Zodiaakki.
Edellisessä luvussa saimme käsityksen niistä tekijöistä, joista
ihminen on kokoonpantu, tai jotka meidän käsityksemme mukaan
häntä edustavat. Marsin ja Venuksen ollessa tunnepiirin napoina,
Saturnuksen ja Jupiterin ajatteellisen piirin napoina ja Merkurius
kumpiakin avustaen ja sovittaen, edusti Aurinko subjektiivista tai
suhteellisesti henkistä luontoa, ja kuu objektiivista tai aineellista
luontoa.
Jos pidämme näitä yhtä monina tarmon tai elinvoiman keskuksina, on
selvä, että ne kaipaavat toimintansa välittäjää -- samaten kuin tiede
otaksuu eetterimeren olemassaolon, jossa fyysillisten planeettojen
ajatellaan uiskentelevan ja jonka kautta niiden molemminpuolinen
vetovoima leviää. Esillä olevassa tapauksessa on eläinrata, zodiaakki
välittäjänä; se määritellään leveäksi vyöksi taivaan ympäri, ulottuen
jotensakin kahdeksan astetta _ekliptikan_[24] kummallekin puolelle
ja käsittäen planeettojen radat.
Tämä vyö jaetaan kahteentoista yhtäsuureen kolme-kymmentä-asteiseen
osaan, joita kutsutaan "merkeiksi", muistuttaen jakoa kellon
taulussa. Nämä merkit alkavat siitä pisteestä, jossa aurinko on
kevätpäivän tasauksen (21 p. maalisk.) aikana ja jatkuvat seuraavassa
järjestyksessä, joka on ja aina on ollut muuttumaton.