Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan.
Tavallisimpia huomautuksia astrologian suhteen on, että on
naurettavaa otaksua, että esim. Venuksella on jotakin rakkauden
kanssa tekemistä, tai Marsilla sodan, koska nämä ovat ainoastaan
planeettojen mielivaltaisia nimityksiä, jotka tähtitieteilijät ovat
miellyttävällä viittauksella muinaiseen mytologiaan keksineet, mutta
joita käyttivät ainoastaan tuntomerkkeinä ollenkaan ajattelematta
niiden sisältöä -- oikeastaan katunimien tapaan sattumalta valittuja.
Epäilemättä tämä on totta, ainakin mitä tulee nykyisiin
tähtitieteilijöihin, ja sopisi luulla, että astrologeillakin olisi
uskottu olevan kyllin järkeä tämän ymmärtämiseen! On todella
ihmeteltävää, että joku on voinut olla huomioon ottamatta sitä
asianlaitaa, että tämä selvästi on ensimäinen miete, joka esiintyy
tutkijan tajunnalle.
Mutta kun persoonallinen tutkimus meidän päivinämme osoittaa,
että Venus ja Mars samaten kuin kaikki muutkin planeetat todella
ovat tekemisissä niiden asioiden kanssa, joita mytologia niiden
osaksi lukee, silloin ei ainoastaan ihmettele sitä "kummallista
yhteensattumaa", että nämä nimet ovat yleisesti käytännössä, vaan
joutuu vastustamattomasti siihen johtopäätökseen, että tuskinpa
sattuma tai runollisen mielikuvituksen lento johti kreikkalaisia
antamaan "satumaisille" jumaluuksilleen niitä ominaisuuksia, jotka me
tänäpäivänä tapaamme samannimisten planeettojen herrauksissa.
Totuus on, että mitä pitemmälle ulottaa tutkimuksiansa tähän
suuntaan, sitä selvemmäksi tulee, että taruissa on tähtitieteellinen
ja astrologinen sisältö. Toisin sanoen, tullaan siihen vakaumukseen,
että kreikkalaisilla oli joku sisäinen tähtitieteellinen oppi, jota
eivät meidän tiedemiehemme ole huomanneet, taikka olivat heidän
salaperäiset sankarinsa ja jumaluutensa perintöä joltakin vanhemmalta
kansalta, joka oli omistanut sellaisen tiedon. Itse asiassa ovat
meidän tutkijamme tulleet siihen kohtaan, että meidän päiviemme
edistyneimmät astrologit koettavat vanhojen "satujen" avulla
laajentaa tietojaan planeetillisista prinsiipeistä. Niin valaisevia
ovat nämä tarut niille, joilla on todellinen astrologinen avain.
Valitettavasti on tässä mahdoton esittää konkreettista esimerkkiä,
koska siihen vaadittaisiin syvempää tutustumista astrologian
teknikkaan, kuin tavallinen lukija ehkä omistaa, jolle nämä sivut
erityisesti ovat omistetut. Tärkeätä on mainita, että on huomattu
vasta havaituilla planeetoilla Uranuksella ja Neptunuksella olevan
ominaisuuksia, jotka ihmeteltävällä tavalla ovat yhtäpitäviä
samannimisten jumaluuksien hyväksyttyjen luonteensävyjen kanssa.
Nämä asianhaarat etupäässä johtavat meitä uskomaan tiedon elävän
lähteen olemassa oloon, tosin salassa tämän maailman viisailta,
mutta siitä huolimatta ilmoitettu (niille, joiden intuitsiooni on
herännyt) maailman taruissa ja traditsiooneissa -- kertomuksissa,
jotka sananmukaisesti tulkittuina näyttävät olevan tylsän typeryyden
ilmaisuja, mutta ovat kuitenkin kaikkien taiteilijoiden ja
runoilijoiden innostuksen tyhjentymättömänä lähteenä, ja omistavat
varmaan varsinaisen totuuden elinvoimaisen elementin, koskapa eivät
milloinkaan kuole. Ja näyttää sitä niinkuin tämä salattu tieto ajan
tullessa ilmestyisi sattumalta johtaen tuttua tietä myöden "uusien"
planeettojen löytämiseen (tai jälleenlöytämiseen).
Mutta ei kukaan ajatteleva ihminen tule milloinkaan hyväksymään
mitään filosoofista järjestelmää eli edes muodostelemaan omaa
ajatusjärjestelmäänsä ainoastaan ulkoapäin tulevan väitteen
vaikutuksesta. Hänelle se ei ole totuus ennenkuin se on sulannut
hänen omaan tajuntaansa tai tullut oman kokemuksen vahvistamaksi.
Ja sentähden täytyy niiden, jotka rupeavat huomaamaan, että
astrologiassa piilee aavistamattomia totuuden elementtiä, ryhtyä
sen perussääntöjen persoonalliseen opiskeluun sekä persoonallisesti
tutkia niitä ilmiöitä, joiden sanotaan johtuvan planeettojen
vaikutuksista.
Ottakaamme yksinkertainen esimerkki. Mars edustaa tulista,
positiivista, ulkonevaa prinsiippiä, _aistimia_, ja Saturnus kylmää,
negatiivista, pidättävää prinsiippiä, _ymmärrystä_. Hankkikoon lukija
itselleen kuluvan vuoden efemeriidit (esim. Raphael's Ephemeris,
hinta 6 penceä kuluvalta vuodelta ja 1 shillinki kuluneelta),
merkitköön ne päivät, jolloin kuu ja Mars ovat neljännyksessä
toisiinsa, samaten kuu ja Saturnus. Edellinen tapahtuu esim. 19
p. marrask. sekä 4 ja 18 p. jouluk., jälkimäinen (1, 14 ja) 28 p.
jouluk. 1906. Kauvan ei ole viipyvä, ennenkuin sattuu muutamia
"yhteensattumisia". Ja vaikka ei yksi pääskynen kesää tuo, ei sen
poisjääminenkään toiselta puolen osoita talven tuloa. Sentähden
vaaditaan tämän laatuiseen tutkimiseen kuukautta pitempi aika. Mutta
kaikissa tapauksissa on se jonkinlainen koe, jonka kuka tahansa voi
tehdä, miten vähissä hänen aikansa lieneekin. Ei se suinkaan vaikeata
tai monimutkaista ole!