ANNA. Entä isä, onko hän mennyt pankkiin?
SILJA. Isä on koko yön kävellyt huoneessaan edestakaisin, edestakaisin
ja tuijottanut eteensä. Työnsi minut pois, ei ole puhunut sanaakaan, ei
tahdo tavata ketään. Aamulla hän sulki ovensa, ei kuullut vaikka
rukoilin avaamaan. Nyt juuri hän lähti pankkiin. Äiti, äiti, sinä
hengität niin raskaasti, olet varmaan sairas.
ANNA. Älä puhu minusta. Oras on epätoivoissaan, voi vaikka hukuttaa
itsensä.
SILJA. Sinä ajattelet aina vain Orasta. Me toiset emme ole enää mitään
sinulle.
ANNA (painaa Siljan päätä povelleen). Sinä olet aina ollut kultainen,
hyvä lapsi. Onni asuu sinun otsallasi ja hymy silmissäsi. Isän, äidin,
kaikkien ihmisten rakkaus antaa sinulle siivet. Sinä et loukkaa
jalkaasi kovanonnen kiveen. (Suutelee häntä otsalle.) Orasta ovat
pidelleet armottomat kädet. Ja minä -- -- minä tapoin hänestä
muistonkin!
SILJA. Parempi olisi, jos hän olisi kuollut.
ANNA. Sano hyvä sana hänestä. Sitä minä janoon! Auta minua, lapsi
kulta, etsimään häntä! (Pitelee rintaansa ja yskii, istuu.)
SILJA. Sinä olet sairas. Voi, äiti, kun suljen silmäni, niin näen
vieläkin, kuinka isän käsi sattui sinun rintaasi!
ANNA. Lapsi kulta, älä koskaan puhu siitä. Älä anna kenenkään kuulla
noita sanoja. Isäsi vuoksi, älä koskaan puhu tästä!
SILJA. Minä en jaksa, tämä on niin raskasta!
MARIA. Hanna on tavannut Orvokin ja saanut hänet tulemaan kotiin päin.
Oraan hän myöskin sanoi juuri nähneensä. Mutta Anna, sinähän olet kuin
kuumeessa!
SILJA. Äiti on varmaan sairas.
MARIA. Jaa, jaa, surut ovat raskaita. Toisinaan niin raskaita, ettei
ruumis eikä sielu niiden painoa kestä. Ne ovat meissä surujenkin
siemenet, ja niiden täytyy itää ja kasvaa ja puhjeta kukkaan.
SILJA. Onko teilläkin suruja, täti?
MARIA. Minä voitan ne rukouksella. Olen niin onnellinen, kun saan
rukoilla Jumalaa. Minä uskon, että Hän kuulee meitä ja auttaa
vastustamaan pahaa. Minä olen sitä niin usein kokenut, että se on
minulle aivan tavallinen totuus. Aivan niin kuin minä janooni juon ja
saan siitä virkistystä, niin minä heikkoudessani rukoilen ja saan siitä
voimaa työhön.
PALVELIJA (oikealta). Suuruspöytä on katettu!