Heinäkuun lopulla alkoi näiltä tulla tietoja. Koko Europassa kysyttiin
vehnää. Viljakauppiaat ostivat auliisti ja tekivät sopimuksia
tulevista hankinnoista. Elokuussa alettiin tilata Amerikan vehnää.
Ensin hajallisin tilauksin, sitten yhä taajemmin. Niin saapui syksy.
Europassa vallitsi levottomuutta talviruoan suhteen, ja Amerikassa oli
vain kohtalainen sato. Venäjä, Yhdysvallat ja Argentiina saivat elättää
mailman seuraavan kahdentoista kuukauden kuluessa.
Chicagon vehnäpörssin viisari osotti 75 senttiä ja sillä hinnalla myi
Jadwin koko syysvehnänsä sekä osti samassa kolme miljonaa bushelia
joulukuun satoa. Koskaan ennen ei hän ollut niin antautunut syvänteen
virtaan. Mutta jotain suurta oli tekeillä. Hän tunsi sen. Joka puolella
tuntui vilkastuva liike. Hitaus oli lähtemästä. Yhä nopeampana vilisi
virta. Ja hän oli aallon harjalla. Nyt alkoi edellisten päiväin
aavistus ja päättäväisyys kantaa hedelmiä. Luottavaisena sukelti Jadwin
syvyyteen. Viikko viikolta vilkastui syvänteen pyörre, joka viikko
kasvoivat Europan tilaukset, ja 75—78 sentissä kieppunut hinta
hyppäsi kuun lopulla ylös 80:een. Sinä päivänä osti Jadwin itselleen
paikan Kauppakamarista. Hän ei enää ollut "sivullinen".
7.
Eräänä marraskuun aamuna istui Laura aamiaisella miehensä kanssa. Hän
oli vakavan näköinen, ja kun Jadwin laski lehtensä työntäen kahvikupin
häntä kohti, käytti hän tilaisuutta sanoakseen: "Curtis."
"Mitä, tyttöseni?"
"Rakas... milloin pääset — tästä kaupastasi? ethän koskaan ole näin
ollut. Minä en enää saa sinua hetkeksikään yksikseni. Jos et tutki
lehtiä ja raportteja etkä keskustele tuntikausia Gretryn kanssa, niin
aatoksesi näyttää olevan siellä pörssissä. Rakkaani, en haluaisi
valittaa enkä olla itsekäs, mutta tuntuu kuin olisi ikävä. Eilen sanoit
että selviätte Gretryn kanssa yhdeksään ja minä odotin ja odotin. Kello
yksitoista menin vuoteelle, mutta minun oli ikävä. Ilta oli pitkä.
Minulla oli ylläni se puku, josta enimmin pidät..."
Pitemmälle ei hän päässyt, kun hänen miehensä otti hänet käsivarsiinsa
ja itseään piinaten puheli, kuinka hän oli itsekäs aasi, joka ei ollut
yhdenkään niiden kyyneleiden arvoinen, jotka nyt pirahtelivat Lauran
silmistä.
"Ei puhuta siitä enää. Minä olen niin itsekäs..." sanoi Laura.
"Mitä joutavia, minähän..."
"Mutta lopetathan sinä tämän keinottelun? Mitä hyötyä siitä on?
Olemmehan niin rikkaat, ettemme voi rahaamme kuluttaa. Miksi lisää?"
"Ei se ole raha, vaan se jännitys — —"
"Siinäpä se. Jännitys! Se muuttaa sinut. Olet jo usein niin hermostunut
ettet kuule kun sinulle puhun. Mielessäsi on vain vehnä, vehnä, vehnä.
Kuinka sitä vihaan ja pelkään."
"Se ratkaisee. En tahdo tehdä sinua onnettomaksi minuutiksikaan mailman
kaikesta vehnästä."
"Ja lopetat keinottelun?"
"Niin, katsos, enhän minä pääse heti pois, mutta niin pian kun
tilaisuus tulee. Mutta se ei saa olla meidän välillämme. Milloinkas me
viimeksi luimmekaan yhdessä?"
"Ei sitten kun maalta tulimme."
"Niin on, hitto vieköön. Täytyy päästä irti. Mutta et usko kuinka se
vehnäkauppa innostaa. Ja mitä olisi minun tehtävä? Mitä tekisimme me,
jotka jo olemme rahakassamme koonneet? Täytyyhän jotain toimia. Minä
en viitsi maleksia klubeissa enkä harrasta kilpa-ajoja enkä viattomain
kettujen kuoliaaksi ratsastusta. Pörssi on ainoa kunnon peli. Mutta
olen mennyt siinä pitkälle ja lupaan lopettaa. Mutta se on hienoa
huvia. Kun osaat laskea paremmin ja nähdä kauemmaksi kuin toiset ja kun
sitten juuri niin käy kuin olet laskenut, niin arvaatko —— —"
"Mutta ethän sinä puhu siitä minulle. En tiedä mitään asioistasi.
Kuulen Courtilta ja Gretryltä vähän, mutta en koskaan sinulta. Etkö
luota minuun? Etkö halua minun elävän mukanasi joka kohdassa? Kuule
mitä teet nyt?"
"Kyllähän minä puhuisinkin. Et tietenkään saa puhua kellekään näistä
asioista."
Laura lupasi ja Jadwin sanoi: "Minä olen niitä, jotka uskovat, että
vehnän hinta nousee. Viime huhtikuulla jo huomasin. Nyt ostin elokuulla
kolme miljoonaa bushelia."
"Kolme miljonaa! Mitä teet sillä?"
Jadwin koetti selittää, että hän oli vain ostanut oikeuden vaatia
määräpäivänä sen vehnämäärän, mutta Laura ei näyttänyt ymmärtävän. Hän
sanoi: "Jatka vaan."
"Katsos, sitten huomasimme että sateet Englannissa saattavat tuottaa
huonon sadon ja syyskuussa saimme kuulla, ettei Siperia jaksa kasvattaa
kyllin Venäjän eteläisiä läänejä varten. Siten jäivät Yhdysvallat ja
Argentina koko mailman hankkijoiksi. Se kohotti hintoja. Minä olen
laskenut, että pian Englanti ja Italia ja Saksa ovat valmiit maksamaan
hyvästi Amerikan vehnästä. Se on heidän ravintoaan."
"Miksei sitten anneta sitä niille ihmisparoille?"