Pyhän Slgfridin kauppiasveljestön holvikattoinen huone Vexiössä.
Peräseinällä suuri kuva Sigfrid-tarusta. Pyhimys seisoo siinä paljain
päin järven rannalla Ja katsoo järvelle, jonka pinnalla palaa kolme
tulta. Oikealla on perällä ovi, etualalla pari tuolia, joiden kohdalla
akkuna, oven takana asekarsina. Vasemmalla pitkä pöytä, jonka
ympärillä rahit. Pöydällä puunuijia. Sen yläpuolella riippuu katosta
vanhanaikainen vaaka.
Esiripun noustessa kantaa _Karl Grön_ muutamien toisten veljien kanssa
olvihaarlkoita pöydälle.
BUSKMAN (hiilen sisään muutamain kauppiaiden kanssa). Onko oluemme
taatusti hyvää?
GRÖN. Parasta saksalaista. Itämeren yli ei ole tuotu jalompaa juomaa.
BUSKMAN. Danzigistako?
GRÖN. Ei. Se on Emsin olutta.
BUSKMAN. Emsin? Miksi niin? Sitä harvoin pidoissamme nautitaan?
GRÖN. Se on totta. Kuningas Kaarle Knuutinpojan ajoista ovat useimmat
Ruotsin herrat ja parhaat porvarit nauttineet danzigilaista Pryssingin
olutta. Mutta pyhän Sigfridin kellarissa on varaa valita.
BUSKMAN. Ja miksi valitsitte nyt Emsin oluen?
GRÖN. Veljillä on hyvä maku, sen tiedät; mutta heillä on hyvä
hajuaistikin.
BUSKMAN. Ja onko Emsin oluella parempi haju?
GRÖN. On, vieraittemme mielestä.
BUSKMAN. Mistä sen tiedät?
GRÖN. Tänne tulee oma piispamme Ingemar, piispa Matias Strengnäsistä,
valtaneuvos ja ritari Erik Trolle ja vapaasukuiset herrat Sten
Kristerinpoika, Krister Pentinpoika ja Knut Eskilinpoika, kenties
muitakin. Mutta kaikki ovat tanskalaista lajia.
BUSKMAN. Veljestöllemme on heidän vierailunsa kunniaksi.
GRÖN. Voi olla hyödyksikin: siksi voitelemme heitä samalla oluella,
jota käytetään Kööpenhaminan hovissa.
1:NEN KAUPPIAS. Kenties me markkinoista pääsemme.
2:NEN KAUPPIAS. Siihen auttakoon meitä pyhä Sigfrid!
BUSKMAN. Kuningas on, olen kuullut, aikeissa hävittää markkinat Tanskan
kaupungeista.
1:NEN KAUPPIAS (kääntyen pyhimyksen kuvaan päin kädet ristissä). Suo
hänelle valta Ruotsissakin, pyhä Sigfrid, ettei sinun veljestösi
tarvitseisi kärsiä rihkamakaupustelijain kilpailua, joka polkee oikean
hinnan.
GRÖN. Et, tiedä, veli, vaikka vielä rukoustasi katuisit. On tuossa
vaaka (viittaa siihen). Jos toiselle laudalle lasket Sten herramme ja
toiselle kuningas Kristianin, ja jos kuninkaan puoli silloin vaipuu
alemma, niin se tapahtuu siksi, että hänellä on kaksi sydäntä, toinen
hyvä ja avulias, toinen äärettömän julma, pirullinen.
BUSKMAN. Hillitse kielesi, Grön. Ken tietää, milloin vieraat korvat
ovat ovella. Ne, joita tahdoit punnita, ovat liian raskaat Vexiön
kauppiaiden vaakaan pantaviksi. Meidän täytyy varoa, ettemme kumpaakaan
loukkaa.
GRÖN. Ja koettaa hyötyä kummastakin, niinkuin vaatii kauppias veri.
BUSKMAN. Niin.
GRÖN. Pitääkö minun niille arvoisille herroille muistuttaa Sigfridin
veljestön sääntöjä, ettei täällä saa sanoa toiselle: sinä varas,
roisto, petturi, konna, ett'ei Sigfridin majassa saa toista puukolla
iskeä, ei lyödä vasten naamaa, ei tukasta kiskoa eikä oluthaarikalla
päähän paiskata, ei toista tuleen tuupata eikä viskata olutta
kumppaninsa vaatteille eikä ojentaa sääriä tanssivien tielle...
