(Janne tulee vasemmalta kurkkaillen ja hiipien, kulkee yli näyttämön
huomaamatta Heikkiä.)
JANNE (Heikki rykäistyä, selvittyään säikähdyksestään:) Jokos se meni?
HEIKKI. Perästä kuuluu sano torventekijä.
JANNE (tepastellen keskinäyttämöllä; tyytyväisenä:) Jaa, jaa, jospa hän
vain olisi nähnyt, miten ylhäisesti osasin käyttäytyä tuota tyttöriepua
kohtaan, hän ymmärtäisi ilman muuta, että olen valmis, niin... kaikesta
päättäen olen ollut jo kehdossa kypsä astumaan korkeampaan säätyyn.
HEIKKI. Siltä näyttää. Mutta minkäs sankariteon sinä nyt oikein aiot
tehdä?
JANNE (omissa maailmoissaan:) Mitäkö tehdä? Heittää nappi- ja
rihkamakaupan, ompelukoneet ja ompelijattaret hiiteen ja tulla
tirehtööriksi! Valuutta virtaa kuin Korpijoki Töykänän lävitse,
osakekirjat nousevat ja laskevat kuin purjelaivat merellä. Kupongit
leikataan, kramofoonit soivat ja ratiot laulavat ja kompanjuunien
kanssa juodaan sinun-maljat sampanjakaljassa vaan. (Alkaa kuulua
vasemmalta taas moottorin hetken kestävä säkytys, säikähtää:) Äsh,
apteekkarin peräprutku, kuuletko?
HEIKKI. Kuulen ja haistan. Ja lyönpä vetoa, että rouva ja ryökinä
sipsuttelee parhaillaan joen pengertä tänne.
JANNE (hyörien hädissään sinne ja tänne:) Herrajjee... ja millä minä
nyt ennätän toteuttaa suuren unelmani? Rakkaus sammuu, kultavirrat
juoksevat hiekkaan ja palatsit sortuvat, jos en nyt saa kyynärän verran
etumatkaa noilta riivatuilta herroilta...
HEIKKI (nousten:) Minä autan sinua, sillä minulla on vanhaa närää
noita herroja kohtaan. (Kuin määräyksiä jakaen:) Sinä otat osallesi
tuon papinpojan, joka tuolla parhaillaan harppii ojien yli. (Jannen
juostessa jännittyneenä oikealle!) Toimita hänet keinolla millä hyvänsä
täältä pois, ennenkuin naiset saapuvat. Minä pidän jonkun aikaa
loitolla apteekkaria ja kauppiasta. (Turskisti:) Ymmärrätkös?
JANNE (pyörällä päästään:) Juu, juu, mutta... papinpoika on suuri ja
lihava!
HEIKKI Ja tomppeli! Ymmärrätkös?
JANNE (täysin ymmällään; surkeana:) Juu, juu, sano Jusliini parka...