Ennustamisen ja astrologian suhde toisiinsa.
Pintapuolisen tarkkaajan mielestä saattaa tämä asia näyttää
päivänselvältä. Sillä maailmanmiehen kannalta katsottuna saattaa
luulla astrologian yksinomaiseksi tehtäväksi "tulevaisuuden
ennustamisen"; sillä ei olisi sen enemmän syytä olemassa-oloonsa,
vaan olisi se käytännöllisesti katsottuna yhtä tarpeeton kuin tuo
suuresti ylistetty tähtitiede. Voisi siis aivan yksinkertaisesti
sanoa: edellytys, _astrologia_; seuraus, _ennustaminen_.
Mutta filosoofinen aisti, joka enemmän työskentelee saavuttaakseen
totista tietoa ja tutkiakseen elämän syvempiä salaisuuksia
kuin tarkatakseen markkinoita ja kootakseen rikkauksia -- se
näkee kysymyksen aivan toisessa valossa. Todella tieteellinen
aisti, joka on tullut siihen johtopäätökseen tai ehkäpä vaan
arvioimaan, että astrologia perustuu luonnonlaeille, hän arvostelee
ennustuksen ja astrologian suhdetta samaten kuin kemisti arvostelee
koetuslasi-koetta -- jonka on tehnyt ainoastaan näyttääkseen
totuuden (tai missä määrin on lähennellyt sitä) tunnetuista
yleisistä laeista johdetuissa päätelmissään. Sillä tieto tulevista
tapahtumista ei sinänsä anna taitoa muuttamaan asiain kulkua; siis
ei voi ajattelevalla ihmisellä olla suurtakaan halua kurkistaa
tulevaisuuteen ainoastaan saadakseen tietää "mitä tulee tapahtumaan",
t.s. tyydyttääkseen uteliaisuuttaan; ja hän on siitä syystä karttava
kaikkia ennustuskokeita ainoastaan niiden itsensä tähden.
Tässä kuulen jonkun muistuttavan: "Mutta miksi ette kaiken terveen
järjen nimessä voi välttää sitä, minkä tiedätte tulevan tapahtumaan?"
Tämä on varsin oikeutettu kysymys, vaikka siinä on eräs poikkeus
todistelun suorasta viivasta. Lyhyesti sanoen on syy se, että te
ette tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki astrologiset ennustukset,
persoonalliset, yleiset ja kansalliset riippuvat määrättyjen
vaikutusvoimien tuntemisesta, jotka toimivat määrättynä aikana.
Ja jokainen yritys ennustaa varmasti perustuu otaksumalle, että
kyseessä olevat henkilöt näiden vaikutusten alaisina toimivat
juuri samalla lailla kuin arki-ihminen tiettävästi toimii samojen
asianhaarojen vallitessa. Täydelleen yhtäpitävän tapauksen antaa
ennustus polkupyöräilijästä, jonka sanottiin kaatuvan eräällä
määrätyllä, liukkaalla paikalla radalla -- yhdeksässä tapauksessa
kymmenestä toteutuu ennustus. Mutta tästä ei seuraa, että määrätyt
vaikutusvoimat välttämättömästi aina aikaansaisivat samoja tuloksia,
sillä lopullinen tulos on vaikutusvoimien ja välittävän mediumin
yhteistyön kokonaissumma. Toisin sanoen, ihminen on tekijä,
joka on otettava yhtä paljon lukuun kuin planeetat. Ja vaikka
on täydellisesti totta, että useat ihmiset tulevat vastaamaan
määrättyyn vaikutukseen tavalla, jota tuskin voi kutsua muuksi kuin
puhtaasti koneelliseksi, löytyy kuitenkin muutamia poikkeuksia, jotka
saavat luulotellun profeetan tasapainosta ja antavat tilaisuuden
panettelijoille.
Luonteen vaikutusta kohtaloon kosketeltiin kuitenkin jo kylliksi
edellisessä luvussa, eikä tarvitse nyt ryhtyä siihen.
