Jefim pani myös pitkäkseen. Mutta syntiset ajatukset alkoivat
kiusata häntä. Hän ajatteli itsekseen, ettei hänen toveriltaan
pyhiinvaeltajalta ole tainnut kukaan ryöstää rahoja ja ettei hänellä
ole niitä ollutkaan. Sillä hän ei ollut missään maksanut mitään. Hän on
antanut minun maksaa joka paikassa, itse ei ole penniäkään hellittänyt,
onpa vielä lainannutkin minulta ruplan.
Ja tätä miettiessään hän alkaa soimata itseään: — Minkätähden minä
rupean toista ihmistä epäilemään? Se on suuri synti. Minun täytyy olla
ajattelematta koko asiaa.
Mutta sittenkin tulee taas mieleen, miten pyhiinvaeltaja pälyili hänen
rahojaan ja miten uskomattomalta tuntui koko juttu, että häneltä,
oli kukkaro varastettu. Ja Jefim ajattelee jälleen: — Hänellä ei ole
varmaankaan rahaa ollutkaan. Se on petkutusta.
Seuraavana päivänä mentiin isoon Ylösnousemuksen kirkkoon Pyhälle
Haudalle. Pyhiinvaeltaja pysyy koko ajan Jefimin seurassa.
Tultiin temppeliin. Suuri joukko pyhiinvaeltajia seisoi ulkopuolella:
venäläisiä ja kaikenlaisia muita kansallisuuksia, kreikkalaisia,
armenialaisia, turkkilaisia ja syyrialaisia. Heitä oli tavattoman
paljon. Jefim kulki väkijoukossa Pyhästä portista. Munkki opasti heitä.
Hän vei heidät turkkilaisen vahdin ohi paikkaan, missä Vapahtaja
oli otettu ristiltä ja hänen ruumiinsa voideltu. Siinä kohdassa oli
yhdeksän suurta haarakynttiläjalkaa palavin kynttilöin. Opas näytteli
ja selitteli kaikki. Jefim lahjoitti tännekin kynttilän. Matkatoveri
vei hänet sitten oikealle portaita ylös siihen kohtaan Golgataa,
missä risti oli seisonut. Jefim vaipui täällä rukoukseen. Sitten
näytettiin hänelle halkeama, joka oli syntynyt, kun maa oli auennut
manalaan saakka, ja kohta, missä Vapahtaja oli ristiinnaulittu. Hänelle
näytettiin Aatamin hauta, missä Kristuksen veri vuoti Aatamin luille.
He tulivat sitten kivelle, missä Kristus oli istunut, kun hänen
päähänsä pantiin orjantappurakruunu; sitten paalun luo, mihin hänet
oli sidottu, kun häntä piestiin. Jefim näki myös kiven, missä oli
kaksi syvennystä, Vapahtajan jalkain jäljet. Hänelle olisi tahdottu
vielä jotakin näyttää, mutta muut kiiruhtivat Kristuksen haudan
kappeliin, missä vierasuskoisten jumalanpalvelus juuri oli päättynyt ja
oikeauskoisten alkoi. Jefim tuli muun väen mukana tänne.
Hän olisi tahtonut päästä pyhiinvaeltajasta eroon, syntiset
ajatukset kun yhä vielä häntä ahdistivat, mutta matkatoveri oli joka
askeleella hänen kintereillään ja seisoi nytkin hänen vieressään
päiväjumalanpalveluksessa hautakappelissa. He olisivat halunneet
tunkeutua lähemmäksi eteenpäin, mutta eivät enää päässeet; tungos
oli niin suuri, ettei voinut liikkua eteen- eikä taaksepäin. Ja kun
Jefim siinä seisoo, katsoo eteenpäin ja rukoilee, haparoi hän samalla
koko ajan rahakukkaroaan. Hän ajattelee kahta asiaa: ensiksikin, että
matkatoveri pettää häntä; toiseksi, että ellei tämä ole valehdellut,
vaan rahakukkarojuttu onkin tosi, niin kuka takaa, ettei hänelle
itselleen käy samoin.
X
Jefim seisoo keskellä tungosta, rukoilee ja katsoo eteenpäin kappeliin,
missä on pyhä hauta, jonka yläpuolella palaa kolmekymmentäkuusi
lamppua. Jefim seisoo siinä katsellen ihmisten päiden yli... Mitä
ihmettä! Kaikkien pyhiinvaeltajien edessä, aivan lamppujen alla, on
lyhyt, vanha mies karkeasta kankaasta tehdyssä kauhtanassa; kalju
päälaki hohtaa suurena pälvenä aivan kuin Jelisei Bodrovin pää. — Hän
on todellakin aivan Jelisein näköinen, — ajattelee Jefim mielessään.
