Luonteen suhde kohtaloon.
"Luonne on kohtalo", on sanottu niin monta kertaa, että sitä on
ruvettu pitämään loruna. Mutta se seikka, että se pidetään loruna ei
suinkaan vaikuta asiaan, sillä jokainen suuri totuus pysyy loruna
sille, joka sen arvoa ei käsitetä.
Ryhtymällä tarkemmin tutkimaan aineen filosoofista puolta tahdomme
nyt tutkia luonteen vaikutusta astrologisiin ennustuksiin. Sillä
vakava astrologinen oppilas tarvitsee edistyä aivan vähäsen
huomatakseen, että vaikutusvalta, jonka hän tietää olevan toimessa,
syntyy toisella tavalla kuin hän oli ajatellut, tai vaikuttaa eri
lailla eri henkilöihin. Hänen laskunsa ovat kyllä oikeat ja tietonsa
luotettavat. Vaikutusvoima toimii selvästi, mutta soittaa niin
sanoaksemme toisessa sävellajissa.
Tahdomme esim. otaksua, että kyseessä oleva vaikutusvoima on _Marsin
ja Auringon_ yhdessä-oleminen, joka on johtunut planeettojen
etenevästä liikkeestä syntymän jälkeen. Nyt hän näkee, että
se vaikutusvoima, joka muuttaa toisen ihmisen oikeaksi himon
tulivuoreksi, vaivaa toista kuolettavana kuumeena; riistää yhdellä
iskulla hänen naapuriltaan kunnian ja aseman jonkun äkkipikaisen,
huonon teon kautta; jota vastoin se toiselta puolen varustaa
neljännen niin loppumattomalla tarmolla ja voimalla, että vaikeudet,
jotka olisivat saaneet kaikki muut epätoivoisina peräytymään,
voitetaan vihdoin loistavasti vastustuksien ja voitokkaan taistelun
jälkeen. Kuinka voi näin olla? Mikä on tämän yhden ainoan
alkuvaikutusvoiman, marsin ja auringon, kirjavan ilmestyksen
salaisuus.
Salaisuus on niiden sisäisessä _luonteen erilaisuudessa_, joihin
vaikutusvoima kohdistuu. Kuten kadulle lankeava auringonsäde
heijastaa täällä kuolleen kiviseinän, tuolla korean-keltaisen
ilmoituslehden, vielä pitemmällä savustuneen kunnianarvoisen puun
vihreät lehdet ja valautuu lopulta avonaisesta akkunasta nuoren pojan
kullankeltaiselle päälle, se on sama auringonsäde, jonka prismalla
voi jakaa seitsemään eri väriinsä, mutta -- se heijastaa juuri
sen valon, joka on vallitsevana siinä esineessä, jolle se sattuu;
lyhyesti sanoen, valonsäteet eivät ole erilaisia, vaan kuvauksen
muut tekijät: sama on laita, mitä tulee jokaiseen astrologiseen
"aspektiin" ja sen vaikutukseen. Vaikutusvoima on yksi, mutta
ihmiset vastustavat sitä erilailla, heidän rakenteensa, mentaalisen
ja moraalisen "myötäjäistensä" mukaan -- sanalla sanoen luonteensa
mukaisesti.
Palataksemme esimerkkiimme -- yksi riittäköön kyseessä olevan
prinsiipin selvittämiseen -- merkitsee _Mars ja Aurinko_ jotakin
määrättyä: eläimellistä luontoa, jota tässä Mars kuvaa ja johtaa,
elähyttää hengen ääretön tarmo, jonka vertauskuvana on Aurinko.
Tulos riippuu sisäisen luonnon tai "luonteen" kehityksestä, toisella
puolen inhimillinen eläin tai ankara kuume (äsken voimistunut ruumis
vapautuu jälkimmäisessä tapauksessa voimakkaalla ponnistuksella
monien vuosien sairaaloisista kokoomisista) tai toiselta puolen
ajattelematon ja turmiota tuottava kiihotus; tai jos sielu on
saavuttanut todellisen tasapainon, merkitsee se tulvantapaista tarmoa
ja toimintahalua, joka tavallisessa elämässä tulee hyvään tarpeeseen,
mutta saattaa myös palvella erityisiä tarkoitusperiä.
Astrologinen työ näyttää siis jossain määrin samalta kuin langaton
sähköittäminen, koska sekä lähettävä että vastaanottava kone on
otettava lukuun; erittäinkin jälkimäinen, koskapa vastaanotetun
sanoman lopullinen muoto on siitä riippuva.
Nämä mietelmät, joiden oikeuttamisen ja välttämättömyyden osoittaa
pienikin astrologian käytännöllinen tutkiminen, vievät meidät kahteen
tärkeään johtopäätökseen:
1). Että on turha vaiva koettaa lausua minkäänlaisia ennustuksia,
ennenkuin luonteen laatu on otettu huomioon, koska juuri tämä on
problemin "määräävä tekijä".
Toinen johtopäätös on edellisen seuraus tai ehkä pikemmin sen
käännetty väitös. Sillä koska on huomattu noiden kahden tekijän,
"ympäristön" (s.o. astralinen tai tähtivaikutus) ja "luonteen"
(s.o. henkinen kehitys) vaikuttavan toisiinsa -- ei ainoastaan
jokaisessa yksityisessä elämässä, vaan niinkuin me yhdenmukaisuudesta
voimme päättää elämästä elämään jälleensyntymisien sarjassa --
koska, sanomme, on huomattu nämä vaikutukset ja vastavaikutukset
samanlaisiksi kuin tieteen "voima" ja "vastus", niin täytyy toisen
elämän "luonteen" tuloksena olla toisen elämän "horoskooppi". Siis
voimme muodostaa toisen johtopäätöksen seuraavasti:
2). Että synnynnäisen luonteen voi lukea syntymähoroskoopista, joka
osoittaa silloin ruumistuneen minän yleisen tilan sekä nykyisen
elämän pääasialliset tilaisuudet.
Viimeiseen ja rinnastavaan johtopäätökseen joudumme niin sanoaksemme
tahtomatta ja tietämättä, koska pikemmin tunnemme kuin päätämme,
että syntymähoroskooppi ei välttämättä osoita sitä luonnetta, joka
meillä nyt on, sillä tätä nykyä voi se olla jonkun verran kehittynyt,
sivistynyt tai vääristynyt.
Oi, niin harvat meistä huolivat tätä nykyä luonteestaan, koska olemme
niin hartaasti kiintyneet seuraamaan menestyksen kangastuksia, että
oikea sana olisi ehkä -- kuolettunut!