Tekijän mielestä on ennustaminen suuressa määrin omiansa koettelemaan
viisaan astrologian tutkijan tietoa niistä yliaistillisista
käsitteistä, joilla hän työskentelee, toisin sanoen, se on
omiansa kehittämään hänen arvostelukykyään, kykyä vertailla
toisiinsa tendenssejä, jotka niin sanoaksemme ovat jonkinlaisessa
kulmasuhteessa toisiinsa ja määrätä näiden tulosvoima siinä
suunnassa, jossa kokeen tai ennustuksen esine tulee liikkumaan.
Tuskin saattaa odottaa, että tilapäinen lukija ilman muuta on
hyväksyvä sen, minkä hän arvattavasti katsoo sangen kylmäveriseksi
koetukseksi päästä toteenkäymättömien ennustusten vaikeuksista. Moni
on kuitenkin huomaava sen totuuden itusen, joka löytyy annetuissa
selityksissä.
Vaikeus on puhtaasti objektiivisen aistin harkitsemistavassa.
"Joko asia on niin, tai se ei ole", on mielilause, ja jonkinlaista
osittaista menestystä eivät tunnusta tämäntapaiset hiukan
pintapuoliset ajattelijat. Tosin voi syystä yhä edelleen väittää,
etteivät minkäänlaiset selitykset tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, ettei
joku määrätty ennustus ole sanotulla tavalla käynyt toteen. Mutta se
ajattelematon otaksuma, että tämä todistaisi sen ajatusjärjestelmän
välttämätöntä heikkoutta, jolle ennustus perustettiin, tai ainakin
kyseessä olevan tietäjän epäluotettavuutta, on yhtä anteeksiannettava
kuin ajatusjohdoton. Ja sellainen ylenmääräinen ajatusten sekavuus
tai suhteeton arvostelu, jota tässä väitteessä pysyminen osoittaa,
ei varmaan saisi rangaistuksetta esiintyä jossakin todella tärkeässä
tapauksessa -- kuten esim. hovisääntökysymyksessä tai pyynnössä
tuloveron vähentämisestä!
Vaikka lopultakin täytyy tunnustaa, että astrologia tuo esille
täydellisen Lain, joka yksin voi selittää inhimillisen olennon
yhdistetyn luonteen, niin löytyy aina ihmisiä, jotka ainakin alussa
tahtovat koetella mielestään järjestelmän "todellista" arvoa, ja sen
puhtaasti maailmalliselta näkökannalta. Sentähden ei ole ihmeteltävä,
että tämänlaatuiset tutkijat kernaasti tahtovat tietää, "kenen kanssa
menevät naimisiin", "koska", ja "minkälainen tuo henkilö on", vieläpä
"minkälaiset hänen silmänsä ovat".
Ensinnäkin on huomautettava, että tämäntapaiset kysymykset kuuluvat
merkityksettömimpiin kokeisiin, joita astrologille voi asettaa, sillä
ylipäänsähän pidetään yhteiskunnallisia tapoja, lakitieteellisiä
tai uskonnollisia menoja naimasopimuksen tekemistä tärkeämpänä.
Usein esim. tapahtuu, että joku kysyy, "joutuuko hän milloinkaan
naimisiin", ja jos taas astrologi seuraisi menneitten vuosien
vaikutuksia, huomaisi hän kysyjän olleen sanan varsinaisessa
merkityksessä jo vuosikausia naimisissa. Myöskin tehdään kysymyksiä,
jotka koskevat arvopapereita ja osakkeita, liiketoiveita j.n.e.,
jolloin odotetaan astrologin voivan ennakolta määrätä tapauksen ajan,
vieläpä sen tarkan luonnonkin, ja muutamissa tapauksissa päivän,
jolloin se tapahtuu!
Totta puhuen, voi hän ainoastaan yleistyttää. Kuitenkin on tämä
yleistyttäminen, vaikkakin määräämätön, älykkäälle ihmiselle jostakin
todellisesta merkityksestä; ja itse asiassa tulee hän ehkä paremmin
toimeen ilman läheisempiä yksityiskohtia, joskin niitä olisi
mahdollinen antaa, sillä silloin on paljon pienempi vaara tarjolla,
että tarmo veltostuu, toiselta puolen pelosta -- ja toiselta
onnellisen tulevaisuuden seikkaperäisestä tietämisestä.
