Evansin Knossoksessa suorittamani kaivausten luullaan tuoneen
päivänvaloon kuningas Minoksen upean hallitsijapalatsin rauniot,
valtavan Labyrintin saleja ja huoneita, avoimia linnanpihoja ja
käytäviä, joihin arkeologi tänäkin päivänä eksyy. Raunioiden pinta-ala
on suurempi kuin Tukholman linnan.
Aina siitä päivästä, jolloin Schliemann julisti maailmalle Mykenessä
löytäneensä Agamemnonin haudan, ei mikään kreikkalaisella maaperällä
tehty arkeologinen löytö ole vaikuttanut yleisön mielikuvitukseen niin
valtavasti kuin Evansin Knossoksessa suorittamain kaivausten tulokset.
Minotauros ja Labyrintti — mitä ihmeellisiä satuaiheita!
Tietenkin on vain oletusta, että olisi löydetty juuri Minoksen palatsi,
mutta tämän hypoteesin puolesta puhuu sekin tosiasia, että kaivauksia
siellä suoritettaessa on löydetty paljon savisia sinettipainoksia,
missä on puoleksi eläintä, puoleksi ihmistä muistuttavien hirviöiden
kuvia. Ja Labyrinttia tarkoittavina voi pitää, jos niin haluaa, eräitä
kuninkaan palatsin seinämaalauksia. Muutoin on kylläkin luultavaa,
että kreikkalainen taru Labyrintista on syntynyt juuri itse kuninkaan
palatsin mahtavien raunioiden vaikutuksesta.
Säilyneet sisustusten ja seinämaalausten jätteet todistavat, että
täällä kerran kohonnut kuninkaan asunto on koristelussaan edustanut
korkeita taiteellisia vaatimuksia. Seinäkuvissa liikkuu naisia, jotka
vaikuttavat merkillisen nykyaikaisilta solakkoine vyötäisineen ja
avokaulaisine, liehureunusteisine pukuineen. Niin hienostunutta oli
kerran tuon seudun elämä.
Toiset seinäkuvat esittävät ihastuttavan luonnonmukaisesti ja elävästi
kasveja ja eläimiä: lentokaloja, jotka päristelevät ja hyppäävät esiin
vedestä, mustekaloja, meritähtiä, leviä, ja muita merikasveja, joita
aallot huojuttavat — puhdasta impressionistista taidetta, Nerokkaat,
kreettalaiset taiteilijat, joiden nimiä nyt ei kukaan tunne, olivat
keksineet kauneusarvoja meren eläin- ja kasvimaailmasta ja käyttivät
niitä impressionistisella näkemyksellä seinien ja loistomaljakkojen
koristelutarkoitukseen. Myöskin imevää vohlaa esittävä fajanssikohokuva
todistaa hienoa luonnon huomioimista. Taideteokset ovat eloisia ja
vapautuneita verrattuna perinnäiseen egyptiläiseen kuvanveisto- ja
maalaustaiteeseen. Se saa melkein luulemaan, että Ekhnatonin suosima
egyptiläinen taidesuunta oli peräisin Kreetasta ja kreettalaisten
taiteilijoiden edustamaa. Kenties nämä ovat kuuluneet sukupolveen,
jonka täytyi jättää Kreetta, kun suuri hävitys kohtasi saaren
kulttuuria.
Tanskalainen muinaistutkija Frederik Poulsen on muutamin nerokkain
sanoin tulkinnut olennaisen eron muinaisen egyptiläisen ja
kreettalaisen taiteen välillä. »Egyptin taide», hän sanoo, »on kuin yö.
Se kuuluu hautojen hämärään, juhlallisen synkkiin temppelihalleihin,
pyhien eläinten tummaan mystiikkaan. Kreetalaisessa taiteessa
sitävastoin meitä kohtaa päivänvalo. Aamunsarastus väreilee
kissankelloilla ja perhosten siivillä, se liekehtii helmeilevän meren
pinnalla, missä delfiinit ja lentokalat leikkivät vedenkalvossa ja
korallit ja levät elävät hiljaista elämäänsä alhaalla syvyydessä − −
− Ja koko tämä valomaailma nähdään ja kuvataan samalla viehättävällä
ilolla, samalla lapsellisella naiivisuudella ja tuoreudella.» Se on
maailma vailla varjoja ja syntiä, kreikkalaisen jumalmaailman kaltainen.
