IV

Nouse ja julista!

Sukulaisille, vihollisille,

maanpiirille kadehtivalle,

mun silmäni että on sulosi nähnyt,

hapankaalille, kinkulle haiseva,

vaunuja vilisevä,

kylteistä kiiltävä,

lokakuun-likainen

Parisi!

Olen viimeistellyt

sivistykseni huolestetun,

näet öljytaulusi nähnyt olen,

Louvre!

Ja Milon Venuksen eessä

oon ollut selälleni lentää!

Pelastettu on kunniani,

näet kuivaa mulla on ollut

Théâtre Français'ssa,

ma yhteiskunnalle sivistyneelle

voin antaa hansikaskäteni, sillä

Helenana kauniina nähnyt olen

Madame Judic'in!

Mun hyveeni kiistanalainen

on eittämätön,

kun tanssinut Bal Bullier'ssä oon

ylioppilasmetresseiden kanssa,

ja nähnyt heidän sukkanauhansa

pyörteessä silkkikaulaliinain

ja Talmiketjuin.

Nyt arvoni oppineena on varma,

kun puoli tuntia kysellyt olen

Bibliothèque S:te Geneviève'ssä

Gothan Missalea

olematonta.

Tasavalta-intoa elvyttänyt

on minussa rauniot Tuileriain.

Mutta mun kirottu vanha syämein

on yhtä sivistymätön,

yhtä oppimaton

ja paatuneen kurja

kuin ennen.

Sa vanha, kelvoton sydän.

Savustettavaksi oon kuitenkin vienyt

St. Germain L'Auxerrois'han sinut,

sua Marly-le-Roi'ssa oon tuulettanut

Montmartressa saanut oot hyvää viiniä, huonoja naisia,

kävelyttänyt oon sua Champs-Elysées'ssa,

Palais-Royal'issa syönyt oot hyvin!

Mitä tahdot sa vielä,

ajanriennoille vieras,

vanhanaikainen,

tasalle ajan pyrkivä sydämen-kurjuus!

Mitä tahdot sa vielä?

Ahaa, sydän vilpillinen,

sa kaipaat

ja taistelet.

Sa kaipaat tuota rumaa maata,

jolla on kauniit silmät,

jokapäiväistä hävyttömyyttä sa kaipaat,

joka lauantaista tuhmuutta,

sa kaipaat kaukaista viinamaata,

ylvästä olut- ja viinamaata,

sen Europan kuuluja

kaakeliuuneja.

Sa huokaat vapautusta

punaviinistä väärennetystä,

kukkakaalista pahentuneesta

ja kastanjoista poltetuista.

Tunnusta, sydän!

Tasavaltaa et rakasta vanhoillista,

sa kaipaat Kaarle kahdettatoista!

Ma kuulen, sydän,

kuinka sun lämsäsi lyövät,

paukkuvat ovien lailla.

Ja ma kuulen, sydän,

vinkunaa, paukutusta,

kuten piironginlaatikot vinkuu,

ja pakkalaatikot paukkuu,

kun matkalle aiotaan.

Tunnusta, sydän:

Sa olet jo matkatavarat koonnut

ja piletin ostanut ehkä!

Ma tiedän, että sen tehnyt oot, sydän!

Näepäs! Näepäs!

Eri asein: Valikoima runoja · 第 17 / 31 题