JANNE (Heikin jälkeen; avuttomana:) Terve, terve... (Seisoo hetken
paikallaan: hätkähtää, juoksee oikealle ja takaisin; suoraan katsomoon,
kuin apua anoen:) Nyt se tulee... Ja naiset tulevat ja herrat tulevat!
Ja kauppiaan rouva, se Potifaarin emäntä! Voi, Jooseppi parka...
(Juoksee taas oikealle, palaten takaisin; tyytyväisempänä katsomoon:)
Ahaa, jopa jönkii hitaammin, se ährys... palavissaan varmaan. (Ryhtyy
ankarasti miettimään.) Papinpoika on tomppeli, sanoi Heikki. Ja minä?
Neropatti ja maailmanmatti. Siis: ei tappelulla ja hälyllä, vaan
viisaudella ja älyllä... Oisko nakata kivellä sen tomppelin naamaan?
(Katselee ympärilleen löytääkseen kiven; luopuen aikeestaan:) Ei,
ei. Kuka takaa, että se osuu? Yksinkertaisia papinpoikia suojelee
sallimus... Jotain muuta! (Takoo otsaansa, kävelee edestakaisin:)
Jotain hienon hienoa ja ihmeellistä... (Pysähtyy oikealle etualalle,
tuijottaa nuoralta oleviin vaatteisiin:) Jotain naisellisen viekasta
tai... viekkaan naisellista... (Kuin hakien jotain ajatusta:) Hame.
Pöksyt ja pusero. Päivänvarjo ja hame. Hame ja... (Riemukkaana
keksintönä:) Oi, hame! Sinä taivaallinen kapine, sinä kaikkien
arvoituksien seesam... (Katsomoon, tuttavallisesti:) Se on selvä
nyt, uskokaa tai ette. (Riisuu takkinsa ja heittää sen maahan, ottaa
nuoralta hameen, painaen sen rintaansa vasten:) Sinä salaisuuksien
peite ja tyhmyreitten ansa... (Sovittaen sen eteensä:) Hoida virkas,
sua käskee äly kirkas. (Vetää housujen tavoin hameen yllensä; ottaa
puseron ja pujottaa sen nokkelasti päällensä; jääden katsomaan
paidanhihojansa, joita puseron lyhyet hihat eivät peitä:) Mutta kädet?
Kädet ovat Eesaun kädet... (Käärii paidanhihansa kokoon, niin että
ne peittyvät puseroon; menee pöydän luo, ottaa peilin ja katselee
itseään huolellisesti:) Ei mitään vikaa, joka päällepäin näkyisi.
Mutta posket... hieman hempeämmiksi. (Hankaa kädellä poskiaan, niin
että niiden maaliläikät tasoittuvat sopivasti; katsoo uudestaan
peiliin:) Jestas sentään, mikä kaino kauneus sinun poskiltasi hohtaa,
Janne parka... (Rientää ottamaan päivänvarjon, levittäen sen ja
nostaen päänsä päälle:) Ja nyt... piiloon pää ja hempeäksi ääni.
(Asettuu riippumattoon; jäljitellen naisen ääntä:) Sopii tulla,
kiireestä kantapäähän on valmis Lempi Sirkiä... (Kuulostelee; jää
äkkiä tuijottamaan housunlahkeisiinsa:) Helkkarissa! Muu kaikki
käy, mutta pukinsorkat on näkyvissä... (Nousee, kiirehtii oikealle;
hädissään:) Saakeli soikoon, nyt on tiukka paikka. (Huomaa kantoa
peittävän liinan:) Ahaa! (Hetken epäröityään:) Hätä ei lue lakia.
(Tempaa kannolta liinan, niin että kaikki sillä olevat esineet lentävät
hujan hajan maahan; liina kädessä:) Mitä tehtäis ei naisen takia?
(Asettuu jälleen riippumattoon, peittää liinalla jalkansa ja varjoo
päivänvarjolla kasvonsa; kurkistaa kerran vielä olkansa yli, ottaa
velton asennon ja jää odottamaan.)