Ai, mikä vahinko, etteivät vieraamme saapuneet illalla, jolloin
vahakynttilät olisivat pöydällä palaneet ja neitosemme olisivat
huilujen soidessa sievästi tanssia hipsutelleet.
BUSKMAN. He eivät huvin vuoksi saavu. Mutta vapaasti tulkoot, ilman
muistutusta.
GRÖN. Entä aseet?
BUSKMAN. Ovella otetaan kuin ainakin.
PALVELIJAVELI (ovesta tullen). Hänen armonsa piispamme Ingemar, hänen
armonsa piispa Matias Strengnäsistä ja korkea-arvoinen mestari Jon
Kööpenhaminasta haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan.
BUSKMAN. Olkoot tervetulleet.
Piispat _Ingemar_ ja _Matias_ sekä mestari _Jon_ (saapuvat edelliset
aseettomina, Jon miekka vyöllä).
MATIAS. Omasta ja virkaveljeni Ingemarin sekä tämän nerokkaan mestarin
puolesta toivotan Vexiön kauppiaille Jumalan, hänen pyhän äitinsä,
pyhän Sigfridin ja kaikkien muiden pyhimysten suosiota ja suojelusta.
GRÖN (mestari Jonille). Sallikaa, teidän arvoisuutenne, minun hiukan
keventää vyötäisiänne.
JON (Katsahtaa tuikeasti kysyjään).
GRÖN. Miekkanne, arvoisa.
JON (Hellittää miekan vyöltään ja antaa sen Grönille, joka vie sen
asekarsinaan).
BUSKMAN. Veljestömme puolesta lausun arvoisat isät tervetulleiksi.
Piispaamme Ingemaria on meillä ollut onni nähdä täällä useinkin, mutta
korkea-arvoinen Strengnäsin piispa suo meille sen kunnian nyt ensi
kertaa, siksi siitä erittäin iloitsemme. Suvaitsetteko, arvoisat isät,
juoda kanssamme pyhän Sigfridin maljan pyhimyksen kellarista noudetulla
oluella?
INGEMAR. Me kiitämme. Minä tunnen, että oluenne on hyvää.
MATIAS. Minäkin kiitän. Mutta mielestäni meidän pitäisi odottaa niitä
vapaasukuisia herroja, joiden on määrä heti saapua.
BUSKMAN. Siis odotamme. Lavitsalle, arvoisat vieraat! (Piispat istuvat).
MESTARI JON. Vexiö on lähellä Tanskan rajaa ja sen kauppiaat ovat
tunnetut vierasvaraisuudestaan. Siksi rohkenen minä, kuningas
Kristianin palvelija, saapua tähän majaan.
INGEMAR. Hän on meidän ystävämme, hyvät kauppiaat.
MATIAS. Ja teidän ystävänne. Kuningas Kristian suojelee kauppiaiden
etuja.
1:NEN KAUPPIAS. Hävittääkö hän markkinat?
2:NEN KAUPPIAS. Ja turvaa oikean hinnan?
MESTARI JON. Sen hän varmaan tekee, kun pääsee valtaan valtakunnassaan
Ruotsissa.
GRÖN. Hän onkin vallassa valtakunnassaan, mutta ei Ruotsissa. Täällä
siis ei ole hänen valtakuntansa.
MESTARI JON (piispoille). Väärään paikkaan toitte minut, arvoisat isät.
INGEMAR. Ei, hyvä mestari. Paikka on oikea. Minä tunnen Karl Grönin.
Hän kyllä sopisi muonamarskiksi kuningas Kristianin hoviin.
GRÖN. Jos saisin anteeksi syntyperäni ja ruotsalaisen kansallisuuteni.
BUSKMAN. Yhdyn arvoisaan piispaamme. Kuningas Kristianin palvelija on
seuraamme tervetullut. Kauppamiehet tarvitsevat ystäviä kaikkialla. Ja
kuningas on suosiollinen porvareille. Onhan hän kasvanutkin porvarin
kotona.