Useissa Minoksen palatsin saleissa on seinien alaosa ollut koristettu
alabasterilevyillä kuten assyrialaisissa palatseissa, jotka
rakennettiin monta sataa vuotta myöhemmin.
Linnassa oli tarkoin otettu huomioon myöskin terveydenhoidon
vaatimukset. Rakennuksessa oli viemärijohtoverkko, joka todistaa
silloisen rakennustaidon korkeata kantaa verrattuna esim.
keskiaikaiseen. Suuremmat viemärijohdot olivat miehenkorkuisia ja
huolellisesti kivestä rakennettuja, ahtaammat olivat poltetusta savesta
tehtyjä putkia, jotka oli rakennettu siten, että toisen putken kapea
pää voitiin työntää toisen putken avaramman pään sisälle.
Vanhimmat kreettalaiset löydöt palautuvat kauas kivikauteen, jonka
arvellaan siellä päättyneen kolmannella vuosituhannella e.Kr. Sitä
seurasi kuparikausi ja sen jälkeen pronssikausi, jota kesti noin vuoden
1200 vaiheille e.Kr.[14]
Kreettalainen sivistys kohosi korkeimpaan loistoonsa noin 2000—1400:n
vaiheilla e.Kr. Ajanjakson alkua merkitsee Knossoksen uljaan
palatsin rakentaminen. Kaksi muutakin palatsia on kaivettu esiin
Kreetan etelärannikolla. Leveä ajotie yhdisti ne Knossokseen.
Useista paikoista Kreetan itäosassa on sitäpaitsi löydetty linnojen,
kaupunkimaisten yhteiskuntien, kylien ja hautausmaiden raunioita.
Kreettalaiset palatsit osoittavat, että täälläkin, kuten Egyptissä ja
Babyloniassa, mahtavat hallitsijat ovat tukeneet sivistystä. Mutta
merikulttuuri ei ole yhtä kestävää kuin tuollaisten maiden sivistys;
kuten muuan kirjailija sanoo, sillä ei ole »lihavaa peltomaata
vankkana perustuksenaan, vaan sen täytyy rakentaa petollisen meren
ja vaihtelevien kauppasuhteiden varaan,» Sillä on myöskin laineiden
levottomuutta veressään. Uskomattoman nopeasti se kasvaa ihmeteltävän
korkeaksi, mutta vajoaa yhtä nopeasti unhoituksen mereen.
* * * * *
Kreettalais-mykeneläisen sivistysmaailman piirissä tehdyistä löydöistä
ovat erikoisen mielenkiintoisia ne, jotka koskevat uskontoa, sillä
ne johtavat meidät historiallisen ajan kreikkalaisten uskonnollisen
käsityksen juurille. On näet tuskin mitään inhimillisen elämän alaa,
missä perimätieto osoittautuisi niin sitkeäksi kuin uskonnossa. Monet
mykeneläiset jumalanpalveluspaikat olivat jatkuvasti käytännössä
myöskin historiallisena aikana. Ateenan Akropoliilla, joka oli
kaupungin tärkein pyhäkkö, voidaan uhri- ja temppelilahjojen
kerrostumia seurata keskeytymättä aina mykeneläiseen aikaan asti.