Edellisessä luvussa kosketeltiin sitä todellista syytä, miksi on
mahdoton ennakolta tietää yksityisseikkoja, eikä siis tarvitse
sitä edelleen selittää; sen sijaan tahdomme esittää yhdenmukaisen
tapauksen jokapäiväisestä kokemuksesta. Tähtitieteilijä voi
tarkkuudella ennakolta määrätä päivän, milloin pimeys tapahtuu, sekä
ne paikat maanpinnalla, mistä se näkyy. Kuitenkin on hänen mahdoton
sanoa, onko ilma selvä vai pilvinen. Ja mitä tulee viimeisessä
tapauksessa "näkyväisyydestä?" Samaten ei voida ennustaa ihmisen
elämänkohtalon yksityisseikkoja, ainoastaan ilmoittaa sen yleiset
piirteet.
Sanotun kuvauksena ja esimerkkinä ennustuksista, jotka sisältönsä,
vaikka ei kirjaimensa puolesta ovat käyneet toteen, kerrottakoon
seuraava:
Eräs tekijän ystävistä vieraili sukulaisensa luona ja varoitti erästä
perheen jäsentä että kuu ja Mars edellisen "suuntaamisen" kautta
olivat hänen horoskoopissaan tulleet vastakkaisiksi. Asianomaisen
kysymykseen, mitä tämä merkitsisi, vastasi hän: "Se pyrkii tekemään
teidät alttiiksi vaikuttimille, huolimattomaksi, ajattelemattomaksi,
varomattomaksi ja äkilliseksi teoissa; joudutte sentähden helposti
ajattelemattomuuden vaaroihin ja huoliin." Hän kysyi edelleen:
"Millä tavoin tulen kärsimään?" "No niin, sanoakseni yhden asian,
koska teillä on keittiö-osaston ylin valvonta, niin neuvoisin teitä
varomaan tulta, veitsiä ja leikkuuaseita yleensä."
Nyt kävi niin, että tuolla määrätyllä ajalla tapahtuikin onnettomuus,
mutta ei tulen kautta, ei myöskään minkäänlaisen leikkuu-aseen
aiheuttama, vaan kun kyseessä oleva nainen tuli nopeasti portaita
alas, kompastui hän sankoon, jonka palvelustyttö oli siihen
jättänyt, ja tällä tavalla, eikä niinkuin hän oli odottanut, tuli
onnettomuus, sillä hän sai syvän haavan reiteensä. Parannuttuaan
sanoi hän, että koska onnettomuus ei ollut tulen tai leikkuuaseen
aikaansaama, ei varoitus ainoastaan näyttäytynyt tarpeettomaksi,
vaan osoitti myöskin astrologian hyödyttömyyden -- ettei sanoisi
"petollisen vaativaisuuden". Totisesti ei voi sanoa tätä liian
järjettömäksi väitteeksi ja vaikkapa niin olisikin, voi tuskin
sellaisten asianhaarain vallitessa odottaa filosoofista arvostelua.
Mutta arvosteleva tarkkaaja huomannee, että 1) edeltäpäin oli sanottu
jonkinlaisen onnettomuuden tapahtuvan tällä ajalla; 2) että oli
varoitettu huolimattomuudesta. Kun ajattelee, että monet vuodet
useampien ihmisten elämässä kuluvat ilman sellaista onnettomuutta,
joka pakoittaisi heidät vuoteen omiksi, saattaa 1):n toteenkäymistä
tuskin laskea jokapäiväisen elämän tavallisiin vaihteluihin ja
toiselta puolen taas tuskin voitanee kieltää, että sangen suuri
huolimattomuus -- josta erityisesti oli varoitettu -- oli aiheuttanut
onnettomuuden.
Palataksemme lähtökohtaan -- onko hylättävä esim. ennustus
"onnettomuudesta matkalla", jos astrologi oli sitä mieltä, että se
tapahtuisi rattailla ajaessa, ja todellisuudessa tapahtuikin se
vaunua käytettäissä, tai koska hän ainoastaan ennusti onnettomuutta
lyhyellä matkalla lähemmin nimittämättä tämän onnettomuuden laatua,
ja tulisiko siihen olemaan syynä polkupyörä, automobiili vai juna?