_Sisilian_ kreikkalaiset eivät olleet ottaneet osaa heimolaistensa
taisteluun persialaisia vastaan, mutta heillä oli itsellään itämainen
vihollinen, jota vastaan heidän täytyi puolustaa hellenismiä ja omaa
itsenäisyyttään, nimittäin seemiläiset _karthagolaiset_. Nämä kävivät
entistä vaarallisemmiksi, kun he näihin aikoihin tekivät liiton
_etruskien_ kanssa, jotka silloin olivat Italian voimakkain sekä maa-
että merivalta. Liiton tarkoituksena oli vastustaa kreikkalaisia
kauppakilpailijoita läntisellä Välimerellä.
Sen sijaan, että olisivat yhteisvoimin vastustaneet yhteistä
vihollistaan, suuri osa Sisilian, kuten emämaankin, kreikkalaisista
yhdyskunnista oli tukkanuottasilla keskenään. Sellaisten pikkukahakkain
tuloksia oli esim. kukoistavan Sybariksen hävitys.
Sisiliassa sopu kuitenkin aikaa myöten parani, mutta se ei johtunut
helleenien hyvästä tahdosta, vaan siitä, että voimakkaat tyrannit
anastivat valtaansa useimmat saaren kreikkalaisista siirtokunnista.
Siihen aikaan, jolloin Kreikan emämaa kävi vapaustaisteluaan
persialaisia vastaan, oli valta jakautunut etupäässä kahden tyrannin
kesken, joista toinen oli Syrakusan tyranni _Gelōn_, toinen hänen
appensa _Thērōn_ Akragaasta. Gelon oli erinomaisen tarmokas mies,
etevä sotapäällikköjä olojen järjestelijä, mutta häikäilemätön ja
mielivaltainen, kuten vain sisilialainen tyranni saattoi olla. Kaikki
esteet, joita hänen tielleen osui, tallasi hän maahan.
Himérassa saaren pohjoisrannikolla oli myös muuan tyranni. Kun Theron
karkoitti hänet maanpakoon, ei häntä vähääkään arveluttanut pyytää
apua karthagolaisilta, jotka olivat kreikkalaisten verivihollisia.
Nämä käyttivät ihastuneina hyväkseen tilaisuutta päästä sekaantumaan
kilpailijainsa keskinäisiin riitaisuuksiin ja lähettivät Himeraa
piirittämään voimakkaan sotajoukon päällikkönsä _Hamilkarin_ johdolla,
joka oli karthagolaisen sotalaitoksen luoja. Mutta silloin Gelon riensi
appensa avuksi ja tuotti Karthagon armeijalle musertavan tappion
_Himeran_ luona samana vuonna — kansan suussa säilyneitten tietojen
mukaan samana päivänäkin — kuin Salamiin taistelu.[129] Hamilkarin
kerrotaan koko taistelun ajan uhranneen jumalille eläimiä, ja kun hänen
sotajoukkonsa lähti pakoon, kerrotaan hänen itsensä heittäytyneen
uhrituleen.
Saadessaan tiedon tappiosta karthagolaiset lähettivät heti
sanansaattajia Syrakusaan hieromaan rauhaa. He näet pelkäsivät, että
Gelon muuten ahdistaisi heitä heidän omalla alueellaan. Gelonille oli
myöskin edullista solmia rauha karthagolaisten kanssa, koska Kreikassa
käyty suuri taistelu oli vielä ratkaisematta. Hän myönsikin heille
rauhan 2 000 hopeatalentin suuruista vahingonkorvausta vastaan.[130]
Kuuden vuoden kuluttua sisilialaisten ja etruskien välillä käytiin
yhtä ratkaiseva meritaistelu _Kýmēn_[131] luona. Se päättyi etruskien
merivoiman täydelliseen häviöön.[132] Syrakusaa voitiin nyt pitää
Tyrrhenanmeren valtiaana, niinkuin Ateena hallitsi Aigeianmerta.
Nämä tapaukset masensivat karthagolaisia niin suuresti, että
he vasta pari miespolvea myöhemmin uskalsivat uudelleen ryhtyä
hyökkäyspolitiikkaan kreikkalaisia vastaan. Kymen taistelulla oli
se maailmanhistoriallinen merkitys, että se ratkaisevasti vapautti
latinalaiset etruskeista ja laski siten Rooman valta-aseman varsinaisen
perustuksen.
* * * * *
Näin oli helleeninen sivistys sekä idässä että lännessä taistellen
vapautunut itämaisesta kulttuurista.
Kirjallisuutta, joka kuuluu tähän ja seuraavaan osastoon:
Thukydides, Historie, overset og oplyst ved Anmærkninger av M.Cl.
Gertz. (On myös Hårdhin suomennos »Peloponneesolais-sota».)
Adolf Bauer, Die Griechischen Kriegsaltertümer (Laaja
kirjallisuusluettelo).
Hans Delbrück, Die Perserkriege und die Burgunderkriege.
Hans Delbrück, Geschichte der Kriegskunst im Rahmen der politischen
Geschichte: nid. I.
H. Droysen, Heerwesen und Kriegsführung der Griechen (Laajat
kirjallisuusviitteet).
G.B. Grundy, The great Persian war.
Johannes Kromayer, Antike Schlachlfelder: nid. IV (Laajat
kirjallisuusluettelot).
Tätä lukua varten:
Adolf Bauer, Themistokles.
Max Duncker, Die Schlacht von Marathon (Heinrich von Sybelin
julkaisemassa »Historische Zeitschriftissä» 1881).
Thomas Lenschau, Zur Geschichte Ioniens (Klio. Beiträge zur alter
Geschichte herausg. von C.F. Lehmann-Haupt und E. Kornemann: nid. XIII).
Richard Nordin, Die äussere Politik Spartas zur Zeit der ersten
Perserkriege.
Richard Nordin, Studien in der Themistoklesfrage.
HELLEENIT RYHTYVÄT HYÖKKÄÄMÄÄN PERSIALAISIA VASTAAN ATEENAN HEGEMONIAN
AIKANA.