Nuor Horn, ori parhain tallista tuo
Ja se kengitä kerkeään;
Ja Ruotsiin ratsasta herttuan luo
Yli särkyvän saaristojään.
On painunut marskin mahtava pää,
On kuollut Kuitian Klaus;
Taas Suomi helpommin hengittää,
Savon, Hämeen ja Pohjan taus.
Kuin hurja ratsuas lennätä sie,
Vaikk' uida se jäissä sais:
Jos leikin Sigismund alkava lie,
Nyt hauska se tulla tais.
Ja tietköön herttua: "Suomenmaa
On veljenä vaarassa ain".
Hän tietköön myös: "jää Suomenmaa
Hänen kanssaan pohjalle lain.
"Yli hetken tunteen, pyyteiden
Käy valtion vankat lait,
Ja heikkona vielä jos horjuis ken,
Ei kansa se horju kait."
Jos herttua kulmia rypistää
Vait jalkaa polkien niin,
Sa katso päin ja tyyneksi jää,
Mut seiso ääneti siin.
Mut jos hän ilkkuu: "vaarako--haa!
Syvin rauhahan vallitsee!"
Niin tiuskaise: "kavaltajaa
Ei maastamme kenkään tee!"
1901.