VII LUKU.

Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen

tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus.

Eräs ystävällinen kirjeenvaihtaja lähetti meille muutama aika

takaperin palasen _Reynolds Newspaper'ista_ sisältäen ensimäisen

eräästä kirjoitussarjasta, joka kosketteli "luuloteltuja tieteitä",

jotka kirjoitukset voivat olla hyvinkin hyödyllisiä kääntämällä

ajattelevien ihmisten tarkkuuden niihin aineisiin, joita ne (ainakin

tämän esimerkin mukaan) sangen pintapuolisesti käsittelevät ja

jotenkin halveksivasti tuomitsevat.

Tila ei myönnä toistaa kirjoitusta kokonaisuudessaan, mutta

tavallisuuden mukaan näkyy, että sen tekijä ei ole todella tutkinut

ainetta, vielä vähemmin sitä koetellut. Satunnainen havaintojen

tekijä kompastuu säännöllisesti astrologisten laskujen geosentriseen

lähtökohtaan; tässäkin meille ilmoitetaan, että "kun Galilei väitti,

että maa pyörii auringon ympäri, eikä aurinko maan, sai astrologia

kuoliniskun" -- aivan niinkuin myöhemmällä huomiolla voisi todistaa

kerran tunnustetun totuuden vääräksi! Siitä huolimatta tulee jokainen

ajatteleva ihminen, joka ei syvemmin ole ainetta tutkinut aivan

luonnollisesti, milt'ei välttämättä sen tapaiseen havaintoon, niin

että kukaan ei tuntene vastenmielisyyttä arvostelijaamme kohtaan.

Kysymyksen ydin on paljoa syvemmällä kuin pintapuolisesti katsoen

voisi luulla, ja ainetta ei voida kokonaisuudessaan käsitellä tässä

sen teknillisten vaikeusten tähden; mutta pääasiallinen kohta on:

ovatko vanhat (tai uudet) astrologit huomanneet geosentrisille

laskuille perustuvien ennustustensa olevan tosiseikkain kanssa

yhtäpitäviä? Jos niin on, raukeaa kirjoituksen tekijän väite tyhjiin.

Mutta onko niin? "Ei", kuten aikamme viekkaat ilmoittajat sanovat,

_"elkää luottako minun sanaani! Ottakaa itse selvä asiasta!"_ Ostakaa

käsikirja, piirtäkää oma horoskooppinne ja tutkikaa sitä; tai antakaa

se luotettavan astrologin tehtäväksi. Jos olette ymmärtäväinen,

ette odota jokaisen seikan esiintyvän aivan täsmälleen, olkoon

kysymys luonteestanne tai elämän kulustanne, sillä selvä on, että

miten tosi astrologia lieneekin, ei astrologin arvostelu ole

erehtymätön, ja tästä arvostelusta riippuu selitys melkein yhtä

suuressa määrässä kuin horoskoopin viittauksista, samaten kuin

lääkärin taudin määräys yhtä paljon riippuu hänen omasta opistaan ja

taitavuudestaan kuin myöskin niiden taudin oireiden tarkkuudesta ja

seikkaperäisyydestä, joita potilas tai hänen hoitajansa on lääkärille

ilmoittanut. No niin, jos näette luonteen- ja elämänkuvauksen olevan

tuntemienne tosiseikkojen kanssa yhtäpitäviä, ei päästä minnekään

johtopäätöksestä, jos vaan olette rehellinen ihminen. Sillä on aivan

yksinkertaisesti typerää otaksua, että sellainen yhtäläisyyksien

sarja riippuisi pelkästä sattumasta.

Ei ole helppo jättää tämä aine, kun se kerran on alotettu; joka

tapauksessa pitäisi enemmän huomauttaa aineen filosoofisesta puolesta

samalla kun viitataan käytännölliseen kokemukseen. Problemin

saattaa asettaa näin: Ehdotellaan, että aurinko on se keskus, jonka

ympäri maa ja planeetat kiertävät -- mitä astrologin on käsiteltävä?

Selvästi niitä vaikutelmia, jotka lähtevät auringosta ja planeetoista

niiden asennon mukaan maan suhteen; toisin sanoen, astrologi

ottaa lukuun auringon, kuun ja planeettojen keskinäisen suhteen

maahan verraten. Kun nyt on ratkaistava joku kysymys, joka riippuu

suhteellisista asemista ja liikkeistä, ei selvästi ole minkään

arvoista, mitä tulee tähän suhteellisuuteen, kummastako tosiseikasta

lähdetään. Toisin sanoen, koska astrologi käsittelee planeettojen

asemia maahan verraten (alkuaan määrätyt havainnon avulla), ei

vaikuta millään lailla hänen johtopäätöksiinsä se tosiseikka, että

maa pyörii auringon ympäri, eikä päinvastoin aurinko maan ympäri.

Tämä kaikki on kuitenkin kysymyksen sivulla, uskoivatko vanhat

todella auringon pyörivän maan ympäri -- ainakin sananmukaisemmassa

tarkoituksessa kuin me tarkoitamme sanoessamme, että "aurinko nousee"

tai "menee pilven taa". Monta tämän kirjan tekijää oppineempaa

henkilöä ovat lausuneet vastakkaisen mielipiteen. Ja todella johtavat

meitä astrologian perityt opit niiden metafyysilliseltä kannalta

katsoen, jossa aurinko muuttumatta mainitaan valon ja elämän

keskipisteeksi, voimakkaasti siihen mielipiteeseen, että vanhat

omaksuivat heliosentrisen käsityskannan ainakin uskonkappaleena,

joskaan ei todistettuna tietona.

