Ma kaapelikatissa makaan
"Viis sinistä veikkoa" hampaissani
-- en aattele mitään.
Meri vihreä on,
niin tumman absinttivihreä;
se on kirpeä kuin klorimagnesium
ja suolainen kuin klorinatrium;
se on siveä kuin jodikalium;
ja unhoa, uuhetta
suurista synneistä, suurista murheista
meri yksin antaa
ja absintti!
Oi vihreä absinttimeri,
oi äänetön absintti-unho,
mun aistini turruta,
minut unehen uuvuta
kuin kerran ennen ma nukuin
lukiessani kirjoitusta
Revue des deux Mondes'in!
Ruotsi savuna lepää,
Maduro-Havana-sikarin savuna,
ja aurinko yllä paistaa
kuin puoleksi sammunut sikarinpätkä,
ja taivaanrantoja saartaa
punakellervät kalliot
kuin bengaalitulet
valaisten kurjuutta.