LEO VILANDER, (puoleksi maalaisesti, puoleksi herraskaisesti puettu,
lihavahko ja tyhmännäköinen papinpoika, tulee hengästyneenä ja
palavissaan oikealta.)
VILANDER (puhuu hieman änkyttävästi:) Neiti Si-si-sirkiäkö siellä
hö-hö-hö... uinailee?
JANNE huokaillen ja valittaen; matkien koko ajan naisen ääntä: Ooh,
älkää häiritkö minua...
VILANDER. Sa-sa-sairastaako se neiti ihan tautia vai... ?
JANNE. Päänsärkyä, hermosärkyä... kroonillista anemiaa ja, ja... Minun
hermoni eivät kestä tätä maalaiselämän karkeutta! Ja sitten... sisäisiä
ristiriitoja...
VILANDER. O-o-onpas siinä tautia kerrakseen. (Lähestyen:) Mutta minä
kun vähän hierasen niskoilta ja nivusilta ja sitten pa-pa-pappilan
saunaan... (Kumartuu Jannen puoleen ryhtyäkseen hieromaan.)
JANNE (omalla äänellään; unohtaen osansa:) Eikä helkkarissa!
VILANDER. Ohhoh...
JANNE (jälleen naista jäljitellen:) Ooh, jättäkää minut rauhaan.
(Ojentaen kätensä peittäen päivänvarjolla yhä tarkemmin kasvonsa:)
Saatte suudella kättäni, mutta menkää, menkää...
VILANDER kömpelösti suudelmaan: Ky-ky-kyllähän minä... Mutta saisikos
tavata jossain rouva Tillonia?
JANNE. Hän on soutelemassa... Killingin saaren ja Jänissaaren... ja...
ja...
VILANDER (mustasukkaisena:) Y-y-yksinkö? Ka-ka-kauppiaanko kanssa?
JANNE. Nuoren, tummatukkaisen, vieraan (matkien änkytystä:)
ka-ka-kavaljeerin kanssa.
VILANDER raivoissaan; liikehtien: Va-va-vai niin! Pe-pe-petoskauppaa...
(Oli kompastua Jannen takkiin; ottaen sen maasta:) Ja si-si-siinä
on sen lurjuksen takki. Vai pa-pa-paitasillaan ne soutelevat
ke-ke-keskellä päivää. O-o-otanpa sen talteen ja se-sel-selkäsaunan saa
sen omistaja pappilan rengeiltä. (Aikoo lähteä.)
JANNE unohtaen taas osansa: Piru vieköön, älä vie!
VILANDER pysähtyen hämmästyneenä oikealle: Ohhoh.
JANNE tekeytyen nopsasti sairaaksi: Ooh, miten päätäni särkee...
VILANDER. Hö-hö-hö... na-na-naiset miehistyvät. Mu-mu-mutta ei meitä
petetä. (Poistuu kiivain askelin oikealle.)
JANNE (vihan vimmassa:) Luuleeko se tolvana, että takiton mies voi
kosia ylhäistä naista? (Ponnahtaa pois riippumatosta: solahuttaa hameen
päältään ja jättää sen maahan:) Ja kehtaa vielä kilpailla _minun_
kanssani ja kaiken lisäksi _minun_ tulevasta morsiamestani. (Sipaisee
puseron yltään ja heittää sen jonnekin taka-alalle; ottaa hyökkäävän
asennon:) Niin se, nään ma, on Suomen maassa, että jos muu ei auta,
niin tappelu auttaa. (Nyrkkiä heristäen oikealle päin:) Herran pojat ja
Kaitarannan Kustaa... Takki tänne! (Ryntää hirmuista vauhtia oikealle;
samassa alkaa taas kuulua moottorin säkytys, entistä lähempää,
lakatakseen jälleen seuraavan kohtauksen alussa.)