Tahdomme sentähden rajoittua sanomaan, että astrologia on esitetty

geosentrisesti -- joka on vallan toista kuin väite, että astrologia

olisi rakennuttu geosentriselle perustukselle. Mikä vasta-alkaja

tahansa saattaisi täss kohdassa oikaista neuvojaamme.

Mutta palatkaamme tuohon otteeseen. Seuraavasta otteesta näkyy, että

tekijän ylevyyden tunto eroaa jonkun verran hänen ymmärryksensä

johtopäätöksistä:

Kaikista luulotelluista tieteistä on tällä ollut suurin vaikutus

ihmisiin. Se on tai oikeammin, oli mitä harkituin, mitä majesteetein

järjestelmä, mikä milloinkaan on ihmisiin vaikuttanut (sillä se johti

tähtitaivaan ja luonnon ylevimmän puolen tutkimiseen). Sen tendenssi

olikin ylipäänsä hyväätekevä koska sen tutkiminen kohotti ihmisen

hänen omissa silmissään korkeammalle kannalle, kuin hänen muuten

olisi ollut mahdollinen saavuttaa, sillä se ei ainoastaan opettanut,

että hän oli maailmankaikkeuden tärkein olento, jonka erityiseksi

hyödyksi se oli rakennettu, vaan myöskin, että koko universumi oli

juuri olemassa hänen mukavuutensa tähden, sekä että kaikki hänen

onnensa tai onnemuutensa saattoi johtua planeettojen huonosta tai

hyvästä vaikutuksesta. Kun henkilö joutui pulaan, meni hän jonkun

astrologin luo, joka piirsi hänen horoskooppinsa ja antoi hänelle

viisaita neuvoja siitä tiestä, jota hänen tulisi seurata ja niistä

vaaroista, joita hänen tulisi välttää. Siten usko astrologiaan ei

johtanut ehdottomaan sallimususkoon, koska saattoi välttää tähtien

vaikutuksen olemalla varoillaan.

Edempänä tulemme kuitenkin tuohon vanhaan pulmaan, samanaikuisiin

syntymisiin. Tekijä sanoo: "Nyt tiedämme, että mailmassa ei ole

kaksi aivan samanlaista ihmistä". Sananmukaisesti tämä ei ole totta.

Me emme tiedä, etteivät kaksi ihmistä ole täydelleen samanlaisia,

asia on ainoastaan niin, että me mahdollisesti emme tunne kahta

ihmistä, jotka ovat aivan samanlaisia. Tämä on aivan toinen asia,

eikä vahvista niitä johtopäätöksiä, jotka johdetaan tästä kokonaan

väärästä olettamisesta, pelkkä otaksuma, jota siitä huolimatta alati

käytetään todistelun perustana.

Tämäntapaiset pintapuoliset todistamiskeinot, jotka lopulta ovat

pelkkää arvoittelemista, eivät voi johtaa totuuteen. Ne, jotka

tutkivat ihmeellistä kaksoisproblemia, tunnustavat tämän. Sellaiset

astrologiset problemit ovat todella hyvin mieltäkiinnittäviä,

vaikkakin tutkimus usein käy vaikeammaksi sen kautta, että on

mahdoton saada luotettavia tietoja syntymäajasta.

Kirjoituksen viimeinen kappale on niin mainio, että toistamme sen

kokonaisuudessaan:

Jos seuraamme astrologian historiaa, huomaamme, että tiede (väärä

nimitys) ei tule enemmän tieteelliseksi, vaan vähemmän. [Tämä on totta,

mitä tulee esim. aikakauteen Rooman vallasta keskiaikaan. Myöhempänä

aikana on astrologia kumminkin huomattavassa määrässä uudistunut.]

Sen pääasiallisempana tehtävänä myöhempinä aikoina on ollut ihmisten

tulevaisuuden ennustaminen. Nyt ovat kaikki filosoofit yksimielisesti

selittäneet, että emme voisi toivoa sitäkään onnen murusta, joka

meillä nyt on, jos tietäisimme tulevaisuutemme. Siitä huolimatta

pyrkii ihminen alati tulevaisuuden tietämiseen. Jos tähtitaivas

ei sitä hänelle paljasta, on hän kääntyvä itsensä puoleen ja löytävä

elämänhistoriansa kirjoitettuna omien käsiensä sisäpuolelle. Siten

syntyy kiromantia, johdettuna "signatuuri-opista" joka selitti, miten

jokaisen kasvin lehdellä oli kirjoitus, joka ilmaisi minkä taudin

parannuskeino se oli.

Toiselta puolen ellei ihminen voi tuntea tulevaisuuttaan

välittömästi, voi hän sen tehdä välillisesti. Anna hänen ainoastaan

perin juurin tuntea itsensä, oman luonteensa, ja hän tietää, miten

on meneteltävä välttääkseen karit ja saadakseen suotuisan tuulen

lyhyelle purjehdukselleen halki elämän.

Viimeinen lause ilmaisee niin selvästi oman vakaumuksemme, että

tahdomme ainoastaan lisätä:

"Ja paras keino tämän päämäärän saavuttamiseen on oman horoskoopin

huolellinen tutkiminen, joka mieluummin on hänen itsensä tehtävä."

Sillä syntymän horoskooppi on todella elämän kartta.

Astrologian järjellinen perusta. Lisäys: Lasten kasvatus astrologian valossa · 第 33 / 44 题