— Mutta Jelisei se ei voi mitenkään olla. Mitenkä hän olisi ehtinyt
Jerusalemiin ennen minua! Odessasta oli laiva lähtenyt viimeksi viikkoa
aikaisemmin kuin meidän laivamme. Sillä laivalla hän ei ole mitenkään
voinut tulla. Meidän laivassamme hän ei ainakaan ollut. Minähän näin
kaikki pyhiinvaeltajat.
Jefim oli tuskin ehtinyt näin päätellä, kun tuo mies alkoi rukoilla.
Hän kumartui kolme kertaa: kerran eteenpäin Jumalalle ja sitten
oikealle ja vasemmalle oikeauskoiselle kristikunnalle. Ja kun hän
käänsi päänsä oikealle, näki Jefim todellakin ystävänsä Jelisei
Bodrovin. Hän tunsi tämän mustan kiharan parran, josta pilkisti
harmaata poskien kohdalla, silmäkulmat, silmät, nenän ja koko kasvot —
Jelisei Bodrov ilmielävänä.
Jefim tuli hyvin iloiseksi, kun oli jälleen tavannut matkakumppaninsa,
ja ihmetteli samalla, miten tämä oli päässyt perille ennen häntä.
— Kas sitä Bodrovia, kuinkahan se on päässyt noin eteen! ajatteli hän
itsekseen. — On varmaan saanut sellaisen toverin, joka on toimittanut
hänet sinne. Minäpä tapaan hänet ulko-ovella. Annan matkapassit
pyhiinvaeltajalle ja yhdyn Jeliseihin. Hän toimittaa varmasti minutkin
lähemmäksi.
Jefim koetti nyt pitää varansa, ettei Jelisei pääsisi näkyvistä.
Jumalanpalvelus oli päättynyt, ihmisjoukko tunkeutui eteenpäin
saadakseen suudella ristiä, ja Jefim työntyi väkijoukossa syrjään.
Hänet valtasi taaskin pelko, että häneltä viedään rahakukkaro. Koko
ajan hän koetteli kukkaroaan ja ponnisteli päästäkseen tungoksesta
ulkoilmaan. Hän pääsi ulos ja kierteli etsien Jeliseitä sekä
ulkopuolelta että sisältä. Temppelin kammioissa oli paljon kaikenlaista
väkeä: muutamat söivät täällä ja joivat viiniä, makasivat ja lukivat.
Jeliseitä ei vain näkynyt missään. Jefim palasi majataloon, mutta ei
löytänyt Jeliseitä. Tänä iltana ei pyhiinvaeltajakaan tullut enää
majapaikkaan. Hän oli kadonnut antamatta takaisin lainaamaansa ruplaa.
Jefim oli nyt yksin.
Seuraavana päivänä Jefim meni jälleen Vapahtajan haudalle erään
tambovilaisen vanhuksen seurassa — tämä tambovilainen oli tullut
samassa laivassa. Hän yritti päästä lähemmäs eteen, mutta työntyi
tungoksessa aina poispäin. Hän jäi erään pylvään ääreen rukoilemaan. Ja
katsellessaan siinä eteensä hän näkee taaskin aivan Pyhän haudan luona,
lamppujen alla, Jelisein seisovan. Hän on levittänyt kätensä niinkuin
pappi alttarilla, ja kalju päälaki hohtaa. — No, nyt, — ajattelee
Jefim, — tällä kertaa en hellitä silmiäni hänestä. — Hän tunkeutui
väkijoukon läpi ja pääsi eturiviin. Mutta Jelisei ei ohut enää siellä.
Kolmantena päivänä Jefim menee jumalanpalvelukseen ja näkee jälleen
pyhässä paikassa Jelisein. Hän seisoo nytkin käsivarret levällään ja
katse ylöspäin suunnattuna, kuin näkisi jotakin ylhäällä. Ja kalju
päälaki hohtaa ja loistaa. — Nyt, — ajattelee Jefim, — nyt hän ei
ainakaan pääse karkuun. Minä asetun ulko-ovelle ja tartun siellä kiinni
hänen käsivarteensa. Meidän on mahdotonta siellä sivuuttaa huomaamatta
toisiamme. — Jefim seisoi ulko-ovella, seisoi puoli päivää, koko
ihmisjoukko kulki hänen ohitseen, mutta Jeliseitä ei näkynyt.
Jefim viipyi Jerusalemissa kuusi viikkoa ja kävi kaikissa pyhissä
paikoissa: Betlehemissä, Betaniassa ja Jordanilla; Vapahtajan haudalla
hän antoi leimata sinetillä uuden paidan, missä hänet kerran oli
haudattava. Hän otti myös mukaansa pienen pullollisen Jordanin vettä,
samoin multaa ja kynttilöitä pyhistä paikoista, jakeli rahansa ja jätti
itselleen vain sen verran kuin kotimatkaan tarvittiin. Ja Jefim lähti
paluumatkalle. Hän astui jalan Jaffaan, matkusti laivassa Odessaan ja
kulki sieltä taas kotiin jalan.