MESTARI JON. Minäkin olen porvarin poika ja istun seuraanne.
MATIAS. Te, Vexiön kauppiaat, eikö olojen epävarmuus ja alituinen sota
pahasti häiritse rauhallista tointanne?
BUSKMAN. Niin meidän tointamme kuin muidenkin, kenties enemmänkin;
olemmehan valtakunnan kynnyksellä.
MATIAS. Mutta teillä on hyviä kynnyksen vartioita.
INGEMAR. Trollet Bergqvarassa.
BUSKMAN. Ja piispamme Ingemar.
GRÖN. Ja valpas valtionhoitajamme.
INGEMAR. Hänellä on paljon suojeltavia. Ei tänne yllä hänen kätensä..
MATIAS. Mutta meidän pitäisi jo saada loppu sodista.
BUSKMAN. Sen suokoon Jumala, pyhä Sigfrid ja kaikki Ruotsin pyhät
suojeluspatroonat.
PALVELIJA (ovesta tullen). Valtioneuvokset ja vapaasukuiset herrat Erik
Trolle, Knut Eskilinpoika, Sten Kristerinpoika ja Krister Pentinpoika
haluavat astua pyhän Sigfridin veljesmajaan.
BUSKMAN. Olkoot tervetulleet.
YLIMYKSET (saapuvat sisälle. Grön kiiruhtaa heidän luokseen
kumarruksilla ja kädenliikkeillä pyytäen heidän aseitaan. Ne annetaan
hänelle vuoron mukaan, ja hän asettaa ne karsinaan. Huoneessa olijat
ovat kohonneet seisomaan).
ERIK TROLLE. Kuulin täältä hurskaan toivotuksen.
MATIAS. Se, jalot herrat, oli Vexiön kauppiaiden siunaus rauhapuolueen
toimille.
ERIK TROLLE. Se oli meille parhain vastaanotto.
BUSKMAN. Ja teidän arvoisuutenne saapuminen tähän majaan on
veljestöllemme erinomainen kunnia. Ja siksi terve tultuanne! Pyydän
(lyö nuijalla pöytään), että veljestömme sääntöjen mukaan juomme aluksi
pyhän Sigfridin maljan. (Haarikoihin tartutaan. Kaikki juovat kääntäen
kasvonsa pyhimyksen kuvaan päin).
MATIAS. Muistettuamme ensiksi tämän arvoisan veljestön suojeluspyhää,
pitää meidän nyt pyhän Erikin nimessä kiirehtiä keskustelemaan niistä
tärkeistä asioista, joiden tähden olemme koolla. Ehdotan, että piispa
Ingemar johtaisi keskusteluja.
INGEMAR. Kiitän, sydämestäni kiitän. Tätä kunniaa en kuitenkaan
tahdo. Jos ei veli Matias itse johtajaksemme suostu, niin ehdotan,
että siksi rupeaisi Ekholman ritari, valtaneuvos Erik Trolle. Ikänsä,
kokemuksensa, arvonsa ja oppinsa puolesta on hän siihen sopivin.
KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä!
ERIK TROLLE. Taasen kiitosta yli ansion. Soturina ovat kaikki nämä
jalosukuiset ritarit vertaisiani. Oppia suuresti rakastan, mutta
kelpaan siinä tuskin näiden arvoisain isien kengänrihmoja päästämään.
Mutta ehdotusta en vastusta, koska minulla on syytä vihata Sten
Svantenpojan valtaa, ja koska rauhanpuolue minua johtajanaan pitää.
KNUT ESKILINPOIKA. Häpeän puna on ollut poskillani siitä saakka, kun
meidän Arbogassa tekemän päätöksemme sai talonpoikaiskarja Upsalassa
puretuksi. Sinäkin Sten Kristerinpoika kannatit Sten Svantenpoikaa.
KRISTER PENTINPOIKA. Sitä en voi antaa sukulaiselleni anteeksi.
STEN KRISTERINPOIKA (hermostuneesti). En voinut sietää Trolleja; pidin
heitä liian tanskalaisina, ja tanskalaisia oli minulla syy katkerasti
vihata.
MESTARI JON. Vihanne lauhtunut on, toivon minä.
