoniaan kutoa, siksi olen täällä.
MATIAS. Jos täällä on paholainen manattava, niin kyllä meissä, veli
Ingemarissa ja minussa, on siihen enemmän piispaa kuin teissä, joka
olette hengellisen virkanne kokonaan unhottanut.
GAD. Kuta enemmän olette piispa, sitä useammat teillä on hartiat.
Eikä minun olisi tarvinnut olla niin kauan paavi Aleksanteri Borgian
kamariherrana tunteakseni, että piispat kantavat kappaa kaksilla
hartioilla. Ja jos luulet tietäväsi, mitä toinen kappa kätkee, älä
yritäkään arvata toisen sisällystä!
STEN KRISTERINP. Kuinka monet hartiat luulette itsellänne olevan, kun
tohditte noin ylpeästi puhua.
GAD. Teidän sinne tänne vaappumisenne todistaa, että teidän äitinne
synnytti ainoan hartiattoman pojan.
STEN KRISTERINP. Se herjaus maksakaa! (Hyökkää väkipuukko kädessä Gadia
vastaan. Knut Eskilinpoika ja Krister Pentinpoika seuraavat).
BUSKMAN (lyöden nuijalla pöytään). Pyhän Sigfridin maja! (Toiset
kauppiaat rientävät väliin toistaen samat sanat.)
STEN KRISTERINP. (kauppiaille). Miksi puollatte solvaajan henkeä?
GAD. Minun henkeäni? Vaikkei se ole kallis; ei sitä helposti oteta.
(Viittaa akkunaan.) Katsokaa ulos! Siellä kohoaa vankka keihäsmetsä.
TROLLE (katsoo toisten kanssa ulos aukaistusta akkunasta ja hämmästyy).
Mitä aijotte, tohtori? Vangitako meidät?