Kun helleenit lähestyivät seireenien saarta, Odysseus kertoi
miehilleen, mitä Kirke oli hänelle sanonut vaarallisista
merenneidoista, ja mitä keinoja hän oli neuvonut heitä käyttämään
suojellakseen itseään niiden taikavoimaa vastaan. Odysseuksen yksin
piti saada kuunnella seireenien laulua, mutta hän käski toveriensa mitä
lujimmilla köysillä sitoa itsensä mastoon. Ja jos hän sitten käskisi
heitä aukaisemaan köydet, tulisi heidän sen sijaan köyttää hänet vielä
lujempaan. Mutta ennenkuin tämä tapahtui, hän tukki vahalla kaikkien
miestensä korvat, niin etteivät he voineet kuulla mitään, kun ihanat
merenneidot houkuttelevin sävelin alkoivat laulaa:
»Tullos, Odysseus oiva, sa kunnia kuulu Akhaijein!
Laivoin laskeos kuuntelemaan sulo-lauleloamme!
Eip' ole tummaa purtt' ohi laulua kuuntelematta,
huuliltamme mi soi hunajaisena, laskenut kenkään;
täält' ihamiellä hän taas, rikastietoisempana lähti.»
Ihanan laulun kuullessaan Odysseus joutui aivan haltioihinsa ja koetti
merkein ja elein saada miehensä irroittamaan köydet. Mutta sen sijaan
nämä sitoivat hänet vielä lujemmin kiinni mastoon. Vasta kun oli
ehditty niin kauas, ettei seireenien saarta enää näkynyt, he päästivät
hänet köysistä ja ottivat vahan korvistaan.