STEN KRISTERINPOIKA. Nyt vihaan Sturea, en ketään muita.
MATIAS. Siinä kumppanuksia olemme.
KNUT ESKILINPOIKA. Hänen täytyy kukistua.
ERIK TROLLE. Hänellä on ystäviä.
KNUT ESKILINPOIKA. Talonpoikakarja.
ERIK TROLLE. Ja Vaasat, Maunu Gren...
KRISTER PENTINPOIKA. Ja Hemming Gad.
STEN KRISTERINPOIKA. Hänestä vaiti. Hänen hillitön kielensä on minut
niin suolannut, että mieltäni kirveltää, kun muistan häntä. Vihaan
Sturea kuolemaan asti, kun hän luottaa mokomaan mieheen. Missä olen
istunutkin kanssanne juomapöydässä, olette aina kertoneet minulle,
kuinka tämä kelvoton piispa...
MATIAS. Electus ainoastaan...
STEN KRISTERINPOIKA. No niin, inhoittava electus on minua herrallensa
ivaillut.
INGEMAR. Samasta vitsasta olemme kaikki saaneet.
STEN KRISTERINPOIKA. Mutta minua, joka olen korottanut Sturen!
ERIK TROLLE. Ja siinä väärin tehnyt.
STEN KRISTERINP. Väärin tai oikein, siitä en tarvitse tehdä tiliä.
Mutta nyt hänen täytyy kukistua. Minä rupean kuningas Kristianin
mieheksi.
MESTARI JON. Kun te, arvoisat ylimykset, olette kaikki armollisen
kuninkaani ystäviä, tuon minä teille hänen terveisensä. Hän luottaa
teihin ja toivoo avullanne pian pääsevänsä ruotsalaisten alamaistensa
oikeaksi herraksi, josta ilkeämieliset ihmiset ovat hänet estäneet.
Hänen hyväntahtoisuudellaan ja anteliaisuudellaan teitä kohtaan ei
ole rajoja oleva. Hän palkitsee teidät runsaimmilla läänityksillä
ja vihamiestensä rikkauksilla sekä asettaa teidät johtamaan maan
hallitusta. Ja rouva Sigbrit, jonka erityisestä suosiosta minulla on
onni iloita, ja jonka mieltä kuulematta kuningas ei mitään tee, hän
on...
KNUT ESKILINP. Olkoon hän, mitä on, mutta me kuulemme mieluummin
kuninkaasta kuin hänestä.
ERIK TROLLE. Minä kunnioitan rouva Sigbritin oppia.
KNUT ESKILINP. Noita!
MATIAS. Kuningas Kristianin malja! Miksi en sanoisi: kuninkaamme malja!
KAIKKI YLIMYKSET. Kuningas Kristianin malja! (Juovat. Kauppiaat
nousevat, mutta eivät yhdy maljaan.)
MESTARI JON. Samaa olutta kuin kuninkaamme pöydässä!
ERIK TROLLE. Te ette juo, kauppiaamme.
BUSKMAN. Ei meillä, jalot herrat, ole voimaa ja rohkeutta niinkuin
teillä. Kun Kristian on kuninkaamme, maljansa juomme.
ERIK TROLLE. Minkä keinon, hyvät herrat, luulette nopeimmin tuovan
heille tämän onnen?
MESTARI JON. Sallitaanko tehdä ehdotus?
ERIK TROLLE. Sallitaan, luulen minä.
KAIKKI YLIMYKSET. Sallitaan.
MESTARI JON. Etelä-Ruotsin aateli avaa heti linnansa Kristianin
joukoille. Linnain isännät, kieltävät Sturelta läänityksistä määrätyn
veron sekä huovit, mutta antavat molemmat kuninkaalle. Seudun
porvaristo ja talonpojat seuraavat heti ylimysten esimerkkiä liittyen
oikeaan kuninkaaseensa. Niin täytyy Sturen väistyä.
STEN KRISTERINP. Minä olen valmis. Älykkäin huovini on urkkinut
tietoonsa valtionhoitajan huoveilta, että valtionhoitaja aikoo
murhauttaa minut epäluulosta saadaksensa haltuunsa Nyköpingin. Ruotsin
vahvimman linnan.
