Oli myöhäistä lähettää etsimään kaduilta ja kujilta tämän
vastoinkäymisen korvaajaa. Nopeana ja täsmällisenä kuin äiti ainakin
Winifred päätyi ajattelemaan miestään. Hänellä oli itse asiassa tuo
päättäväinen, mutta suvaitseva mielen laatu, joka kuuluu yhteen
hyvänpuoleisen profiilin, vaalean tukan ja vihertävien silmien kanssa.
Hän joutui tappiolle harvoin tai ei koskaan, ja jos hän joutui, kykeni
hän aina kääntämään tappion voitoksi.
Dartiekin oli hyvällä tuulella. Erotic ei ollut voittanut Lancashiren
kilpailuissa. Tuo kuuluisa eläin, jonka omisti muuan kilpa-ajoradan
pylväs, joka oli salaa lyönyt monta tuhatta vetoa hevostaan vastaan,
ei ollut edes lähtenyt liikkeelle. Tätä tulemusta seuraavat
neljäkymmentäkahdeksan tuntia olivat pimeimpiä Dartien elämässä.
Jamesin hahmo kummitteli hänen mielessään yötä ja päivää. Mustat
ajatukset Soamesista sekaantuivat ylen heikkoihin toiveisiin.
Perjantai-iltana hän joi itsensä juovuksiin, niin syvästi hän oli
järkytetty. Mutta lauantaiaamuna todellinen pörssimiehen vaisto sai
hänessä voiton. Omistaen muutamia satoja, joita hän ei missään nimessä
olisi voinut maksaa, hän meni kaupungille ja pani ne kaikki vetoon
Concertinan puolesta Saltown Borough-kilpailuissa.
Pieni juutalaispoika Nathan oli antanut hänelle tiedot, kertoi hän
majuri Scrottonille, jonka kanssa hän lounasti Iseeumissa. Hän ei
välittänyt rahtuakaan. Hän oli — kuitti. Jos kävi hullusti, no, hitto
vieköön, vanha herra saa maksaa.
Hän voitti. Concertina hätyytettiin voittoon — hirveä loppukiri. Mutta,
niinkuin Dartie sanoi: »Rohkea rokan syö.»
Hänellä ei ollut kerrassaan mitään Richmondin retkeä vastaan.
Hän tahtoi itse »pistouvata.» Hän ihaili Ireneä ja halusi päästä
tuttavallisemmalle kannalle hänen kanssaan.
Puoli kuudelta Park Lanen palvelija tuli sanomaan, että rouva Forsyte
on kovin pahoillaan, mutta toinen hevosista yskii!
Tämäkään isku ei lannistanut Winifrediä, joka viipymättä lähetti (nyt
seitsenvuotiaan) pikku Publiuksen lastenhoitajan kanssa Montpellier
Squarelle.
He ottaisivat ajurin ja tapaisivat Kruunussa ja Valtikassa 7.45.
Dartie oli mielissään kuullessaan tästä. Se olikin hauskempaa kuin
istua selkä päin hevosia. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että
saisi ajaa Irenen kanssa. He kai menisivät hakemaan toisia Montpellier
Squarelta ja ottaisivat sieltä yhdessä ajurit?
Kuullessaan, että kohtaus olikin määrätty Kruunuun ja Valtikkaan ja
että hänen pitäisi ajaa vaimonsa kanssa hän tuli huonolle tuulelle ja
sanoi, että sepäs oli vietävän hidasta komentoa!
Seitsemältä he lähtivät, ja Dartie tarjoutui lyömään puolesta
kruunusta vetoa ajurin kanssa, että hän ei ajaisi Richmondiin kolmessa
neljännestunnissa.
Vain kahdesti matkan varrella mies ja vaimo vaihtoivat huomautuksia.
Dartie sanoi: »Soames-herran nenä menee sijoiltaan, kun hän kuulee,
että hänen vaimonsa on ollut ajelulla Bosinney-herran kanssa.»