(Silja jää hiukan jälkeen.)
ORVOKKI (tulee vasemmalta). Joko he menivät? Olen seisonut oven takana
ja odottanut, että kaikki poistuisivat. Kuulkaahan, neiti! Oras on
tulossa tänne. Minä tahdon välttämättä puhua hänelle kahdenkesken.
Menkää tekin, älkää hiiskuko kenellekään, että minä olen täällä. Te
kyllä ymmärrätte, miksi minä tahdon puhua Oraalle. Se eilinen juttu
täällä teillä... (Puree hammastaan ja likistää nyrkkiään.) Se kirvelee
sisuani.
SILJA. Olkaa varovainen. Oras on vaarallinen ihminen.
ORVOKKI (levittää silmänsä). Vai vaarallinen. Kuka tietää vaikka minä
olisin vielä vaarallisempi! (Hymyilee.)
(Silja katsoo häneen pitkään ja menee.)
(Orvokki juoksee notkeasti ovelta ovelle ja etsii lymypaikkaa.
Raottaa kylpyhuoneen ovea ja pujahtaa sinne.)
(Oras tulee perin uupuneena ja painautuu tuolille istumaan.
Orvokki juoksee piilopaikastaan ja peittää käsin hänen silmänsä.)
ORVOKKI. Arvaa ken!
ORAS (nousee äkkiä). Sinä. Mitä sinulla täällä on tekemistä?
ORVOKKI. Tahdon tavata sinua. Juoksethan sinä kuin mikä jänis minua
pakoon. Olet tosiaan tullut perin pelkuriksi. Eilen illalla et
uskaltanut tunnustaa olleesi ravintolassa minun kanssani. Minä olin
hempukka, sinun ei sopinut tuntea minua. (Tulistuu ja lyö jalkaa.) Se
on konnamaista. Viime yönä sinä piilottelit pitkin metsiä. Täällä sinä
et voi väistää minua. (Lyö jalkaa.) Sinä pettäjä, valehtelija. Sinun
täytyy tunnustaa heti paikalla, että olemme kihloissa!
ORAS. Oletko sinä vieläkin humalassa?
ORVOKKI. Herjaa, sinä viettelijä! Nyt olet olevinasi herraa, kun olet
päässyt ylhäisten pariin. Saat nuolla heidän hyppysiään ja ihailla
heidän siveitä tyttäriään.