Nykyjään ollaan myös selvillä siitä, että kreikkalaisten uskonnon
monet piirteet ovat jätteitä kreettalais-mykeneläiseltä ajalta. Mutta
aihe on vaikea eikä vielä läheskään perinpohjaisesti tutkittu. Se
mitä tiedetään, viittaa kuitenkin siihen, että kreettalaiset tälläkin
alalla ovat olleet sivistyksen välittäjiä itä- ja länsimaiden välillä,
että he ovat vastaanottaneet uskonnollisia käsityksiä ja tapoja
sekä Egyptistä että Aasiasta, muovailleet niitä omalla erikoisella
tavallaan ja jättäneet useita niistä perinnöksi helleeneille. Kreetassa
voidaan seurata helleenien uskontoa taaksepäin fetishiasteelle saakka,
jolloin pidettiin pyhänä eräitä eläimiä, puukuvioita ja omituisen
muotoisia kiviä. Ateenan Akropoliilla oli historiallisena aikana pyhä
öljypuu, joka kaikesta päättäen oli niin vanha, että se oli peräisin
mykeneläiseltä ajalta.
Jumalia palveltiin kreettalaisena aikana alkujaan luolissa ja
vuorenhuipuilla. Vuorten kukkulat ja taivas ovat vanhastaan olleet
yhteydessä toistensa kanssa. Myöhemmin kreettalaiset rakensivat
pyhäkköjä uhritoimituksia ja muita uskonnollisia menoja varten.
Kreetalaisissa muinaislöydöissä esiintyy runsaasti kuvia
uhrikohtauksista, jotka ilmeisesti muistuttavat Homeroksen laulujen
kuvauksia, Kreettalais-mykeneläisen ajan muinaislöydöissä tavataan
usein kaksiteräisen kirveen kuva. Tämä ase oli näet Kreetassa
uskonnollinen symboli aivan kuin kristinuskon risti ja islamin
puolikuu. On olemassa eri mielipiteitä siitä, onko tämä kirves ollut
jonkun määrätyn jumaluusolennon, esim. ukkosen ja salaman jumalan
symboli vai onko sen uskonnollinen merkitys johtunut siitä, että
sitä on käytetty uhrattaessa. Knossoksessa oli erikoinen kappeli,
jonka symbolina oli kaksiteräinen kirves Kaksiteräisen kirveen vanhin
tunnettu nimitys on »_labrys_», ja Labyrintin arvellaan saaneen nimensä
siitä, että rakennuksessa oli huone, jossa palveltiin labrysta.
* * * * *
Kreetan suuruudenaikana tuli _kirjoitustaito_ yleiseksi saarella.
Knossoksesta on löydetty arkisto, jossa on enemmän kuin 1500
savitaulua. Runsaasti piirtokirjoituksia on myös saviastioissa ja erään
palatsin seinissä Kreetan etelärannikolla. Kreettalaiset kirjoittivat
ensin jonkinlaisilla hieroglyfintapaisilla kuvioilla, sittemmin
merkeillä, jotka muistuttavat syyrialaisia kirjaimia; mutta molemmat
lajit ovat valitettavasti vieläkin arvoituksena kielitieteilijöille,
huolimatta siitä, että he vuosisadan vaihteesta saakka ovat yrittäneet
selittää niitä. Arvoituksen ratkaisemista helpottaisi jokin
kaksikielinen kirjoitus tai sanaluettelo.
Mihin rotuun kreettalaisen sivistyksen ihmiset ovat kuuluneet? Siihen
kysymykseen ei voida varmasti vastata.[15] Se vain on selvää, että he
eivät olleet indoeurooppalaisia. Vanhojen kreettalaisten syntyperän
arvoituksen avain on luultavasti Knossoksen palatsin arkistossa.
Kreetta odottaa Champollioniaan.
Kirjallisuutta:
Arthur J. Evans, The palace of Minos at Knossos. I.
Helmuth Th. Bossert, Alt-Kreta. Kunst und Handwerk in Griechenland...
während der Broncezeit.
Ronald M. Burrows, The discoveries in Crete. (Laaja
kirjallisuusluettelo.)
L.P. Lagrange, La Crēte ancienne.
Oscar Montelius, Konung Minos' palats (Nordisk tidskrift 1905).
Oscar Montelius, Málningskonsten i Grekland ett årtusende före Perikles
(Nordisk tidskrift 1920).
Oscar Montelius, Kretensisk skulptur före Moses tid (Nordisk tidskrift
1921).