Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä.
Astrologiassa on niinkuin kaikissa muissakin inhimillisen tutkimuksen
esineissä taikauskoinen puolensa.
Mutta ennenkuin voimme tätä ainetta käsitellä, täytyy ensin
selvittää, mitä "taikauskolla" ymmärretään. Selvää on, että se
aivan yksinkertaisesti ei voi olla sitä uskonnollista, tieteellistä
tai valtiollista taikauskoa, jota kaikki oikeaoppisuus pilkkaa,
sillä siinä tapauksessa olisivat kaikki profeetat ja uudistajat
(reformaattorit) taikauskoisia. Sillä eihän ole elänyt ainoatakaan
uusien ajatusten tienraivaajaa tai vastenmielisten oppien julistajaa,
jonka oikeaoppisuus ei olisi taikauskoiseksi leimannut ja kaikella
lailla vainonut ja kahlinnut.
Tahdomme siitä syystä koettaa muodostaa taikauskon määrityksen,
jossa ei ole oikeaoppisuuden vaihtelevia määräyksiä ja jota ei
kahlehdi lahkorajoitukset: sillä mielen taikauskoisuus on sama, jos
se esiintyy vastahakoisuutena kulkea tikapuitten alatse tai uskona
ijankaikkiseen kadotukseen.
Määrittelemme taikauskon _muotojen palvelemiseksi, kun sitä
prinsiippiä, joka antaa muodoille elämää, ei enää huomata_.
Siten näemme esim. kunnioituksen rikkaita kohtaan olevan taikauskoa,
koska kunnioitamme heitä syystä että ovat rikkaita, eikä koska heidän
rikkautensa ilmaisee kohtuutta, ahkeruutta, rehellisyyttä ja kuntoa.
Samaten isänmaallisuus, kun se saattaa meitä alhaiseksi arvostelemaan
ja halveksimaan toisia kansoja ja samalla ylistämään omaa; sillä
isänmaanrakkaus osoittautuu teossa eikä kerskailussa. Jos avioliitto
on solmittu ilman todellista yhteyttä, jonka ainoastaan rakkaus
synnyttää, on se taikauskoa ja johtaa kaiken muun taikauskon tavoin
orjuuteen. Ja siten voisi esimerkkiä monistella.
Mutta me palaamme erikoisalallemme. Jos itsenäinen tutkija omin
päinsä tutkii asiaa, saattaa hän hyvin pian päättää, onko astrologia
taikauskoa vai ei. Hän on pian huomaava, että kaikkien muinais- ja
nykyajan astrologien väitteet ovat ainakin pääasiallisesti
tosia. Venus hallitsee rakkautta, Mars sotaa, Saturnus valtaa ja
Jupiter viisautta j.n.e. mitä tulee toisiin pääkohtiin. Miten
mielivaltaiselta eri merkkien planeetillisten hallitsijain jako
alussa tuntuukin, on se toiselta puolen näyttäytyvä yhtäpitäväksi
tosiseikkojen kanssa ja toiselta puolen on tuo näennäisesti
satunnainen järjestys todellisuudessa huomattava määrättyjen
sopusointuisten yhdistysten ja ryhmittelyjen seuraukseksi, vaikka
se ei heti selvinnyt tajunnalle. Taikauskoinen elementti esiintyy
oikeastaan vasta silloin, kun tutkijasta täydelleen pätevien
todistusten nojalla on tullut harras oppilas. Ja juuri se henkilö,
jota oli niin vaikea vakuuttaa, jota varten tarvittiin niin paljon
"silminnähtäviä" todistuksia, ennenkuin hänen epäuskonsa voitettiin
-- juuri se henkilö joutuu helpoimmin astrologisen taikauskon
uhriksi! Palataksemme määritykseemme pidämme taikauskona muodon
säilyttämistä, josta elonprinsiippi on poistunut -- aivan kuten
joku hyväilisi kuollutta. Ja juuri tällä lailla astrologinen
taikausko saattaa osoittautua: ei nähdä selvästi sitä prinsiippiä,
joka on jonkun laskun, ennustusmetoodin tai arvostelun pohjana.
Jos koskettelisimme kaikkia niitä kohtia, jotka tässä esiintyvät
joutuisimme liian pitkälle aineen tekniikkaan, mutta tyypillisen
esimerkin tahdomme mainita.
On olemassa erilaisia järjestelmiä, joiden mukaan ennustetaan elämän
tulevia tapauksia, jota teknillisesti kutsutaan "suunnan (direction)
laskemiseksi". Mutta harvat huomaavat, että useimmat järjestelmät
ovat prinsiippinsä puolesta samanlaisia ja eroavat ainoastaan
metoodissa. Siten on monilla astrologeilla tapana laskea, että
meridiaanisen liikkeen yksi aste vastaa yhtä elämänvuotta, voimatta
puollustaa menettelyään muulla lailla kuin sanomalla seuraavansa
"Ptolemaioksen metoodia" -- huomaa Ptolemaioksen metoodia, eikä
prinsiippiä. Ja nämä samaiset astrologit voivat kiivaasti vastustaa
muita metoodeja, kuten esim. "etenevää horoskooppia", jonka mukaan
arvellaan planeettojen liikkeellä syntymän jälkeen olevan muodosteleva
sivuvaikutus syntymähoroskooppiin, saattamalla siinä piilevät
erikoiset ominaisuudet ja vaihteleva kohtalo toimiviksi, skaalan
mukaan "päivä vuodesta".
Ja kuitenkin ovat nämä kaksi todellisuudessa yksi. Sillä
meridiaani etenee keskimäärin asteen päivässä: ja tämä on "päivä
vuodesta" -skaalan mukaan sama kuin aste vuodessa. Nyt on se prinsiippi,
jonka mukaan lasketaan päivä vuodesta, perustettu niille yleisille
vastaavaisuuksille luonnossa, jossa pienempi kuvastaa suuremman,
ja pienempi näyttää niin sanoaksemme projisioituvan suuremmalle.
Vuorokausi on ympyrä, pyörä ja semmoisena se on osa vuodesta, joka
on toinen ympyrä, ajanjakso tai pyörä. Tämä on prinsiippi, jonka
helposti saattaa ymmärtää ja erilailla sovelluttaa käytännössä;
toinen asia on, myönnetäänkö vai kielletäänkö sen käytännöllinen
sovellutus jokapäiväisessä elämässä. Toiselta puolen ei näytä sillä
tavaksi tulleella metoodilla, joka mittaa elämän kulun meridiaanin
asteitten avulla, olevan mitään järjellistä perustaakaan näyttää
se pelkältä "taikauskolta", jota sokeasti seurattiin, koska sen
oli ottanut käytäntöön joku suuri ajattelija, jolla oli prinsiippi
hallussaan ja sovitti sen tällä tavalla tehtäväinsä mukaan, mutta
jonka jälkeläiset matkivat ainoastaan metoodia ymmärtämättä sen
sisältöä.
Ja sellainen menettely -- esiintyköön lakitieteessä, lääketieteessä,
ennustuksessa tai astrologiassa on lopulta juuri taikauskon itse
olemus.