KRISTER PENTINP. (kiivaasti). Hän uskaltaisi Oxenstjernaan koskea.
STEN KRISTERINP. Linnaani ei hän ainakaan saa; sen luovutan kuningas
Kristianille. (Lähimmille ylimyksille ja Jonille.) Heti kun Nyköpingin
portilla tanskalainen soturi lausuu tunnussanan "Kalmarin rakas
yhteys", remahtaa se auki kuninkaan joukoille.
MESTARI JON. Te täytätte niin kuninkaamme rohkeimman toivon.
INGEMAR. Nyt muistan. (Vetää kirjeen poveltaan.) Sain äsken kirjeen
Sturelta. Hän kirjoittaa: (Avaa kirjeen ja lukee.) »Sten Sture, Eksjön
ritari, Ruotsin valtionhoitaja, hänen armolleen piispa Ingemarille
Vexiossä tervehdys. Kun Ruotsin itsenäisyyden turvaaminen edelleen
vaatii paljon varoja, niin kehoitamme teidän armoanne joutuisimmin
suorittamaan veron niistä läänityksistä, joita isäni, Jumala hänen
sieluansa armahtakoon, ja minä olemme teidän armollenne kruunun
puolesta antaneet. Samalla kehotamme teitä saapumaan huovinenne
Kalmariin, jonka kaupungin, kuten teidän armonne tietää, herra
electus on Ruotsin pyhien suojeluspatroonain avulla jälleen Ruotsille
valloittanut, vaan jonka linna vielä on Tanskan kuninkaan vallassa. Sen
valloittaminen vaatii paljon voimaa ja uhrauksia. Valitettavasti monet
maan ylimyksistä itsekkäistä syistä vetäytyvät näistä uhrauksista pois.
Mutta siitä he itse vastatkoot omalletunnolleen, Jumalalle ja pyhälle
Erik kuninkaalle.» (Käärii kirjeen kokoon.) Mitä on minun tehtävä?
KNUT ESKILINP. Lähettäkää vastaukseksi pala tyhjää pergamenttia!
STEN KRISTERINP. Pyhän Bodvidin parran kautta, se on parasta.
MATIAS. Se sopisi ritarille, ei piispalle. Hengen miehen täytyy
menetellä maltilla.
KRISTER PENTINP. Ja totella?
MATIAS. Ei. Veli Ingemar kirjoittaa näin: Olen tarkoin harkinnut teidän
herruutenne käskyjä. Mutta täyttää en voi kumpaakaan. Mitä veroihin
tulee, luulen viisaammaksi säästää ne parempiin aikoihin kuin lähettää
ne teidän sotavarustuksiinne. Hiippakuntakaupungistani en voi poistua
enkä electukselle huoveja lähettää, koska niistä toiset ovat kuolleet,
toiset ovat sairaina ja jäännökset tarvitaan täällä Värendissä.
KAIKKI YLIMYKSET. Hyvä!
TROLLE. Suostuuko hänen armonsa kirjoittamaan näin?
INGEMAR. Jos ei vaaraa olisi.
MATIAS. Vaaraa! Kenen piispan tarvitseisi yhtä valtionhoitajaa pelätä?
INGEMAR. Pyhä isä on kaukana.
MATIAS. Mutta hänen voimakkaita palvelijoitaan on lähellä.
JON. Kuten kuningas Kristian.
KNUT ESKILINP. Niin heikoksi en luullut piispa Ingemaria.
INGEMAR. En olekaan. Kirjoitan veli Matiaan ehdotuksen mukaan.
JON. Siitä kuningas iloitsee. Ja ystäviään hän runsaasti palkitsee.
TROLLE. Mitä muut läsnäolijat tekevät kuninkaan asian hyväksi?
PALVELIJA (ovesta kiiruhtaen). Eräs ritari pyrkii kiireesti sisään.
TROLLE. Ken hän on?
PALVELIJA. Hän kieltäytyi nimeään ilmoittamasta.
TROLLE. Ihmeellistä! Se on varmaan Trotte Maununpoika Eka. Hänellä on
väliin omituisia päähänpistoja. Hän on kai tervetullut?
KAIKKI. On.