Ei harjalla Turun linnan
Nyt lippu poimukoi;
Jo mykkeni riemu rinnan,
Ei soitto sen saleissa soi.
Yli mustuvan meren pinnan
Pois herttua vietiin, oi!
Se vaati kahleiden hinnan,
Mitä maasta hän unelmoi.
Nuor teini astuu tieltä
Pois vuorille murheissaan
Ja kalliopaasilta sieltä
Hän laulua laulaa vaan.
Hän laulaa öistä mieltä
Ja raivoa kuninkaan
Ja kieroa kuiskurinkieltä
Ja synkkiä aikoja maan.
Hän laulaa raunioista
Hovilinnojen uhkeain
Ja puistojen viidakoista,
Miss' sarvas on rauhassa vain;
Kuink' uljaat ratsaat ei loista
Kera rouvien rinnakkain,
Ja kielet kanteloista
Jo katkesi näillä main.
1901.